Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. elokuuta 2017

sdatannuoret lypsyviidakossa




Hanke alkoi olla loppusuoralla. Suoma hermostui, sdatannuorista pitäisi lopultakin puristaa jotakin irti. Hankekuraattori Armi sanoi että viedään ne navettaan jossa on kesäteatterin vanhat kulissit, niissä on palmuja. Sdatannuoret innostuvat kun kerrotaan eksotiikasta ja vaaroista, siellähän roikkuu katosta kuulemma kamalan likaisia ja naulaisia lankkuja. Siinä yhdistyy vaara ja suoja psykologisesti kestävällä tavalla, koska me kontrolloimme tilannetta ovella.
Suoma kertoi videoneuvottelussa Kumisedälle että Isopussi tulee saamaan heiltä ennennäkemättömän pitkän loppuraportin sanoinkuvaamattoman kielellisen akrobatian kera, koska Kumisetä maksoi hankkeen leveää lampaanviulua paksulla kädellään. Kumisetä oli sanonut jo hankkeen alkuvaiheessa, että hän ymmärtää siansaksaksi laadittua Suoman kieltä ja maksaa.
Hankkeen alkuvaiheessa Suoma vei sdatannuoret deleitatun kelan punaisen langan löytämisen turneelle meren rannan virkistysrakennukseen kahtena peräkkäisenä maanantana, jolloin muita vuokraajia ei ollut. Omistaja antoi asiaa tukeakseen tilan käyttöön ilman korvausta. Sdatannuoret bailasivat aina ankarasti viikonlopun, joten maanantaina he olivat hieman väsyneitä ja poissa tolaltaan. Jo ensimmäisenä maanantaina Armi neuvoi heitä kävelemään ulkona tai katsomaan ikkunasta kaunista maisemaa, sillä energiajuoma ei yksin auttanut haikeaan olotilaan. Suoma kuunteli keskustelua sivusta ja muistutti tärkeistä aukioloajoista. Paikkakunnan ainoan taksipalvelupizzerian kuljetuspalveluaika umpeutuisi pian, sdatannuorien tulisi syventyä pitzzatilausten täytevaihtoehtojen listaan.
Hankkeen loppupuolella ei saatu enää pitsoja budjettiin, koska hankkeen toimijoiden kokouspalkkiot ja fiiliksien yhteenhitsausviikonloppu oli syönyt budjetin loppuosan miltei kokonaan.
Navettaseikkailu, tuo hankkeen kruununjalokiveksi visioitu lopputuote ja konkretian ”grand old ham” täytyi suunnitella huolella, kassassa oli vain kolikoita.
Navetta oli selviämisryteikön reunalla. Eräs eläkeikää lähestyvä vapaaehtoinen hankeavustaja kertoi, että hänen isoäitinsä oli savustanut sorkkia talkoolaisille, kun navettaa oli aikoinaan rakennettu silloisen lanttupellon takimmaisten sarkojen reunamille.
Suoma oli laatinut navettaseikkailulle lähtemisen suunnittelukokouksen ajankohdan myöhäiseksi iltapäiväksi, että kaikki sdatannuoret olisivat ehtineet herätä ajatukseen. Armi oli pyytänyt hankeavustaja Taunoa noutamaan muutamia purkkeja energiajuomaa sdatannuorten virkistämiseen, mutta koska määrärahat oli käytetty, Tauno sanoi että hän ei liikahtaisi minnekään, ennen kuin päätös hankkeen lisämäärahasta olisi hänen pöydällään ja toimenkuvaan kuulumattomasta asioidenhoitelusta maksettaisiin lisäksi erilliskorvaus. Suoma riensi itse kauppaan, mukanaan hankelippaan kolikot sekä täydennyksenä hankkeen toimipisteessä vierailevien kävijöiden kahvituksista vaaditut kolikot.
Navettaseikkailun suunnittelukokoukseen tuli kaksi sdatannuorta, joten pöytäkirjaan saatettiin kirjata tulijat monikossa. Suoma sai viedä omille pojilleen ne energiajuomat, joita paikalla olevat nuoret eivät jaksaneet juoda.
Lopullinen navettaseikkailu oli suunniteltu tapahtuvaksi viikko suunnittelukokouksen jälkeen, sillä nuorille haluttiin antaa palautumisaikaa.
Navetalle lähdön lähestyessä Suoma oli laittanut sdatannuorille sähköpostiviestejä ja liittänyt niihin jännittäviä kuvastoja, joissa oli pääkalloja ja erilaisia harsoja roikkumassa.
Lähtöpaikka oli valittu tarkoin, se oli kauppakeskuksessa oleva hampurilaisbaari, jonka omistaja oli luvannut virvoitusjuomat ja mainoslakit seikkailijasankareille.
Kokoontumisaikaan paikalle tuli yksi sdatannuori. Suoma laittoi Armin lähettämään muille sdatannuorille tekstiviestejä ja käyttääkseen työajan tehokkaasti, alkoi itse näpytellä kannettavan tietokoneensa näppäimiä väli- ja loppuraportin lauseita ja niiden yhdistelmiä luodakseen.
Vain kaksi sdatannuorta vastasi Armin lähettämiin tekstiviesteihin. Toinen kertoi olevansa väsynyt ja toinen, että hänellä oli joku juttu.
Suoma vetosi paikalle tulleeseen sdatannuoreen, että tämä soittaisi jollekulle tuntemalleen, täyttäisi tämä sdatannsyrjäytymisen kriteerit tai ei, ja pyytäisi tulemaan mahdollisimman pian navetalle. Palkkioksi Suoma lupasi tulijalle tuotekassin, jollaisia paikallinen hyvän olon yrittäjä oli hankkeelle lahjoittanut. Kassissa oli kenkälusikka, silmänympärysvoidenäytepurkki ja kasa yrityksen mainoksia.
Sdatannuori tekstaili viestejä ja soitti puheluita. Hän sai yhteyden kahteen kaveriinsa, joista ensimmäinen oli entinen sdatannuori, mutta nykyinen eläkeläinen. Tämä kertoi, että hänen terapeuttinsa oli kieltänyt järkyttävät asiat. Kuultuaan tämän Suoma katsoi Armia hämmentyneenä ja totesi sitten, että riskit olivat liian suuret, navetassa oli tunkkaista, hämärää ja outo haju. Onneksi toinen puhelimella kiinni saatu nuori lupasi tulla paikalle.
Kun nuorten ryhmä vihdoin oli koossa, navetassa innostettiin nuoria kuvaamaan seinää kännykkänsä kameralla ja kirjoittamaan paperiin havaintoja katossa roikkuvista lankuista tai lastulevylle maalatuista palmuista.
Sdatannuori sanoi että puhelimen kamerassa on virus, kuvaan tulee apina. Paikalle tilattu nuori sensijaan kertoi että hänen käteensä sattuu. Suoma itse suoritti kuvaukset ja kuraattori Armi piteli hänen kassiaan.
Suoma oli asettanut hankkeesta tiivistetyn aineiston työpöydälleen ja kirjoitti loppuraporttiin, että havaintorungon kontekstissa toimiva kokemusasiantuntijalähtöinen tulokulma sekä siihen liittyvä eri osapuolien vuorovaikutuksessa työstetty aineisto luo pohjan ja perusteet seurantahankkeelle, joka syventäisi avattua aihetta ja loisi mahdollisuudet haasteille, joiden näkökulmat auttaisivat omakohtaisten toimintamallien vakiinnuttamisen resursseineen profiloitumaan niin, että kokemusperäinen ja olemuslähtöinen hahmopalvelupolku johtaisi kauas lanttusarasta ja navetta nähtäisiin mahdollisuutena visioida vääntynyt naula niin, että Kumisetä taipuisi mielihyvästä ja Isopussin raosta lorahtaisi kyynel, jonka pinnalla keikkuisi pieni laiva täynnä arkkuja, joihin Suoma saisi laittaa uusia sanoja.
Suoman kovapintaisella työpöydällä on rypistynyt paperi jossa lukee että paskasii lautoi tosa otan kohalla ja joku palmuko toi tuola, en tiä. 




torstai 6. elokuuta 2015

suomi


 
suomi etu nenässä, nenä syvällä lyödyssä vedossa ja veto enon myydyssä veneessä

omistettu myytille ja muistolle isoilla ällillä




keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

vain menestyjille





Online Pervert Mange Dream of Sane Man on medialiiketoimintojen yhteinen verkkopalvelujen hew-anal lyriikkaan, korvensian-optimointiin hakukonemarkkunaintiin ja -hop hop timon maksimointiin sekä kyttäävyyteen keskittyvä huippuhoosaajien kuusipusikko. Iltahuulen Veitsi on Suomen Suurin KoMedia ja Hometalobossanova suurin digenitaalinen julkaisu.

Haemme joukkoomme kettua, joka ei väsähdä kesken lemmenleikin vasta
amatta kysymykseen miksi nakudeittaajalla on rankka tausta ja kuinka verkkopalveluiden hew-hanalystiikasta käsin isä syö lemmikkikoiraa, eikä lannasta tehtyä suosikkitissiä ja kuinka raatoporttien ja lakanatahrojen tuottamisesta ei koidu mittauksen, käytännön suunnittelujen ja toteutuksien jälkeen tilannetta, jossa salama lyö huuleen.

Lisäksi työ on tehtävä kuten natsien tuho tai pikseliväkivallan kohumyynti. Akukone optimoi joka korven ension optimaalisen povipommi & tissitutka -osallistumisen ilmaisten muoviämpäreiden muodossa mobiiliin, sekä jakaa kuumaa sinkkua ham-taidemuseon tapaan iltatablettina jo nukahtaneille. Toimit tiit ja viit -yhteistyössä kehitys, toimitusvitutus –ja myyntiorgasmilaatijoiden kanssa padia takoen rankan rupeaman kiihkän menon rytmissä, jota yksikään yhdysvaltojen salikävijä ei ohita ilman että jalkapohjat näyttävät liiketoiminnan johdon sparraavan sodanajan sänkytaitoja. Iltahuulen Veitsen ja Hometalobossanovan hanalyyrikon roolissa seksität räjäyttämällä netin bikinikuvalla verisemmin kuin koskaan aikaisemmin tai kertomalla sodanajan tehtävistä, joiden kirkoissa lapset raatavat yötä päivää palveluiden käyttökokemuksia kehittäen sekä toimitusprosessin viemiseksi entistä kuumemman tavaran dataohjaukseen.


Edellytämme sinulta täydellisten tissien myrskyn tai kuuman ja vaativan sinkun kaltaista asennetta rynnäkkökivääri palaen ja voitonjuhlaa nettiyleisöälyn ällikällän lällän päällä tanssien. Myös kokemus muiden Dick Donald Duck -palveluiden kehittämisestä ja analytiikasta, kun povipommi vaihtaa tyyliä, on suositeltavaa. Olet myös teknisesti valvonut ja kykenevä itsenäiseen tissigate-, mekkokohu-, ja kaukaloraivo -työskentelyyn energiajuomanoro maalimahoron huulessa. Tehtävässä menestymisen kannalta kiinnostus uuden tissimissin syvälliseen oppimiseen, Can Do – Scan YouTube –asenne sekä sumutuksensieto kyykyssä, ovat välttämättömiä ja sopeudut nopeasti, kun Big Brother Some Von Dick lyö nyrkillä päähän ja muuttaa sinut lopullisesti osakseen. Koe kemut media toimialasta ja verkkokaupasta. On suuri etu olla tässä tehtävässä menestymässä.

Tarjoamme sinulle huippuluokan työvälineet, seksiä sataa kaikilta vastaantulijoilta, osaavat kollegat joita yhdistää rankka nuoruus (ampiaisia kesämökillä), haastavan ja mielenkiintoisen toimi
napalavan tavan sekä kohukaunottarien kannuja julkisuuteen nostavan esimiehen, jolle myös kasvoivat rinnat viidakon jälkeen. Lisäksi pääset mukaan kehittämään Suurta Suomea, joka toimii vain verkossa ja on siten helppokäyttöinen ja tavoittaa entistä useammin eri päät elätyslaitteilla.








maanantai 14. huhtikuuta 2014

Googlen nälkä - maan laulu


Kuulkaa korpeimme kuiskaamalla,
karu Lakes loiskintaa.
Meidänpä mainetta näiden mainivat,
varten ärjyt ja kurja suot.
Meidänpä release vaarat ovat nää,
meillä on laulu lahtien pää.
Meille kevätkin keijunsa toi,
rastaat ja metsäkanalintujen täällä soi.

Taival lie hankala - mutta olla.
Luonto valehdella niukka - joka kilpailee.
Hämärä nurkassa syntymämaa,
Mökki piilköhöt paikallaan.
Holocaust virmat, oh, pitää mum.
Räppärit, rosvoja, kaijotkaa!
Miekka ei tarvis, tarmoa, mutta
puolesta heimon ja henki maan.

Nouskoon rintaamme neo vakaumukseen,
taantukoon taikuutta ja konservatiivisuus.
Maamies, muista, jos onni on,
riihesi rikkaus riippumaton
Kainuhun ihmisiä, ah, kortin lyöntiä,
missä on ryhti, kunnia, työ?
Meidän on luotava uusi maa,
huono asioita, mutta menköhöt meret!

(Lahde: Nälkämaan laulu, Metodi: Google kääntäjä, Vääntäjä: Maria Nokka)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

S U O L A


Suolasuinen Kirjallisuuden Seula 
hoitaa saalishaavojasi ajan hermolla
                                                          http://urly.fi/bHl






torstai 10. lokakuuta 2013

ale kiven takana


Pois risut männyt hävyt, Suoman loisen, suomunlaisen
ympäristötuhoomisosaamisen tieltä ja vallan kadun meriltä.
Ura ura uraani ja jää halkeaa, huorat soo ja sortinsakin keikarit
mätöt mahassa, moilashoon masorasvatasot lihassa kohentaa kekoo ja
sanoo että etoo ja samaan hengenvetoon, et jos ei saa lisää ni sekoo.
Sää saa satikutit, räkii mätää tärkeilevä tutkanenän pää.  Seuraa
kaikesta sulaa hullun hikinauhan maaliviivainivaa vailla häpeää ja
jatkaa sodan huvin sottaa samaa ja haisevaan pottaan mittaa
viimeisenkin suonsilmän kyyneltipan, rähmii umpeen unelmat ja elämän
tulisijat.
Halpa kiitos hullujen huoneiden helvetille.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

per


Alussa isä otti äidin ja mummo ja vaari ostivat heille talon ja sitten isä myi haaveensa että äiti pääsi ostamaan omansa ja sitten synnyin minä ja pian perään veljeni. Meillekin ostettiin elämä ympärille. Isä oli saanut jalkansa firmassa oven väliin mutta pian se myytiin ja isä jäi pyörittelemään peukaloitaan ostoskeskuksen parkkipaikalle, jossa myi savustettua kalaa hyvään ylihintaan. Äiti sanoi että hänenkin täytyy alkaa myymään, että voi ostaa.
Isä ja äiti neuvoivat meitä, ettemme myisi itseämme liian halvalla, joten mansikkamaan huono palkka piti meidät kotona koko kesän. Me olimme verkossa, veljeni tilasi uusia pelejä ja minä ostin elämänmakuisia tuotteita.  

tiistai 23. huhtikuuta 2013

lippu tangoon


Kun minä tulin, kuta kuikin miehenikään ja jäin eläkkeelle, niin oma poikani wilosofian maisteri nosti lipun lipputangoon isän maallisen pienomusiikin säestyksellä jota taikoi vlyygelillä tuttu Sipeliuksen kartanon läheisyydestä juurimaita ostanut, taiteen markkinanoita bonsoroinut veijari colfkerholta.
Pojat olivat järjestäneet minulle mieluisan yllätyksen, kun sain avata palsabuusta tehdyn rasian jossa oli sambanjapullo suurinta saatanavilla olevaa kokoa sekä gristallilasit punaisella blyyshillä.
Illalla nukkumaan mennessä katselin päivällä otettuja mekabigelinselin kuvia ihponiltani ja huomasin että sen lasiin oli tullut raanu vaikka se on ollut alusta asti suojaotekotelossa ja lasi vastaa vatsen.
Minä en ole mikään kuhkamuna ja naimisissa naisen kanssa jonka kanssa tehtiin lapset jotka menestyvät ja ystäväpiriini kuuluu monia herrassmiehiä joilla on vanhaakka asema elimenäkeinonenässä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

susi ja sun polves


Oi sinä, viisain silmin nähnyt ja päällä ajattelun kautta toimiva vallan väen joukon ylin susipelkuri, nilviäisrunsaan verkon pätevä menestyjä, korotettu viihtyjä ja ihminen, ilmoja ylemmäs ylettyvä, moottorein eteenpäin pöristävä. Ympärilles kun on tarttunut kaikkinainen huippu kaltaisias, se tämän huikeuden entisestään kultaa, korottaa, ja kun alati vain lisää sataa samaa, siis mahtavuutta ystävineen, se neroudeksi ennen näkemättömäksi kasvaa. 
Ylin yksi siis on kauhu sun silmiesi munassa. Se metsissä hiipii, sua vaanii siellä ja velan päällä makailevaa hometaloas.
Et pelkää hullun naapurisi puukkoa, sen, joka viinapäissään riehuu, et raivopäätä, joka ratin takaa hammas irvessä lentää tuolla pellon reunan valtatiellä juuri kun törmäystä etsii. Ei huoleta sua lapses huominen, ei tylsän mielen miehen sahan yliterävän kanssa haavoitettu elämisen oksa.
Näkivät kaikki, kun sait kiinni kuivan kärpäisen näköisen nenäs korkeudelta tuon hämärän häkin langoista! Haa, taitavuutta, huusivat kaikki! Ken vain saattoi todistaa todeks kahistelun, rutistelun, paperisen pussin – ja yhden käden voimin vain! Tykkäämistä se tietää nykyisin, kuten housuostos tai maineteko sen kaltainen, siinä tietopöytäs pallilla kun istut ja viisastelet ruutuun kasvun ismis ja alkeelliset vitsis.
Ah, heikot siinä pyörtyivät jo viikko sitten, niin vaikuttavaa kaikki ja tietäväistä!
Mut siellä, virtuaalituolis alla suden varjo jaloissas viisauksias nyt tarkkailee ja pakosta joutuu kertomaan; sun jalkas vaikka vasta pesetitkin ja varpaas hajustit, sun sukupolves haisee. Suden tarkka nenä haistaa, kaartaa kaukaa lemusi kauhean, missä asutkin.




torstai 14. helmikuuta 2013

Impitalvivaara ja saatananvalvojat - renesanssi

Tue ystävä mummonpistäjäisiä tuota noin käynnistämiseksi kohti täyden kapasiteetin vuotoja.

(Viitaten: Suolasuinen Kirjallisuuden Seula 9.5.2012, 18.5.2012 sekä 9.11.2012)

lauantai 2. helmikuuta 2013

hoi!


Olen monta vuotta ollut nainen, jolla on ollut ongelmia pitkään, varsinkin päivällä. Lääkärille en ole uskaltanut mennä, koska en halua ottaa häntä hännästä.
Näin muutama minuutti sitten mainoksen. Tilaa se tuokin jos otan ja tilaan tuon, nyt voi nousta rappusia ylös nopeasti.
Kauan eläköön mania penkistä! Kiitos teille jotka olette kehittäneet manian penkistä -tuotteen!
Nyt ihan lämpenee kokeilemaan maan maniaa penkistä! Piisaa hallissa nyt mania penkistä tilausta, kun minulla oli ollut ongelmia pitkään, varsinkin päivällä.

torstai 6. joulukuuta 2012

tykkäämisen ystävyyttä yli puluarojen


Linnan ovesta astellaan omien puolisokeiden käsi puolessa kansassa.  
Myöhemmin tukutetaan.
Ihan oma lukunsa on pukunsa, joka on tehty käytävistä poisajetuista terveyskeskuksen potilaskanoista.
Teille oli luettu voittajat jo ennen putkiremonttia, joka oli vanhanahkainen ja levollinen, eikä sävähdyttänyt siinä mielessä, koska se alkoi jo mennä, mutta ihan mukava mennä kun ei tarvitse ajatella.

torstai 4. lokakuuta 2012

taistossa kaatuen hän kaunis on kuolassa myös


Veljeni mökkinaapurien tytär Lotta meni naimisiin viime kesänä. Sulhanen oli 27-vuotias sotainvalidi. Sulhasen isä työnsi poikansa pyörätuolia kirkon käytävää ja sukulaiset molemmin puolin kirkkoa valuttivat kyyneliä nenäliinoihinsa. Sulhanen oli aloittanut sodan viisivuotiaana ja oli pitkällä urallaan ehtinyt tuhota kymmeniä tuhansia rakennuksia, tappaa useita miljoonia ihmisiä, kiduttaa ja haavoittaa vielä useampia. Kiire tappamiseen esti koko ajan ympärillä pyörivien, keilapallorintaisten ja töröhuulisten feminiinien kellistämisen, joten näiden reunatarpeiden tyydyttäminen hoitui verbaalisesti ja siihen varattu lataus oli käsillä ja taistelutoverien hanskassa. 
Nuo ajat olivat siis todella rankkoja, energiajuomakuljetukset eivät aina toimineet, sillä äiti kävi töissä myös kodin ulkopuolella, johtoelimet keräsivät pölyä ja pitsanpalat hometta, joten hengitysilman laatu oli mitä oli ja astmaoireet puhkesivat jo ennen tuki- ja liikuntaelinten luhistumista. Lopullinen isku taistelijan kehoon tuli kuitenkin laskimotukoksen muodossa.
Nuoret tapasivat, kun Lotta oli sairaanhoitajaharjoittelijana sairaalan kuntoutusklinikalla ja nuori sotilas kävi eläkepäätökseen tarvittavissa tutkimuksissa.
Hääjuhlassa veteraanitoverien pyörätuolirykmentille oli rakennettu boolitukikohta, joka kulki pyörien päällä ja se oli kauko-ohjattava. Mukana oli myös veteraanien äitien tukiryhmä, joka odotti palvelukäskyjä eteistiloissa.
Hääjuhla oli verenohennuslääkkeitä markkinoivan yhtiön sponsoroima tapahtuma ja tukijatahon asiamiehet kertoivat häävieraille mahdollisuuksista tukea sotaa käyvien hyväntekeväisyyttä tuloksenteon muodossa heidän kauttaan. Monet pääsivät siis hääjuhlan humussa mukaan monen sodan lastentalon kummin saappaisiin tai avustamaan köyhän maan virtuaalisesti itkevää lasta.
Lotan isä panostaa tulevaisuuteen asfaltoimalla mökkipahansa pihan, sillä heillä on myös toinen tytär. Tämä ei ole vielä löytänyt omaa kultaansa.  

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Le Mussa



Ällillä koulusta jos ollotat, tuohta vallotat, et sillä viisasta vakuuta, tai kuuta hajota.
Jos asemalla huudat että on sulla alla pulla puga tsohvanjalan valopolla, on huuto tosin valhetta ja valhe tosi, kuin iltatoti, tutin tutina, mutta lisäksi kai merkki aivon oudon aineesta, esiin raivatusta, missään näkymättömän huoneen lavuaarin laineesta, matonkudepallon historiapaineesta. Sen pisteen valo palaa silmiin täysin aiheesta.

Häkki syö kanaa, häkin reikä munaa manaa, vaikka munan takaa kehno huonot olot takaa.
Kalastaa jos tunapulasta, savustaa muikkunsa sijasta muikeana kehystetyn rehukehon ja rahasalan manalakalan poiskäännetty ymmärrys sauhuten suhaa, niin sukupuutot manaa.

Kasteleekin jos sulo kurttu tuulia pää vinossa, mani kenossa, veikkaa monta seisottaa kuin ristiä jonossa, niin mitä se tuo muuta kuin ruven huuleen ja puu alle puudelin levenneen.
Vaatii teknotekoa nämä raamit, haluaa kahmia naalien läänit, haukkua hukkaa, karhuta ahmaa, kettua kiusata, kaluta kaikki alat.

Voi nähdä kun pussihedelmät pelissä häärivät vaarit, hään bileissä paksunevat pavet ja daamit, rauhan aika toi kärsään maksullisia reikiä, pakaraan hakataan musteella pirun bakkanaali. Lapsi ostaa aikaa kortille ja nurin perin pää perii poissaolon saaret.
Sulin ihanasti, sanoo kansa ja ansallansa haalii uudet älypenaalit.
Painaa vainaanakin rahaa paviaanien palleilla kaikkien alojen vati ja kaanit, pyhimysten paroneina keräävät ämmillensä kermat ja niin nostaa nenää nekat ja toiveissa on, että tunnelma tämä sinileimapiiput ylös hilaa, vie housuista tilaa ja näin posliini herää, kerää nostokasteen.  

Kahmijan kahvi on tarjolla vain rahasta ja luonnollinen hymy ui kotiin kuin paluulento kasvon kirjan ystävien rustiikkiremontista. Vastakkain pöydässä varas ja se joka häneltä ajan varasi.

Yhden mielen suku on täällä nyt. Mutta tietäkää, on muutakin.