Intiassa miehet olivat alkaneet
joukolla raiskata ja tappaa naisia ja lapsia, joten naiset ja lapset
pakenivat maasta kaukaiseen Nirvaniaan.
Miesten havahtuessa tilanteeseen, he
alkoivat raiskata ja tappaa eläimiä ja kasveja.
Jonkin ajan
kuluttua, suurten kärsimysten ja nöyryytysten jälkeen myös
eläimet ja kasvit pakenivat maasta naisten perässä.
Seuraavaksi miehet päättivät
joukolla, että alkavat raiskata ja tappaa ruokalajeja, mutta eivät
löytäneet niitä mistään, koska ruoka oli joko kasvia tai
eläintä, ne kuuluivat näin ollen maasta pois lähteneisiin.
Koska he olivat nyt keskenään, heille
tuli hätä siitä, ketä voisi raiskata ja tappaa.
He alkoivat raiskata nenänreikiin
laumansa pienikokoisimpia ja tappoivat naispuolisten heille
lahjoittamia sandaaleita, hakaten niitä puupalikoilla
keskivartaloon.
Kun heille tuli nälkä, he söivät
itseään, koska se ei ollut päivänvalon pilaamaa homoa, ja
pitiväthän he sitä yksinkertaisesti hienoimpana mitä oli
olemassa. He aloittivat ensin navasta, joka oli heille kaikki
kaikessa, mutta älysivät sitten, että alaosa alkoi pilaantua tällä
tavalla nopeammin, joten he siirtyivät varpaisiin ja etenivät
sieltä kantapään kautta omaan nilkkaan ja edelleen miespolvesta
toiseen.
Se aikakausi, missä he olivat päässeet
syömisissään reisiin, tapahtui jotakin yllättävää.
Nenänreikään raiskatut alkoivat valittaa otsakipua ja ne
havaittiin synnytyskivuiksi.
He joilla oli jalkoja pisimmät pätkät
jäljellä, ehtivät ensiksi auttamaan synnytyksissä, asettuen
odottamaan tapahtumaa nenän vierelle. Syntyville kaksosille tilanne
oli hyvä, sillä kaksi nenänreikää mahdollisti syntymisen maahan
tasa-arvoisesti.
Kaikki syntyneet olivat virkeitä ja
terveitä ja niillä kaikilla oli päässään vaaleanpunainen
kypärä.
Suuri osa syntyneistä syötiin, koska
ne tuoksuivat niin suloisesti. Ne syntyneet, jotka pääsivät
pakenemaan ruokahaluja, kiirehtivät matkan päähän autiotalojen
suojiin.
Näissä taloissa ne saattoivat
muodostaa ryhmiä ja kutitella toisiaan, mutta tärkeintä niille oli
katsoa itseään perillä olevista peileistä ja nähdä millaisiksi
olivat syntyneet. Jo pian ne kävivät hivelemään rintaansa
ylpeästi nykivin liikkein ja saivat näin itsensä paisumaan yli
mittojensa. Mutta ne halusivat kasvaa entisestään ja olla
kunniaksi isilleen ja näiden aatteille raiskaamalla heikompiaan
nenään, mutta koska uudistukset ovat hyvästä, niin myös korvaan,
koska siellä näytti olevan reikä ilman isännän ääntä. Lisäksi ne
söisivät kaikki löytämänsä elävät loppuun, ja vaikka
takaraivoon ei olisi jäänyt mitään, niillä olisi vielä otsaa
syötäväksi.
Näiden suunnitelmien aiheuttama
liikutus sai kyynelelhelmet syöksymään kypäräpäiden ampuma-aukoista kohti peilikuvaa kerta toisensa jälkeen.
Ne tulisivat vielä rakentamaan
vanhoista luista monta aasitallia, joiden seinille ne voisivat
ripustaa jo esi-isiensä vihaamien kaukaisten maitosäiliöiden
kuvia, ja joissa ne voisivat raiskata neniä, kaluta torsoja ja
tappaa tohveleita.
Eräät syntymäpakenijat, tosin vain
muutamat, lukivat taloista löytämiään menneiden aikojen
kirjauksia ja löysivät niistä tarinat paenneista. He ymmärsivät,
että syntyminen pelkäksi mulkuksi oli vain ja ainoastaan surullinen
asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.