alma naakka

Tammi. Tammesta kynnys ja veneen hytin karahviteline. Kun karahtaa karille, kynnys kompastuttaa, puhutaan särkyneestä pikarista.  Kun on viimeinen matka, tammi on toivomuksena, vaikka joka ikinen terhokin olisi ollut tiellä.

Helmi. Sukeltavat ja vievät jokaisen, kun kipu on kalliisti hinnoiteltu.

Maalis. Maa listitty, kuu kuumotettu. Maalissa juoksija, maalissa maan maalari. Maalis olis kaikki jos maa olis jänis.

Huhti. Huhtaa, ehkä hohtaa. Huh huh miten tohtii huhtoa totista tahtia. Tähtien tahtoma huhtikuun hahtuva hohtava.

Touko. Työ touhu toukokuun, söi silliä huhtikuun ja kesään kurkottaa jo vähän.

Kesä. Sitä kaikki katsoo. Se on missi. Kesä kesä. Lellivelli, mutta mukava, se pitää linnut monet, on hurmuri.

Heinä. Nenää kutittaa, otsan paistaa ja kuumentaa. Levoton on, kuuma kuriton.

Elo. Sitä ilman ei voi olla kukaan. Ilman eloa on kuolo liian yksin, vaimentuu. Elossa on kaikki meneillään.

Syys. Se on sun syys, jos kesken kaiken keskellä kaiken on sun luus ja haalistuu punainen suus.

Loka. Auton kuona tien ojaan kulki, se pahin loka on, vanha loka lie lievempi, ainakin pienempi.

Marras. Mureneva harras, jäähän painuva lämpöön tarras, vaikka jo viima viiltää kaiken alas.

Joulu. Joutuu kaikki joutamaan, kiirettä koristamaan ja rauhaksi sitä sanomaan.

Tammi. Joko unohtui? Kynnys varpaan, arkku viekas ja arvokas.   

leike korvissa kaksi lärvissä ei lykkää miinusta

Tukisivusto avattu kun valikoimassa ei ollut kykyleikettä nykytohtorin kesäkaupassa.  Hirveän tärkeä asiakas ja monen alan nykyvaikuttaja ja ei ole kykyleikettä.  Loman kekälejuhla pilalla pahasti kun kykytohtorin tarjoilun kalpea hampuusileike monen mielen pahoitti ja myös erään tärkeän vatsan kuralle ravisti. Kykyleikepuute nostaa esiin keskustelua.  
Finkakkaa, twiikakkaa lykätkää ja naamoissa bookakkaa.  Moni tykkää tänään nykytohtorista koska sai väärää leikettä lomalleen kykyleikkeen puuttumisen takia.  Tykätkää minusta, koska tykkään nykytohtorista joka ei löytänyt kykyleikettä.

Intialainen nenä

Intiassa miehet olivat alkaneet joukolla raiskata ja tappaa naisia ja lapsia, joten naiset ja lapset pakenivat maasta kaukaiseen Nirvaniaan.

Miesten havahtuessa tilanteeseen, he alkoivat raiskata ja tappaa eläimiä ja kasveja. 

Jonkin ajan kuluttua, suurten kärsimysten ja nöyryytysten jälkeen myös eläimet ja kasvit pakenivat maasta naisten perässä.

Seuraavaksi miehet päättivät joukolla, että alkavat raiskata ja tappaa ruokalajeja, mutta eivät löytäneet niitä mistään, koska ruoka oli joko kasvia tai eläintä, ne kuuluivat näin ollen maasta pois lähteneisiin.

Koska he olivat nyt keskenään, heille tuli hätä siitä, ketä voisi raiskata ja tappaa.

He alkoivat raiskata nenänreikiin laumansa pienikokoisimpia ja tappoivat naispuolisten heille lahjoittamia sandaaleita, hakaten niitä puupalikoilla keskivartaloon.

Kun heille tuli nälkä, he söivät itseään, koska se ei ollut päivänvalon pilaamaa homoa, ja pitiväthän he sitä yksinkertaisesti hienoimpana mitä oli olemassa. He aloittivat ensin navasta, joka oli heille kaikki kaikessa, mutta älysivät sitten, että alaosa alkoi pilaantua tällä tavalla nopeammin, joten he siirtyivät varpaisiin ja etenivät sieltä kantapään kautta omaan nilkkaan ja edelleen miespolvesta toiseen.

Se aikakausi, missä he olivat päässeet syömisissään reisiin, tapahtui jotakin yllättävää. Nenänreikään raiskatut alkoivat valittaa otsakipua ja ne havaittiin synnytyskivuiksi.

He joilla oli jalkoja pisimmät pätkät jäljellä, ehtivät ensiksi auttamaan synnytyksissä, asettuen odottamaan tapahtumaa nenän vierelle. Syntyville kaksosille tilanne oli hyvä, sillä kaksi nenänreikää mahdollisti syntymisen maahan tasa-arvoisesti.

Kaikki syntyneet olivat virkeitä ja terveitä ja niillä kaikilla oli päässään vaaleanpunainen kypärä.

Suuri osa syntyneistä syötiin, koska ne tuoksuivat niin suloisesti. Ne syntyneet, jotka pääsivät pakenemaan ruokahaluja, kiirehtivät matkan päähän autiotalojen suojiin.

Näissä taloissa ne saattoivat muodostaa ryhmiä ja kutitella toisiaan, mutta tärkeintä niille oli katsoa itseään perillä olevista peileistä ja nähdä millaisiksi olivat syntyneet. Jo pian ne kävivät hivelemään rintaansa ylpeästi nykivin liikkein ja saivat näin itsensä paisumaan yli mittojensa. Mutta ne halusivat kasvaa entisestään ja olla kunniaksi isilleen ja näiden aatteille raiskaamalla heikompiaan nenään, mutta koska uudistukset ovat hyvästä, niin myös korvaan, koska siellä näytti olevan reikä ilman isännän ääntä. Lisäksi ne söisivät kaikki löytämänsä elävät loppuun, ja vaikka takaraivoon ei olisi jäänyt mitään, niillä olisi vielä otsaa syötäväksi.

Näiden suunnitelmien aiheuttama liikutus sai kyynelelhelmet syöksymään kypäräpäiden ampuma-aukoista kohti peilikuvaa kerta toisensa jälkeen.

Ne tulisivat vielä rakentamaan vanhoista luista monta aasitallia, joiden seinille ne voisivat ripustaa jo esi-isiensä vihaamien kaukaisten maitosäiliöiden kuvia, ja joissa ne voisivat raiskata neniä, kaluta torsoja ja tappaa tohveleita.

Eräät syntymäpakenijat, tosin vain muutamat, lukivat taloista löytämiään menneiden aikojen kirjauksia ja löysivät niistä tarinat paenneista. He ymmärsivät, että syntyminen pelkäksi mulkuksi oli vain ja ainoastaan surullinen asia.

MONEN TORVEN ILMAHOUSUT - PUHALTANUT KUKKA RON

Kuolleen mummon sängyn alta löydettiin jätesäkillinen avaamattomia
ilmahousupakkauksia, joiden lähettäjille mummo oli maksanut
kirkollisveroa ystävällisen puhelun vuoksi useiden vuosien ajan.
Mummon tytär sadatteli omaa terveyskapselivankeuttaan mummon pesää
selvitellessään.   Mutta hänen tyttärensä sanoi että tämän pitäisi
relata, koska hänkin lopettaa haaveilut hoitoalan opiskeluista ja
suuntaa kohti himmeän luurimarketin tehtäviä, jotka tulevat kuulemma
tulevaisuudessa olemaan ainoa vanhushoitomuoto.

valveilla

Tuija on niin herkkä tunneihminen, että löytää kuin taikaiskusta 
uutisista ja sosemediasta läheisyyden aiheita havainnoidakseen
värähtelyjä itsensä ja tapahtumien välillä.  
Viime viikolla hän oli mukana suremassa vanhusta joka jähmettyi  
puuliiteriin Ypäjällä ja sitten tukemassa koiraa joka synnytti hamsterin Texasissa.  
Tämän viikon alussa hän tykkäsi naisesta joka oli kerännyt roskia
jättiautonäytöksen grillialueelta, jakanut huovutettuja pusseja
ympäristön hyväksi ja vedonnut sairaiden lapsien huoneisiin
sijoitettavien pelinhallintalaitteiden puolesta.
Juuri tällä hetkellä hän osallistuu keskusteluun jossa vertaillaan
vuoria ja hämmästellään entistä enemmän ruokaa syövien
geeniperimälihomista.  Myöhemmin on myös mukana mukava tanssiohjelman
lisäjulkisuudessa liukastunut tähti joka pelastaa sademetsät pesemällä
oloasuaan pähkinöillä.
Niin moni on nyt kyllästynyt nykymenoon, että tämä ei voi muuta kuin
jatkua, sanoo Pepita, joka ei laittanut hänen pelikaanipiirakkareseptiään jakoon.

selvitys

Moni varmaan ajattelee että tämä on huono juttu, sillä tämän sisään kuoltiin jo viime vuosisadalla.  Säteilikö?

No, älä siristele! 

Tytär tekee susia Helsingissä. Niistä ne haluaa kalliisti maksaa.

Sain pirtua tuotettua miniän kemuihin ja jo sitä maistoin mehun kanssa ja oli ihmeen pehmeää niillä luvuilla kun kyljessä oli painettu.

B-luokan makkarassa lukee rakkaus kuoressa vaikka enemmän syön tunteesta ja maitoa tai juustoa.

Et sinä satu tuntemaan sitä miestä jolla on kulmakarvat ylhäällä?

Mene ja kerro sille että meidän suvussa on albiino.

Tuli heti paremmat ilmat kun alkoi työt. Tässä mennään vaikka läpi harmaan kaipauksen nyt.

Vellihousu veli perkasi silliä pohjoisessa monet vuodet.

Ivannut en koskaan, hoin aina vain että hyvä että on duunit.

Kissa menee sen syliin ja sanoo nau ja se sanoo kissalle, että sä osaat englantia.

Oli se pikkuinen se television kokki joka kosketti monet lihat, tarkoitan luonnossa.

Koska minä teippaan työkseni, teippasin myös äitini suun sanaan ristikko aivan käytännön syistä jääkaapin oveen.

Olisinpa rauhan läpikäymä ja liikutuksille altis enemmän kuin kinkun suun syömä.  

hillottu

Katson kaikkea sivusta,

hehkun harmista vähän,

puhkun tulta taaemmalla,

mietin poloja pohtimusten,

voihkin tolaa tietämysten,

vähää älyä valitan,

kansan känsäin valituksen,

herran hillosta hikisen,

rouvan korskean kanasen,

reiman rengin räkäturvan,

akkansa leveän marinan.

Mitä enää viljelisin,

valo on varjona teillä,

jyvällä olo kivinen.

Pyydän sulta taivahinen,

kuun ja tähtien pitäjä,

tyhjennä syvä ikävä,

järjestä sulata meitä. 

tp://suolasuinen.blogspot.fi/2012/06/parkapiruille-pompotus-parhaimmille.html

Tiainen & Nokka

Kun aina riiteli itsensä kanssa
ei ehtinyt ruveta tykkäämään kenestäkään.
(Arja Tiainen)

Kun yritti olla sovussa kaikkien kanssa
ei ehtinyt huomata täkää takaa.
(Maria Nokka)


Tuska on ainoa keino hankkia tietoja.
(Arja Tiainen)

Tuskani on kainoa, hanki tietäni.
(Maria Nokka)

спасибоthanks

Suolasuiset sanat ovat saavuttaneet hämmästyttävän suosion sekä Venäjällä ja USA:ssa.
Kumarrus, niiaus, molemmille poskille suutelo ja small talk talc & cola light skool. 

Спасибо вам, дорогие друзья, как великий Гоголь сказал: "И в самом деле, один из полицейских охранника Коломны в окрестностях видел своими глазами, как одна за домом появился призрак, но, когда он был по своей природе степени слаба мощный, что, как только среди обычных матерого свинья, который бежал от в частном доме ..."
(Николай Гоголь, «Шинель» 1842, экстракт - плохой перевод, извините, свинья является виновником..?)

Such as a Great Donald Duck said: "The camp is already visible. Hold on to your scalp!"
(Kalevala-ankka 1999)

/se

Pokka Perse osti pennillä puoli Suomea suurta paskahuussia varten ja

ihmiset auttoivat sivusta hankkimalla paperia, johon tärkeä

herra Perse voisi heille leimata todistuksia kasvusta.

Eräänä päivänä paskahuussi räjähti ja tappoi lapset, jotka olivat leikkimässä Persettä lähitienoolla.

Ihmiset saivat tavata toimittajia, koska menettivät lapsensa.

Tapahtuma liikutti ja sai monta ystävää ja tykkäystä.

Perse sanoi että hän korjaa kaiken ja nosti maljan kaverien kabinetissa, jossa huudettiin yhtenä hiilenä kolme kertaa eläköön ja uutiskuvaajilla oli täysi työ saada kaikki nousu mahtumaan kuvaan.

Maan päällä kuolleet lapset laitettiin vihaisilla linnuilla koristeltuihin

folioarkkuihin, josta niiden reaktiota saattoi seurata, jakaa ja

päivittää. Ne lapset jotka jäivät henkiin, laitettiin vihaisilla

linnuilla kovisteltuihin olioarkkuihin ja kansi suljettiin

huolellisesti. Kaikki eivät voi olla voittajia.

Nyt kun paskahuussi on palasina ja vainajat polttavat rahaa, Perseen

projekti haluaa yhtyä Pyhän Hanhen kivipiiraan ytimeen. Munavoi sulaa

ja jää hattuun ja napoihin, joten siinä odotuksessa Perse on korkealla, paneehan hän äiti maata halvalla ja kaapin päällä ja hänen järjessään on vedenpaisumus kansan syvällä kurkulla, veitsen terällä ja nenän veren myötäkaivauksella.

VARO

ostoksennusta & paxennustusta
 
http://www.youtube.com/watch?v=8dxVvERJvMo&feature=youtu.be

Kunnas - Nokka

Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaan

olemme yksin vailla varjoa.

(Kirsi Kunnas)


Taas,
jos on muuri muutakin kuin valouria,
selän päivä terävä,
olemme yksin niinkin,
vailla rottia,
karjan myötäsukia.

(Maria Nokka)

ale kiven takana

Pois risut männyt hävyt, Suoman loisen, suomunlaisen

ympäristötuhoomisosaamisen tieltä ja vallan kadun meriltä.

Ura ura uraani ja jää halkeaa, huorat soo ja sortinsakin keikarit

mätöt mahassa, moilashoon masorasvatasot lihassa kohentaa kekoo ja

sanoo että etoo ja samaan hengenvetoon, et jos ei saa lisää ni sekoo.

Sää saa satikutit, räkii mätää tärkeilevä tutkanenän pää.  Seuraa

kaikesta sulaa hullun hikinauhan maaliviivainivaa vailla häpeää ja

jatkaa sodan huvin sottaa samaa ja haisevaan pottaan mittaa

viimeisenkin suonsilmän kyyneltipan, rähmii umpeen unelmat ja elämän

tulisijat.

Halpa kiitos hullujen huoneiden helvetille.

Mikkola - Nokka

Jos satu elää, lapsetkin kukoistavat, satu on niille ilma jota hengittää...
(Marja-Leena Mikkola)

Jos lapset elää, ni satuki kukoistaa, 
mut lapset tarvii naapurin Hilmaa ja rannan tallin pappaa.
Kauppias happihevosen matkalle kengitti, 
kankussa luki teuraaksi ja vaihtoehto sille on hyllyssä 
ja se on velaksi ostettu esimuoviseksi.
(Maria Nokka) 

Pylkkönen - Nokka

Muukalaisuus on kuin esineenä olemista.
(Maila Pylkkänen)

Vain muukalainen voi siirtää itsensä esineenä takan reunalle ja häipyä taka-alalle.
(Maria Nokka) 

Tynni - Nokka

Sade ruusuja ruoski
ja muratti muuriin painautui
kuin ahdistettuna, tuskissaan.
Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.
Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä:
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta ja lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta
on jäljellä uurteet poskilla vain.
(Aale Tynni)

Sadisti Ruusaa ruokki
jo muurattiin ruumiin raunioihin
kuin tukahdutettuna nahkoissaan
niityn etsi.
Syödään, se on ystävän luoti
jo löytää kohdan
kun vaitonainen 
on tyhjä pää:
kuin rakkaus riiheen
oih, ryöstetty mummo
ja romurahti hohdoton.
Maan tuskaa hyllyyn
kätketty rokko 
unen kaurasta
huurteet loskalla vain.
(Maria Nokka)

Vala - Nokka

Tuskallista on olla äiti
tässä maailmassa.
Hirvittäväksi on runneltu sinut,
kaunis elämä,
kun äidit sanovat: 
parempi olisi lapsen kuolla.
(Katri Vala)

Tuskallista on olla äiti maa

tässä maailmassa.

Hirvittäväksi on runneltu sinut

ja kaunis elämäsi,

kun sanovat valkoiset apinat, että

parempi olisi kuolla hämähäkkien, 

että me saamme peloista vapaina siirappia nuolla.

(Maria Nokka)

I am tired kun mulla on kill error

”I am tired kun mulla on kill error” / ”Notes on the salt-pity of a scrip writer”

(Aki Kaurismäki: ”I hired a contract killer” -elokuvakäsikirjoituskirjaan perustuva vapaamuotoinen muunnos, Love-kirjat 1990)

KOHTAUS:

Hohtaja: Tämä oli nyt tässä

Meeri: Niin.

Hohtaja : Voitte mennä

Hen: Eikö...

Hohtaja: Ei.

Hen: Vai niin

(hetki hiljaisuutta)

Hen: No sitten.

Hohtaja: Ei huolta, unohdamme niin pian tällaiset.

Hen: Menenkö jo?

Hohtaja: Kyllä se sopii.

Meeri: Laitatteko nimen

Hohtaja: Tässä mainoksia muistoksi.

Meeri: Unohdin jo nimenne.

Mie: Niin minäkin.

Hen: Muste on loppu.

Meeri: Muste on vain vaaleaa, olkaa huoletta.

KUVAUS, VALOT:

Siihen tullut retkottamaan kuin olisi joku meistä!

Jippii, sain palat kohdalleen, viskaan ne hänen päälleen.

Seinän ja pinon välissä on vain minun pääni.

Onko se kaiken pää? Ei, alku vain.

Syön kynän ja lähden kauas.

Ugh pikkuinen.

Uhg itsellesi, hajumikko.

Johtoko kiinnostaa herraa?

Niin, se on suunta uusiin liemiin.

Menen vain käymään jossakin.

Missäpä en olisi vielä ollut.

Taas myöhässä.

Rotta.

Kokki hieroi voita hauen hinaushampaisiin.

Pitäisikö iloita? Es tut weh, Folterer!

KOHTAUS:

Myyvä: Luotilanka.

Hen: Naru on ohut.

Myyvä: Kaksi kappaletta näitä, lyön kassaan, saatte alennuksen.

Hen: Paras lähteä täältäkin.

Naiven: Kenetkäs minä nyt saan ostamaan?

Hen: Koittakaa keksiä jotakin.

Naiven: Jaa.

Hen: Joo.

(baarissa)

Hen: Lasi vettä kiitos.

(myöhemmin)

Hen: Mistä silli tulee? Mistä he sitä kalastavat, nuo takaoville tavaraa toimittavat kaikenonkijat?

(myöhemmin)

Hen: Tarvitsen tietoa.

Mie: Vaikeata. Saatte yhden vihjeen. Tieto ei ole muodissa. Tulee erikoislisä. Käykö se?

Hen: Kyllä vain.

Mie: Mitä haluatte tietää?

Hen: Oikeastaan se ei kuulu teille, mutta olen kiinnostunut tiedon käsitteestä.

Mie: Outoa, katsokaa toki ikkunasta.

Hen: Olen tehnyt jo sen, siksi olen täällä.

Mie: No hyvä, olkoon niin.

Hen: Hyvä että selvisi.

(katsoo oven suuta)

Hen: Oletteko te osa palvelua?

Ovensuun Ali: Ei, me emme tiedä juuri mitään, emme edes tiedä mitä te etsitte, emmehän?

Ovensuun P: Ei, sellaista ei kukaan meistä tiedä.

Mie: He ovat vain täällä työssä, tiedon perään täytyy mennä ylös.

Hen: No, menen sitten.

Mie: Saatte tietoa tuota pikaa.

Ovensuun Ali: Se on murha, todella.

Hen: Mikä?

Ovensuun P: Toden jano.

KUVAUS, VALOT:

Pöydät pantu pitkinpoikin, varjot kulkevat.

Kuin janoiset kamelit täällä keskellänne.

Miksi rikolliset ovat kohtauksissa julmia kasvoiltaan?

Todellisuudessa he ovat julmia myös raajoiltaan.

Nips vaan.

Ja olet sinun vain.

Kuva seinällä ei kiinnosta minua laisinkaan.

Ei edes kaide. Olen mietteissäni, koska olen kirjassa.

Sähisen sinne alas.

Sähise vain, olen pelkkä korva ja päässäni sanat, päälläni pupukujen seasta haettu takki.

Koeputkibaarin pihalla seisoo tumma hahmo.

Tarkoitustani ei ymmärretä, ohitseni juostaan juomaan.

Anteeksi, en tunne teitä.

Minä en tunne mitään, syy on siis minun.

Jälleen yhdessä.

Eläköön vallankumous, ruudinhajuinen tuohi. Jokaisen kodin pöytä on laatikossa.

KOHTAUS:

Margarine: Taksi!

Hen: On vaikeata erottua tapetusta.

Margarine: Tulenko mukaasi?

Hen: Ikävöisit vain.

Margarine: Laputtaisin pois kuten Liisa?

KUIVAUS, TALOT:

Nimi voisi olla Kake, Kake Kaatumatauti, osa kaksi.

Mutta minä olen Akiki, olen tunnettu ahjo.

Ohjaan valoja ja varjoja sateessa ja kaupungissa.

Hieman myös kurjia Pariisissa tunnettuja ja drinkkejä.

Monet lasimiehet antavat minulle lanttinsa jos juon heidän kunniakseen.

(bändi)

Ruukkuihin on kätkettynä tumma sitruuna.

Onko enää varmuutta.

Et oisin kotona.

Tarjoilija, keitossani on rikollinen.

Huuhtokaa se alas laumalla asiantuntijoita.

Oletko se sinä?

Niin monen vuoden jälkeen?

Ei, nämä ovat kukkasia, vien ne rautatieasemalle, ne ovat jo myöhässä.

Tiiliä ei saa jättää sateeseen.

Nyt sen tiedän minäkin, en ole enää entinen. Voin lukea sen omasta päästäni.

Virhe oli meidän. Hän on uusi täällä.

Pitäkää jossakin, vaikka häntähyllyllä.

Väliimme jäi vain V.

Se on tänne tapetuilla tapana.

(banderolli)

Korput loppu.

pirruu

siel luk jot ei kommennentteja ni sehä piti sit tehä ite just niin vaik ei miul muuta pitäntkää sannoo ku se vaa jot et mänkää makkaamaa kaik ko kellokii on jo siin puhelukännikäs yl puolen yön ku se jätättää ku on nettilöitte ostoksii ja peräs valotakuu ja jatko-ostamisii pakottamine vaik ei meil rahaa oo mut vipist otetaa vähä

flag tango

When I came to, someone kuikin a man's age and I retired, so my son wilosofian Master raised the flag on Flag Patriotic Pieno tango music in which conjured vlyy gel familiar Sipeliuksen mansion near the country just bought, the art market bonsoroinut those rogue colf Club.

The boys had organized a welcome surprise to me when I open the mire of the wood box containing a bottle of sambanja greatest Satan in the size of the glasses with a red gristalli blyy shit in public.
Night at bedtime I watched during the day taken mechanisms big body axis images ihponi my evening and I noticed that the glass had become a wall hanging is even if it was from the beginning an extract from the protective casing and the glass to the abdomen.
I'm not a threat to the egg and married to a woman with whom were the children who are successful, and a friend of Mr. piiriini with many men who have an old bag body position means the nose.

per

Alussa isä otti äidin ja mummo ja vaari ostivat heille talon ja sitten isä myi haaveensa että äiti pääsi ostamaan omansa ja sitten synnyin minä ja pian perään veljeni. Meillekin ostettiin elämä ympärille. Isä oli saanut jalkansa firmassa oven väliin mutta pian se myytiin ja isä jäi pyörittelemään peukaloitaan ostoskeskuksen parkkipaikalle, jossa myi savustettua kalaa hyvään ylihintaan. Äiti sanoi että hänenkin täytyy alkaa myymään, että voi ostaa.

Isä ja äiti neuvoivat meitä, ettemme myisi itseämme liian halvalla, joten mansikkamaan huono palkka piti meidät kotona koko kesän. Me olimme verkossa, veljeni tilasi uusia pelejä ja minä ostin elämänmakuisia tuotteita.  

kuusi kullan valkeana päivänä hieman ennen kahta

Kuusi meni pääkaupunkiin. Se näki kun kansanedustaja käveli kadulla naama vahan valkoisena ja pää korkealla. Sieltä se katsoi hitaasti alas, kun Kuusi kantoi selässään suurta jätesäkkiä, jossa oli hänen vanhan isänsä lampaankarvainen leipäläpilaukku.

Kuusi oli menossa tarjoamaan sitä kapinetta Kansallismuseoon, koska netin huutajat olivat olleet hiljaa. Eivät olleet arvostaneet harvinaista muinaisesinettä.

Museolla on valtion budjetti ja asiantuntijoilla on kiihko löytää muinaiset asiat hyllyille, ajatteli Kuusi.

Museon ovi oli kiinni. Siellä oli yksityistilaisuus. Pelifirma oli vuokrannut tilan koulutukseen ja siellä oli sota meneillään pula-ajan salissa.

Pian olisi leipälaukulle kysyntää, kun kaikki olisi alas ammuttu, ajatteli Kuusi, päättäen jäädä meren rannan veneen alle ja miksei myös muistopuiston lehtikuusen ja odotella kaikessa rauhassa sodan taukoa.

Pieratin liekki

Kuin avaruutta kadehtien, otsaa omaava mediatoimija Tom Tiktavius lähti Sam Simakon painotalon maksamana markkina & liemihyvän edustusmatkalle idän länteen. Sellaista matkaahan tämän hopeanhohtoisen planeetan mikää laki ei estä.

Tom kertoo rankat yksityiskohdat.

Heräsimme virtaviivaiset yöpuvut yllämme ja muistimme olevamme perillä. Ympärillämme oli pehmeitä, satiinipintaisia tyynyjä, joiden kuviointi oli rajun rohkea, ja kaksi likaista sukkaa. Tästä huolimatta venyttelimme nautinnollisesti ja tunsimme oman ihomme miellyttävän kukkaistuoksun, joka yhtyi lakanoiden hienovaraiseen lavendeliin.

Olimme heti aamusta tuttua nokkelaa itseämme ja päässämme kohisivat jännittävät ajatukset. Mutta olimmeko tosiaan itse hiostuttaneet nuo merkkituotesukkamme eilen jossakin hienossa tapahtumassa? Olikohan joku pannut meitä hikoilemaan? Olimme näet todennäköisesti viettäneet monta hetkeä eteenpäinimevien ihmisten loputtomissa putkissa.

Oven ulkopuolelta kuului hyräilyä ja laulua. Hiivimme kuin yhtä jalkaa jalopuuovelle ja kurkistimme ovisilmästä. Siellä oli kolme hotellin muusikkoa ja he lauloivat itäistä sävelmää ja yksi heistä löi pehmeästi tahtia pienestä rummusta. Raotimme ovea ja sujautimme heille sovitun summan ja laiha käsi ojensi meille pussillisen suosittua teetä. Pian musiikin aiheuttama liikutus alkoi vallata olemustamme ja vetäydyimme kyynelkarpalot vierien sviittimme keittiöön talouspaperia etsimään. Tuo keittiö, joka vielä hetki sitten oli ollut tavallinen laatukeittiö kivipintaisine työpöytineen, oli hetkessä muuttunut joksikin paljon merkityksellisemmäksi, näimme kaappien pinnat ja lattiaparketin aivan uusin silmin, keiju oli heittänyt kaikkialle taikahiekkaa. Yöllä olimme vain tallustelleet jääkaapille silliä syömään, juoneet useita lasillisia maitoa ja lisäksi minä olin suorittanut kovasta lattiapinnasta huolimatta kehoni tasapainottamiseen tarkoitetut liikeradat, kuten kuperkeikka ilman ajatuksia.

Vatsaani hieman nipisteli. Arvelin sen johtuvan maidosta. Jos minusta vielä alkaisi purkautua epämiellyttävälle tuoksuvaa kaasua, epäilisin laktoosi-intoleranssia. Söin silliä ja menin sen jälkeen asioimaan toilettiin. Toiletissa oli viileää ja yrttejä sisältävät pussukat seinillä levittivät tuoksuaan. Liikutuin jälleen tästäkin ja ajattelin siinä istuessani, että jospa aika vain pysähtyisi, oli niin näpsäkkä aamu, mutta sitten muistin jääkaapin sillin ja päätin vielä kiirehtiä ottamaan hieman.

Kaikki siis alkoi siitä kun saimme tehtäväksemme lähteä Pierattiin tapaamaan rahan ystävää Kustaavaa ja hänen maailmansyleilynsä ajanmukaisista vivahteista huolehtivaa ameebamaista Anton Tonnikalloa. Samalla ajattelimme käydä näpsimässä helppoja, mutta vakavia ja ammattimaisia ruutuja !ponillamme läheiseltä rauniolta.

Tiesimme, että monet eri elementeissä kiinni olevat olivat peruneet Pierattiin lähdön, koska eräällä saareksi kivettyneellä risteilijällä oli isot kemut, joten matkaan olimme lähteneet vain me, joten kustakin rauniosta kannatti ammentaa.

Matkailuun varatun ajoneuvomme takaosaan istui siis kolme miestä otsa linnunlaulua täynnä.

Saapuessamme illalla Pieratin esikaupunkialueelle, olimme jo kokeneet ehkä enemmän kuin moni koko elämässään, niin me kaikki se koimme. Minä olin jopa nukahtanut ja puhunut unissani lumimiehestä.

Rankka matkamme, joka oli monia kilometrejä pitkä, koetteli kanttia toden teolla. Olimme nauttineet nestettä ohjeiden mukaisesti, joten keho oli tasapainossa, mutta reitillä korrektien käymälöiden puute rasitti, me emme olleet valmiita menemään puskiin seisomaan kärpästen syötäväksi, vaan halusimme pissiä toiletissa.

Majapaikkaamme Pimpulaa voi verrata muihin hotelleihin, jossa kaikki ulokkeet ovat isoja. Päätimme suunnata illaksi Pier Petrin Pro -keskuksessa järjestetävään Pepessama -tapahtumaan.

Kaupunkiin oli juuri astunut taxikyytejä koskeva kuohuviininjuontisuositus. Seurueemme ei tohtinut ostaa tuota vaadittavaa pulloa alkoholia myyvistä, hyytävän pelottavista paikoista, joten kävelimme autolta noin 15 metrin matkan tasokkaalta vaikuttavan trukki-aseman led-valoilla koristeltuun kahvilaan. Kahvia juodessamme aika mennä huristi ja kehomme rentoutui. Samalla ymmärsimme, että meillä oli oma auto ja kuljettaja, emme tarvinneet kuohuviiniä taksia varten, joten saatoimme ostaa sitä vain huvin vuoksi.

Illan pehmeä hämärä alkoi hiljalleen laskeutua, pitsikoristeiset lamput syttyivät puistoihin kun astuimme takaisin autoon ja keinuimme sen pehmeässä kyydissä kuin avaruusarkissa kohti uutta planeettaa.

Olimme kovin kiinnostuneita näkemään, millainen olisi Pepessama, joten riensimme suoraan Pier Petrin Pro:n ytimeen. Paikka oli avara ja ihmisiä tuhatmäärin, sillä tuo urbaanien viljelijöiden klubi oli tarkoitettu vain valituille. “Food shit, Pepessama no deep , feeling down, I am happy”, kirkui mustilla risteillä koristeltu, veristä kirvestä lanteellaan kantava nuori nainen. Vankkarakenteiset bandiitit turvasivat oloamme ja heiluttivat pieniä sähköisiä tappejaan huokaustemme tahdissa.

Aamupäivällä eräs hotellin aulassa majaileva limusiinipoika lupasi meille tukun rahaa, jos saisi kuljettaa meidät Kustaavan luo. Edellinen yö häneltä kuulemma meni ties minkä suuren tähden tähteen seurassa mustassa kuilussa. Joku maineikas kuvaaja oli ollut myös siellä näpsimässä.

Kenkien kiillotuspalvelu ei laskuttanut minua, kiillottaja halusi vain puristaa kättäni ja pyysi erästä palvelusta, johon suostuin, joten sain pitää matkan maksajan tarkoitukseen varaamat rahat itse. Lisäksi minut oli valittu voittajaksi paperinrutistelukilpailussa poikettuamme erään kapteenin tyttären kauppaan kaupungin pääkadulla. Sain palkinnoksi ihonpuhdistuksen, laatikollisen vaaleanvihreää karavaanitahnaa ja tuoksuvan tunelmapallon kattoon laitettavaksi. Liikkeen työntekijä kantoi tahnat autoon.

Kustaava oli laaja-alainen ja taiteellinen rahanrakastaja, siis oikea renesanssihahmo. Hän antoi meille lukuja kotiin viemisiksi ja myös kustantamiaan teoksia, kuten “Meidän lukuun antava”, joka on uutta vetäväistä kirjallisuutta kuten myös "Pussit tulessa", "Minipää älä pillitä" ja "Rotevat rakastavat veripalttua". Myös avustavalta Anton Tonnikallolta tulee ja tulee vähän paljon koko ajan, kertoi Kustaava.

Annoimme vastalahjaksi tunnetun tavarataloketjun omistajan taiteilijavaimon, Vilja Pomppa-Marjamunan reliefin "Elin Känäsen mustelma", jonka tekniikkana on ollut taiteilijan itsensä kehittämä lasivitriinivesivelli.

Kustaavan mukaan mitään ei kannata enää julkaista lehmäveräjällä. Nyt on rääpäistävä pornon rapinaverhoa, turpiin vetämistä ja oksennuksessa makaamista. Ostajat vaativat sitä kun on myytävänä ja se on nyt tätä käkä käkä.

Vierailumme päättyessä Kustaava kerääntyi tuolistaan ja sanoi että nyt on saatava peppu käytävään ja kannettava “Känäsen juttu” muualle, sillä se on liian rivo pidettäväksi näkyvillä, sillä kirkon isät käyvät hänen huoneessaan usein. Kustaava järjestää myös kirjamessuja.

“Kivellä otsaan saavat kaikki kansainvälisesti”, luki pääkadun ylle viritetyssä mainoksessa ja kuvassa oli hymyileviä ihmisiä burgerit kourassa. Jälkeenpäin selvisi, että olimme kääntäneet alun väärin, sillä se olikin herkkua suuhun, eikä kivellä otsaan.

Olimme jo neljättä päivää ilmaisella matkalla, jolla olimme totisesti muistaneet syödä ja juoda. Istuimme alinomaa lokkikeitolla ja kanipadalla pää timminä ja kaasuperä tuutaten ajoittain kuin auto kulkiessaan.

Autonkuljettajamme Art, joka oli tavallista kansaa, katsoi meidän ajanviettoamme ja näytti siltä kuin olisi koko sitä edeltävän elämänsä istuttanut jäkäläpaaluja suohon.

Me istuimme iltapäivää kadun varren terassilla. Voi sitä viinalaulun laulajaa, joka ei neuvonut meille mitään muuta paikkaa. Pilasimme keuhkojamme pakokaasussa ja ruostutimme pöytää läikkyvine oluinemme. Meidän kaltaisemme väki tosin voi juuri ja juuri viihtyä jos nauttii. Taustaäänenä tulee olla tietyn ajan valikoitua musiikkia, eikä sellaista venytettyä kakkaa kanttimusiikkia mitä kuuntelemme kotona.

Päätimme juhlistaa viimeistä päiväämme pienellä lennolla. Zero vei rahamme lentokoneen kuljettajalle ja me esitimme viileää hatut silmillä, koska luulimme saavamme lennon halvalla. Ylhäältä ei ollut mahdollista katsoa maisemia, koska koneessa ei ollut ikkunoita, joten jätimme katselun väliin sillä kertaa. Lihaksikas, karvainen ja matalaääninen pilotti sammutti moottorin ja kone syöksyi ylöspäin, kohti avaruutta. Itkimme ja nauroimme yhtäaikaa jännityksestä, mutta joku käppyrä väänsi viisarista koneen sittenkin maahan. Laskeuduimme tyylikkäästi Pierutin Paalarin innoituksen ilmentymälle, eli hiekkakentälle kaupungin laidalla, missä patsaat oli verhottu uimahousuin heidän talsiessaan pakkasessa. Minä olen uimahousuissa tavallisesti vain peilin edessä, sillä pohjimmiltani olen nudisti.

Odottelimme kotiin lähtöä tyhjä kikkapussi kourassa tunteja paikallaan ja jokaisella on nuppi sairaana. Kotimatkalla tuli vähän kiukuteltua tyhjästä, sillä pelotti hieman, että palattaessa asiat eivät ole muuttuneet miksikään ja koti olisi edelleen utuinen.

Pysähdy jo hullu, paina jarrua. Tulee housuun. Olkoon vain pelkkä pusikko, elämä on riskin ottoa.