Mirkun kummivanhempien kesämökin
naapurissa asuvan mummon tilanne nousi puheenaiheeksi, kun Mirkku
tapasi kummejaan sukukokouksessa erään keskikokoisen kaupungin
hotelliketjuravintolan tilauskabinetissa.
Siinä hetkessä Mirkku alkoi
päivittelemään asiaa sosiaalisessa mediassa. Vain muutamaa päivää
myöhemmin oli joku perustanut mummokohtalon verkkoon ja se oli
saanut tuhansia tykkääjiä ja lähes kolmekymmentäviisituhatta
ystävää.
Eräs aktiivi keksi, että voitaisiin
jalkautua ja ottaa tilanne haltuun konkreettisesti, auttaa mummoa
joukolla. Tämä ajatus synnytti valtaisan määrän pieniä mummoja
jotka tykkäsivät ajatuksesta.
Päätettiin aika, jolloin
kokoonnuttaisiin mummon pihalla.
Kun kokoontumispäivä koitti,
ilmaantui mummon pihalle neljä ihmistä. Yksi heistä ilmoitti
heti, että hänellä oli kiire joogatunnille, mutta hän halusi
pistäytyä ottamaan muutamia kuvia tilanteen hermolta päivittelyä
varten. Toinen, jo hieman iäkkäämpi nainen kertoi olevansa aivan
uupunut, sillä hän oli ollut edellisenä päivänä
vapaaehtoistyössä, jossa tehtiin suursiivousta syrjäytyneelle
hamstraajalle. Nainen ei ollut varma kestäisikö hänen selkänsä
enää minkäänlaista fyysistä rasitetta. Kaksi muuta paikalle
tullutta kertoivat tulleensa oikeastaan tilaisuuteen vain tapaamaan
hankkeen käynnistäjää, sillä tämä oli lainannut heiltä
aiemmin kesällä aivan uuden jäätelökoneen, eikä ollut
palauttanut laitetta, eikä ollut sen jälkeen vastannut puhelimeen.
Paikalla piipahti pikaisesti myös paikkakunnalla ilmestyvän lehden
toimittaja, joka otti pihalla seisovasta nelikosta kuvan ja kurvasi
sitten uusiin tehtäviin, varmistaen vielä, että kyse oli mummon
pelastamisperformanssista, eikä eräästä toisesta sosiaalisen
median inspiroimasta tapahtumasta, jossa siinäkin oltiin
välittämässä hädässä kärsivästä lähimmäisestä.
Kun henkilöt olivat häipyneet pihalta
yksi kerrallaan, nurmelle jäi muistoksi kätevän cityauton renkaan
jäljet sekä palloksi puristettu nikotiinipurukumin kääre. Mummon
talon ikkunassa verho vähän heilahti.