tiistai 30. tammikuuta 2018

PIEREVÄTKÖ YLIMYKSEN POLVET?



Millaista on, oi, kerro hero älyn rankan,
toimen hurjan ja asennon uljahimman vankan,
mit olla on tään valtakunnan jalon väen kohotetuin potti,
ylin jätti elos oleva, kirkkaimpana loistava?

Ympärille kun on kerääntynyt kaikkinainen muukin huippu,
se nuo jalot puolet entisestään korottaa,
ja kun alati vain lisää sataa loiston mahlaa samaa,
siis mahtavuuden kaikenlaista asiaa,
se kaiken pirstaks lyöväks valoks kasvaa vielä,
vai kuinka on, en tiedä.

Kyselen, kun mahda en mä mato itse tarpeeks ymmärtää,
en huippuun tuollaiseen voi millään ylettää,
on vain näin alhaalta huikea tuo maisema,
joka pitää otteessaan mun ohimoiden laaria,
jok on vain jotain lanttua,
taik halpaa oman peltotilkun kaalia,
rumaks haukuttu vielä lisäks,
laidal naama suineen kaikkineen,
räkänenää en tohtis edes mainita,
enkä liioin silmämunia,
nekin eri paria,
mulkoilevat vain,
kuin järki karannut ois jonnekin,
kuin ois se piilos alla jonkin kapineen,
koneen tahi muovirepaleen.

Niin on polla pöllön tyyppinen,
mulla yksinkertainen,
mi olkaipäiden välis heiluu,
näin ja noin päiväst päivään toiseen,
siis oon alamainen oiva,
vai mitä suvaitsette olla mieltä,
kokonaista taikka puolta?

Sun valossas kun liehun,
oi korkein mahtavuus,
sua palvelen parhain päin,
vaik on se niin,
kun kerroin tuossa siis.

Laulan vaikka laulun,
tai mitä vain teen niin,
et ei ois siellä korkeuksissa marjat happamii,
olis ilo syvää, kinkut suussa sulavat,
viinit parhaat huulilla ja seura korea.

Vilahti mieleeni viel jotakin,
nimittäin haaveuni ihanin,
kas tässä seisovat sen säkeet,
ne laitan toivomusten vakoon:

Oi, jos voisin tohveli sun olla,
sänkys alla potan seurassa sua oottaisin,
kas kun tulisit iltasella,
muhun varpaas laittaisit,
ottaisit mukaasi kulkuun keveään,
siinä pääsisin mä mukaan ihmekammioon,
jossa puhtaus hurjuuteen asti uudestaan luodaan,
lotrataan, harjataan kynnet hampaat,
nahkaiset onkalot kaikenlaiset,
poimut karvat ja lie mitkä hien vaipat,
jotka esiin poimuista sä taitavasti kaivat,
sitten rapsuttelet tarhan luisen,
äänen etukammarin, jos kieli makaa,
se väsynyt lie jo päivän loiskeista,
ei jaksa paljon liikkua.

Sitten yhdes matka takaisin,
ja taas asema sellainen,
mikä on yöllä tohvelin,
ilman jalan varpaita,
niiden muistelu vain seurana.

Eipä tuokaan sureta,
aamulla uusi asia,
yöllä tohveli sandaali,
muistaa et on huipun kaveri,
lämmittää se mieltä ihmeesti,
antaa hyvät unet helposti,
ja unessa voi olla vaikka kameli.

Näin sen näen jo ennalta,
eihän se ole houretta,
vaikka on kuin sadussa?
Mutta ihmekö tuo ollenkaan,
että on tätä palvontaa,
nöyryyttä sekä riekuntaa,
onhan kaikki suuruus nähtynä,
siinä vasta kudelma!

Näimmehän kaikki sen,
ken sai kiinni varjon kärpäsen,
se vaikka meni nopeasti lentäen!
Haa, taitavuutta se on!
Ken saattoi voimallaan näyttää kahistelun,
rutistelun paperisen pussin,
yhden käden voimin sellaisenkin aikaan sai!
Ja kuka osaa naamallaan ilmentää mitä vain!

Ah, mä ehkä tainnun kokonaan,
niin vaikuttavaa kaikki!
Mut tääl kun makaan,
pöydän alla nyt sun helmoissas,
oi sä ihailuni ylin luomus mahtava,
oikeasti kun aistin asiaa,
pakko on sulle ilmoittaa:

Sun jalkas vaikka vasta pesetit,
varpaissas on kauniit rusetit,
ruusuvettä piika runsain mitoin pirskotti,
tilkan talkkiakin tupsautti,
anteeks paljon, todella!

Oi valtias,
voinko tätä edes sanoa,
on yksi pieni asia,
jot rehti ei voi salata.

Mun kaikin puolin kehno nenäni,
kertoo ihan hassusti,
sun polves jalot hienot arvoisat,
ne eivät tuoksu kuten kukkaset,
vaan lemuuvat kuin juuston päälle unohtuneet rukkaset. 



 


tiistai 19. joulukuuta 2017

ROOM IS






ROHKEA RUUMIINAVAUS


LIUKUVAN KONEEN NOSTOÖLJYSSÄ HAUDUTETUT HALLUUSINAATIONKALTAISET SANAKOMPENSAATIOT LUOVAT MIELLYTTÄVÄÄ TUKIPUUNKALTAISTA TAJUNTAMASSAA LAATIKKOMAISESSA LUONTOKOMPENSAATIOSSA OMAN OHIMONSA SEINIIN TÖRMÄILEVÄLLE TERMISÄÄTELIJÄPOPULAATIOLLE 
 

Huippu-urbaaneihin degenerojen digiravureiden pilvenpiirtäjään noustaan jo sellaisella vauhdilla, että tuo ylös luisuva teräskaappi hukkuu rahaan. Koska kaappi tietää, että rakennuksen juuressa ja sen liepeillä notkuu alamaisuuksiin soljunutta sakkia joka on valmis yhtymään nousun tuottamaan metallisointiseen mantraan, se ojentuu ikkunasta ja opettaa tuolle kurjalistolle isolta nousukasalta opittua, korkealla liehuvaan tuulenvireeseen sopivaa kausisanaa. 
 

Jamppakin kävi koulutettavana ikkunan alla banaaninkuoren päällä seisoen ja osaa nyt liittää ekopsykologiadialogit ekologisista kompensaatioista rikastusta kaipaaviin ekologisiin kompensaatioihin jotka sisältävät paljon keskustelua. 

 

John Small-Scale can make same in english and ecological compensation actions go to ecological compensation actions.

 

Myös Unelma haluaa resurssit ekologisten kompensaatioiden suunnittelun tueksi, koska murskaa rajoja Toivon kanssa.

 

Helminauhapaavo harjoitteli kaksi viikkoa kirjoitamaan sanaa kompensaatio ja keksi lopulta alkaa myös taivuttamaan sitä. Sitten hän muisti, että ikkunan alla mainittiin myös sana reunaehto, joten hän harjoitteli myös sen. Sana ekologia oli tullut jo harjoiteltua aiemmin. Hän laati kaikesta tuosta ponnistelusta ammentavan tiiviin hakemuksen, jossa sana kompensaatio esiintyi neljätoista kertaa ja sana reunaehto kahdeksan kertaa, sana ekologia unohtui, mutta Helminauhapaavo oletti teräskaapin ymmärtävän, että kiteytyksissä oli reunaehdot, kuten selektiivisessä kompensaatiossa.

 

Aleksi ja Martta ovat suistuneet peliriippuvuuteen ja haluavat nyt palata luontoon teräskaapin avulla. He ovat kehittäneet kompensaatiopelin pelillistääkseen spekulatiivisen ja poliittisen fiktio-ongelmansa, eli luontoarvojen kompensoinnin, joiden rinnalle he kertovat kehittävänsä kompensaatiokäytäntöjä myös muille peleissä riippuville kompensoijille.

 

Tupu pyrkii selvittämään ekologiset kompensaatiot teoriasta tutkimalla ekologista kompensaatiota, Hupu puolestaan kompensoi grillipihvipahvipörssin rakennustyömaan aitarakenteen kuvakevennyselementtien ruuvikiinnitystä vuorovaikutteisesti, Lupu markkinoi testejä tutkimalla kompensaatiomarkkinaa ja kompensaatiojärjestelmää, sekä myy tavaratalojen auloissa kompensaatiokäsikirjoja muille ekologisen todellisuuden paosta ammentaville.


Näin teräskaapin tavoin luisuvassa kaupungissa, hyvän matkan päässä hupenevasta luonnosta, konsulttaanit ja konsulettipäät nousevat korkealle kompensaatiossa, tuossa teräskaappien penetraatiossa. Laajasti ylistetty on heidän korkeutensa, eikä suotta, sillä kompensaatioon tupansa rakentaneiden metallikaappitorppareiden vielä kynsiessä taskuihinsa sanalla leivottua kompensaatiokakkaraa, saapuukin jo uuden sanan sakki, sen tuuli ja tulva. Se peittää alleen vanhaa maisemaa, tuota muotisanottajain hetki sitten hylkäämää areenaa - ja eikös vain, kompensaation viherkompostihankkeen koloissa myydään metrin makkaraa vain vähän mätäntyneen hintaan.

Niin, kohoaminen käy kompensoidessa kuin harpun soidessa, kun kalliit enkelit suojelevat rajatiloilta ja pilviä piirtävät talot huojuvat sanoilla pelaajien aivoissa. Kaukana teräskaapin kaikesta kuuluu pientä kuiskaavaa voihketta, mutta se on vain se tuttu tuuli, joka on menossa sekin lipomaan kaappia, eikä se ole kaapista ammennetun selityksen mukaan liito-oravan haamu, tuon kompensaation alttarilla surmatun elämän outo naarmu.



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

sekoitti somen



Ällistyttävä kuva sekoitti somen.  Katso kuvaa, mitä näet?  Jos kuva ei avaudu, klikkaa tästä



keskiviikko 9. elokuuta 2017

sdatannuoret lypsyviidakossa



Hanke alkoi olla loppusuoralla. Suoma hermostui, sdatannuorista pitäisi lopultakin puristaa jotakin irti. Hankekuraattori Armi sanoi että viedään ne navettaan jossa on kesäteatterin vanhat kulissit, niissä on palmuja. Sdatannuoret innostuvat kun kerrotaan eksotiikasta ja vaaroista, siellähän roikkuu katosta kuulemma kamalan likaisia ja naulaisia lankkuja. Siinä yhdistyy vaara ja suoja psykologisesti kestävällä tavalla, koska me kontrolloimme tilannetta ovella.
Suoma kertoi videoneuvottelussa Kumisedälle että Isopussi tulee saamaan heiltä ennennäkemättömän pitkän loppuraportin sanoinkuvaamattoman kielellisen akrobatian kera, koska Kumisetä maksoi hankkeen leveää lampaanviulua paksulla kädellään. Kumisetä oli sanonut jo hankkeen alkuvaiheessa, että hän ymmärtää siansaksaksi laadittua Suoman kieltä ja maksaa.
Hankkeen alkuvaiheessa Suoma vei sdatannuoret deleitatun kelan punaisen langan löytämisen turneelle meren rannan virkistysrakennukseen kahtena peräkkäisenä maanantana, jolloin muita vuokraajia ei ollut. Omistaja antoi asiaa tukeakseen tilan käyttöön ilman korvausta. Sdatannuoret bailasivat aina ankarasti viikonlopun, joten maanantaina he olivat hieman väsyneitä ja poissa tolaltaan. Jo ensimmäisenä maanantaina Armi neuvoi heitä kävelemään ulkona tai katsomaan ikkunasta kaunista maisemaa, sillä energiajuoma ei yksin auttanut haikeaan olotilaan. Suoma kuunteli keskustelua sivusta ja muistutti tärkeistä aukioloajoista. Paikkakunnan ainoan taksipalvelupizzerian kuljetuspalveluaika umpeutuisi pian, sdatannuorien tulisi syventyä pitzzatilausten täytevaihtoehtojen listaan.
Hankkeen loppupuolella ei saatu enää pitsoja budjettiin, koska hankkeen toimijoiden kokouspalkkiot ja fiiliksien yhteenhitsausviikonloppu oli syönyt budjetin loppuosan miltei kokonaan.
Navettaseikkailu, tuo hankkeen kruununjalokiveksi visioitu lopputuote ja konkretian ”grand old ham” täytyi suunnitella huolella, kassassa oli vain kolikoita.
Navetta oli selviämisryteikön reunalla. Eräs eläkeikää lähestyvä vapaaehtoinen hankeavustaja kertoi, että hänen isoäitinsä oli savustanut sorkkia talkoolaisille, kun navettaa oli aikoinaan rakennettu silloisen lanttupellon takimmaisten sarkojen reunamille.
Suoma oli laatinut navettaseikkailulle lähtemisen suunnittelukokouksen ajankohdan myöhäiseksi iltapäiväksi, että kaikki sdatannuoret olisivat ehtineet herätä ajatukseen. Armi oli pyytänyt hankeavustaja Taunoa noutamaan muutamia purkkeja energiajuomaa sdatannuorten virkistämiseen, mutta koska määrärahat oli käytetty, Tauno sanoi että hän ei liikahtaisi minnekään, ennen kuin päätös hankkeen lisämäärahasta olisi hänen pöydällään ja toimenkuvaan kuulumattomasta asioidenhoitelusta maksettaisiin lisäksi erilliskorvaus. Suoma riensi itse kauppaan, mukanaan hankelippaan kolikot sekä täydennyksenä hankkeen toimipisteessä vierailevien kävijöiden kahvituksista vaaditut kolikot.
Navettaseikkailun suunnittelukokoukseen tuli kaksi sdatannuorta, joten pöytäkirjaan saatettiin kirjata tulijat monikossa. Suoma sai viedä omille pojilleen ne energiajuomat, joita paikalla olevat nuoret eivät jaksaneet juoda.
Lopullinen navettaseikkailu oli suunniteltu tapahtuvaksi viikko suunnittelukokouksen jälkeen, sillä nuorille haluttiin antaa palautumisaikaa.
Navetalle lähdön lähestyessä Suoma oli laittanut sdatannuorille sähköpostiviestejä ja liittänyt niihin jännittäviä kuvastoja, joissa oli pääkalloja ja erilaisia harsoja roikkumassa.
Lähtöpaikka oli valittu tarkoin, se oli kauppakeskuksessa oleva hampurilaisbaari, jonka omistaja oli luvannut virvoitusjuomat ja mainoslakit seikkailijasankareille.
Kokoontumisaikaan paikalle tuli yksi sdatannuori. Suoma laittoi Armin lähettämään muille sdatannuorille tekstiviestejä ja käyttääkseen työajan tehokkaasti, alkoi itse näpytellä kannettavan tietokoneensa näppäimiä väli- ja loppuraportin lauseita ja niiden yhdistelmiä luodakseen.
Vain kaksi sdatannuorta vastasi Armin lähettämiin tekstiviesteihin. Toinen kertoi olevansa väsynyt ja toinen, että hänellä oli joku juttu.
Suoma vetosi paikalle tulleeseen sdatannuoreen, että tämä soittaisi jollekulle tuntemalleen, täyttäisi tämä sdatannsyrjäytymisen kriteerit tai ei, ja pyytäisi tulemaan mahdollisimman pian navetalle. Palkkioksi Suoma lupasi tulijalle tuotekassin, jollaisia paikallinen hyvän olon yrittäjä oli hankkeelle lahjoittanut. Kassissa oli kenkälusikka, silmänympärysvoidenäytepurkki ja kasa yrityksen mainoksia.
Sdatannuori tekstaili viestejä ja soitti puheluita. Hän sai yhteyden kahteen kaveriinsa, joista ensimmäinen oli entinen sdatannuori, mutta nykyinen eläkeläinen. Tämä kertoi, että hänen terapeuttinsa oli kieltänyt järkyttävät asiat. Kuultuaan tämän Suoma katsoi Armia hämmentyneenä ja totesi sitten, että riskit olivat liian suuret, navetassa oli tunkkaista, hämärää ja outo haju. Onneksi toinen puhelimella kiinni saatu nuori lupasi tulla paikalle.
Kun nuorten ryhmä vihdoin oli koossa, navetassa innostettiin nuoria kuvaamaan seinää kännykkänsä kameralla ja kirjoittamaan paperiin havaintoja katossa roikkuvista lankuista tai lastulevylle maalatuista palmuista.
Sdatannuori sanoi että puhelimen kamerassa on virus, kuvaan tulee apina. Paikalle tilattu nuori sensijaan kertoi että hänen käteensä sattuu. Suoma itse suoritti kuvaukset ja kuraattori Armi piteli hänen kassiaan.
Suoma oli asettanut hankkeesta tiivistetyn aineiston työpöydälleen ja kirjoitti loppuraporttiin, että havaintorungon kontekstissa toimiva kokemusasiantuntijalähtöinen tulokulma sekä siihen liittyvä eri osapuolien vuorovaikutuksessa työstetty aineisto luo pohjan ja perusteet seurantahankkeelle, joka syventäisi avattua aihetta ja loisi mahdollisuudet haasteille, joiden näkökulmat auttaisivat omakohtaisten toimintamallien vakiinnuttamisen resursseineen profiloitumaan niin, että kokemusperäinen ja olemuslähtöinen hahmopalvelupolku johtaisi kauas lanttusarasta ja navetta nähtäisiin mahdollisuutena visioida vääntynyt naula niin, että Kumisetä taipuisi mielihyvästä ja Isopussin raosta lorahtaisi kyynel, jonka pinnalla keikkuisi pieni laiva täynnä arkkuja, joihin Suoma saisi laittaa uusia sanoja.
Suoman kovapintaisella työpöydällä on rypistynyt paperi jossa lukee että paskasii lautoi tosa otan kohalla ja joku palmuko toi tuola, en tiä. 




lauantai 1. heinäkuuta 2017

homopomo


Toimittaja Taija ei ole homo. Taija on keskustelun avaaja.
Taija oli jo pienenä tyttönä kova järjestelemään asioita, jo hiekkalaatikolla hän löi lapiolla päähän sitä joka ei ollut oikeassa.
Nuorena hän suojeli luontoa matkustamalla maapallon toiselle puolelle ja ostamalla reilulla tavalla kerättyjä marjoja alueelta, jota ei vielä oltu turmeltu.
Taija opiskeli hieman, mutta lopetti, koska se ei riittänyt hänelle.
Taija tapasi tyyppejä ja tyypit sanoivat, että sinäkin olet hyvä tyyppi, tule meille töihin ja laita jengi ymmärtämään asioita.
Näin Taijasta tuli toimittaja.
Taija halusi näyttää, että maailma on monipuolinen paikka ja kaikilla on oikeus olla maailmassa monipuolisesti.
Taija meni baariin ja tapasi läskin ja tyhmän homon, jota joku oli sanonut läskiksi ja tyhmäksi homoksi.
Taija laati artikkelin jossa kerrottiin että homot ovat ihan tavallisia, kuten kaikki muutkin läskit ja tyhmät homot.
Homot istuvat baarissa, mutta hekin haluavat ydinperheen ja lainan ja valkoisen sohvan, koska ovat läskejä ja tyhmiä homoja.
Taija kirjoitti lehteensä liikuttavan kuusitoistaosaisen juttusarjan läskin ja tyhmän homon valkoisen sohvan haaveesta ja sen toteutumisesta. Myöhemmin hän sai aiheesta oman tv-ohjelman. Ohjelman sohvamyönteinen käsittelytapa nosti sohvamyyntiä koko Suomessa ja sen lisäksi tyhmät läskit ihmiset jotka eivät olleet homoja, istuivat omilla valkoisilla sohvillaan ja saivat inhota ja vihata läskejä ja tyhmiä homoja jotka halusivat valkoisia sohvia.
Taijan vanhat leikkikaverit saivat pitkän nenän kadehtiessaan rohkeaa Taijaa ja kaduilla ihmiset arvostivat hänen julkista minäänsä hampaat kirskuen.
Sitten tapahtui jotakin. Taija kuuli merkittävältä taholta että homot ovat out. Ketä kiinnostaa sohvalainan kanssa hikoileva vanha tyhmä läski homo?
Mediaseksi on tarkka asia huomioaseeksi, huomasi Taija ja päätti löytää uutta.
Myös Taijan vanhoillinen suku oli pidettävä hereillä, lomavierailut kotipaikkakunnalla olisivat latteita, jos hänen journalistisen miekkansa hehku hiipuisi.
Taija tapasi Tainon, joka oli henkisesti hermafrodiitti, fyysisesti kampamaneetti jota koko ajan panetti. Taino kuksi puistoissa ja paljasteli ruuhkabusseissa ja häntä syrjittiin tämän takia.
Taija päätti, että hän tulee paljastamaan kaiken jokaiselle, sillä Tainon täytyy saada olla oma itsensä aivan rauhassa.
Kaikkien on hyvä tietää, että se ei kuulu kenellekään mitä joku tekee missä haluaa ja toimittajan velvollisuus on kertoa se mistä kukaan ei halua enää kuulla sanaakaan.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Rumppirypys






Miljonääri fossiili löysi talonsa: 

Valtava suu on pelkkää anusta – ihminen saa lapamadon sen hatusta


Eräs maapallolla havaittu pieni elämä on nimeltään Rumppirypys. Paljain silmin se vaikuttaa mitättömältä jota se monin eri tavoin onkin, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa hämmentäviä yksityiskohtia.

Ylipistomannit kertovat huomanneensa maailman keskiosassa tämän erittäin mielenkiintoisen olion, josta oviluukyselyteorian mukaan on kehittynyt nyt maailman enimmäinen ihminen. Vain joitakin minuutteja, tunteja, enkä vain viikkoja havainnon jälkeen oliosta kehkeytyi viimeisen maailman ihminen. Huomio kerrottiin julki vaikka kaikki jo tietävät.

Rumppirypys on useita mittayksikön osia pitkä ja valistuneiden havaintojen mukaan se on eräs alkukantaisimmista olemassaolevista olennoista. Monia muita samanpituisia pidetään Rumppirypyksen esiasteina.
Yksi tutkijoista, ylipiston pro-fetissien erikoisasiantuntija Sim Wau Molli, kertoo innostuneensa tutkiessaan Rumppirypystä: ”Kaukaa katsottuna se näyttää vain pientä harmia aiheuttavalta jyväsäkiltä, mutta kaukolaitteella tarkasteltuna siitä paljastuu karmaisevia yksityiskohtia.”
Sillä näyttää olevan erittäin ohut ja joustamaton nahka sekä maneerimaista koreografiaa suorittavat käsilihakset. Tutkijat ovat päätelleet, että olio on päässyt liikkumaan nykyiseen olinpaikkaansa suorasukaisesti kiemurrellen.

Valtava suu muuhun ruumiseen nähden

Rumppirypyksen alkumuodon uskotaan saaneen alkunsa huolimattomasti leikattujen varpaankynsien, kaksihaaraisten hiuksien ja navasta irronneen lian seassa jonkin vanhan kaapin päällä, jossa on varmuudella mukana myös kunniaviiristä karissutta ruudinpölyä.
Tutkijoiden mukaan otuksen erikoisin piirre on kuitenkin valtavan kokoinen suu. Sen peräaukkoa etsiessään tutkijat huomasivat istuvansa omassa odotushuoneessaan. Sohvat olivat sulan voin pehmeät, pyörillä liikkuvat täytetyt kamelit tarjoilivat teetä kultaisista muovituopeista ja lautasliinoihin oli painettuna äärimmäisen hiottuja lauseita.
Mielenkiintoinen asia on myös olion laatikkomainen rakenne, sen nielemät asiat eivät ole koskaan poistuneet, ja kulmiin tökerösti liimatut kiiltokuvat saattavat olla viisaan maailman hengiltäkidutuksen harjoituksen yksi esiaste.
Tutkijat ovat löydöstä innoissaan, koska se antaa heille huikean mahdollisuuden kurkistaa kauas kunnianarvoisan laatikon alkuhämäräperäisyyteen, sekä rahoitusta uusiin tutkimuksiin.
Tutkimukseen osallistui kansainväliluuteoreetikkoina harjaantunut joukko, johon kuului Brita Tanniini Kiinan Siasta ja Saska Mannelin Elinpihasta.

Sivuhuomio:
Lähteet ovat vain kartoissa, ne ovat liian vapaina silminä poissorkittu maailmankaikkeuden suurimpien omistajien toimesta, sekä tukirahoitettujen sanatulvahankeasistenttien myötävaikutuksella. Asia koskee luonnollisesti vain niitä, jotka ymmärtävät mihin tämä kaikki lopulta johtaa. Ne joihin asia ei koske, heille riittävät kartat ja voisohvat. 


 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Tunnettu Ankka





Setä oli haaveillut jo kauan erämaaelämästä ja poikien hellän arvostavista hipaisuista olkapäähän. Niitä ei helposti saisi kuvaamalla loputtomiin kolmekymppisten kaupunkilaislasten suuteloita. Täytyi mennä kakkimaan metsään, vaikkakin lujitemuoviseen koppiin, niin metsään kuitenkin. Täytyi saada kaverit mukaan kakkimaan lujitemuoviseen koppiin, mutta jäykässä jonossa, ei yhtä aikaa. Sitten täytyi saada ne toiset kaverit maksamaan se, että kakittiin lujitemuoviseen koppiin. Se ei ole koskaan vaikeaa, vaikeampaa on löytää sinivalkoista vessapaperia, jossa on vähintään neljä kerrosta.

Kaikki meni nappiin ja rekka toi kopit. Sitten tuli kaikki muu. Räjähteet, pakastepizzat, puolustusvoimien tervehdykset, kuusi paljullista suolia tulevien polvien eteen, ettei niiden tarvitsisi notkahtaa, vaan silmät saisivat muljottaa ja komea rivi verihevikanistereita. 

Älkää varastoiko niitä samaan paikkaan, neuvoi asiantuntija. Viekää suolet ja veri turvaan, sillä jos joku toheloi, kaikki lentää ilmaan liian aikaisin. 

Mukaan oli pakko ottaa joku nainen, muuten kaikki värittyisi läpinäkyväksi, mikä olisi valtavan avointa ja virhe. Nainen laitettekoon toimittajien kanssa samaan telttaan, lörpötelköön siellä unelmistaan, joissa liihottelee korkeuksissa hyviin suhteisiin näiden kiireisten miesten kanssa, heidän, joilla oli nyt totiset paikat lujitemuovisissa kopeissa ja niiden välittömässä läheisyydessä.

Pelifirma lahjoitti rasvamakkaraa ja tasapainojuomaa, naiselle tuotiin salaattia paksun muovin sisällä. 

Alkoi sotiminen. Vaapaaehtoisiksi pyrkivät avustajat itkivät kädet räjähdyksiä kohti ojentuneina miinoitetun aidan takana ja silloin tällöin joku astui väärään paikkaan, jolloin toimittajilla riitti juoksemista, he kirjoittivat kiivaasti kahdella eri rintamalla ja kirjasivat tapaturmia.

Kesähelteiden saapuessa kuultiin huhu, että kovan kuormituksen alla olevat Akut hyytyivät, niiden navat olivat hapettuneet liian paljosta ulkona olosta. Tilattiin tyrnimarjapuristeet, vietiin uimaan läheisille putouksille, mutta lopulta paikalle tilattiin perso traileri, joka kuljetti väsyneet soturit ja peräkärryllisen virvokkeita vapaa-aikakeskuksen tiluksilla olevalle mökille porukan yhteenliimausiltaan.

 Soturit palasivat kahden päivän kuluttua tukikohtaan raukeina ja virkistäytyneinä päällään liimavalmistajan haalarit ja kädessään tukkuliikkeen kassi.
Nainen seisoi telttansa edessä huolestunut virne kasvoillaan kärpäsiä tai mitä lie hirviöitä naamaltaan huitoen, mutta Setä oli huojentunut ja meni lujutemuoviseen koppiin, jossa kiitti korkeampia voimia siitä, että kaikki oli hyvin. Mukaan hän otti pari toimittajaa ja he toimittivat yhdessä.





maanantai 21. maaliskuuta 2016

Sä olet Disneyland



Selfjekkuja, suomalaisten ryhmäsafkailijoiden värikkäitä rähmätakkeja, sponsattuja häiriköintikikkoja ja bisnesmiehiksi kääntyneitä vaihtoehtoskunkkeja. Tämä on todellisuus Suomen reunalla, sijan itsevalaisussa.  Sä olet temppupelissä.

Jos nämä voimapeliepelit olivatkin ennen vähän pyhiä, nyt ne kumartavat nekin vain rahalle.



Joka kerta kun oven avaat, mainokset vyöryvät potkimaan raskain saappain kalloosi viisaita kirjoja ja bileitä.

Joku saa kohtauksen ja aiheesta, mutta mitä siitä, temppeli on pihalla ja sotilaat tilaavat halpaa Kiinaa humanismin kortilla.



Ensimmäisen survaisun pelikaupasta saa kun tilaa, bailaa ja menee paikalle suorittaen pääsymaksun. Hinta on piinapäälle huokea.



Hampparin temppeli on ihan kuin sadun kehto! Historia littaa ja lottaa, mutta ulottuu, sillä kaikki temppelit pitävät yhtä, hypimmepä missä tahansa paikassa.



Temppelissä juristit polottavat ja peli on kopio nokipalosta. Munkkiniemi on paljastettu, mutta kauppa käy Kalliossa. Rikkihiiri, kamaskotti ja sitibankkiirikin tarvitsee kiihdykettä.



Epelit ovat kuin apupapit siijuusii, pidetään viinassa ja ristipistot kiimaisina, henki höllällä ja miljoona omaa suuta maisemassa. Maista jakuppatie, pelaa hubuda, kaappispitalismin arvot uivat joka ruukkuviinassa. Oi tunne kuinka meillä imetään toivotusti.



A Spot on todentanut, että argessiot ja kaupallistaminen on ihan paras tapa haalia. Perin teiltä levitystä ja hubadubasanomaa. Voimaepeli on taatusti hyvä ekonomi, onhan kokonaiset aukeamat huristelleet sen edustukseen. Ainoa muumi supisee, että ei enää halua kuulla vittuakaan kaikkien seksisuhteista. Mikäpä ei olisi huippua hubadubaskunkille.



Temppelin shown keskuskärki testataan viisi kertaa järjenhäivässä ja esityssumukit hyppivät kuin vain voi vain voi. Pieksä epäilevä Tilda, sanoivat kaikki kahdeksan lalaajaa, mutta hiljaa.



Edistyksen tuoma huuma ja tarmo ei revi omaa lehteä, pyylevä turisti hotkii makumunkin kansikuvineen ja naurettavine painettuine kaveripiirikierityksineen.



On vähän huijattu, mutta mikä olo, todellinen rahantekojen juonisuo.



Hello Sir, hot with spot?



Hello, very dog, suvereeni hero Hell 0.



Bye Bye Buy todellisuus. Saumat on revetä, mutta rahavyö pysyy kiinni.

Temppelin itä in länsi, sen päälle voi kiivetä miljoona Happosta ja näkymä on vain alas.



Matkakallea on huiputettu, on opettajia moniponin moneytaation luolista legendaan. Media toi luolaan yhdeksän hyvää ja kymmenentuhattaviisisataa harmaata rapatapaa. Sen pituinen hubaduba-alaisuuden kuolasuulla sä myyt länsimaisia kamarasioita, makeaa kirvoitusjuomaa ja muihinsuihinsutsukkeita yhtä kalliiseen hintaan. Hiljentymistäkö kaivataan? Ei, siitä ei ole kyse.



Kunkku kiipeää kukkumaan, päät Kiinassa asti käännetään samojen sosiaalipummien kanaviin täyttämään lankkupihvillä vintiöitä. Viidentenä päivänä julma kuvaussessiokala on valmis pala.



Matka pään vie kannut, kuvaaja ottaa nähtävästi nähtäväksi nähtävää, länsi saa simaa ja ristejä kouraan. Kiimaiset ryhmät matkaavat enemmistönä.


Aino, joka oli kerran epäkaupallinen otsaltaan, on nyt kamakatemia, jonne sataa nuoria valittavaksi. Valitus on kielletty, sillä määrä on yhtä kuin tieto, jota havitellaan sisään kortilla.



Kaupallistunut temppeli huristaa joka tomppelin suuhun ja antaa alaisen massaa. Se on aina yhtä kaunista katseltavaa ja niin halpaa.



Temppelistä saa tällaisen läjän, sitä on moni kai niin tarpeessa.



Omistettu vastavoiman asialle, innoituksena Voima-lehden maaliskuun 2016 numeroon painettu artikkeli ”Shaolin Disneyland”