keskiviikko 29. elokuuta 2012

Le Mussa



Ällillä koulusta jos ollotat, tuohta vallotat, et sillä viisasta vakuuta, tai kuuta hajota.
Jos asemalla huudat että on sulla alla pulla puga tsohvanjalan valopolla, on huuto tosin valhetta ja valhe tosi, kuin iltatoti, tutin tutina, mutta lisäksi kai merkki aivon oudon aineesta, esiin raivatusta, missään näkymättömän huoneen lavuaarin laineesta, matonkudepallon historiapaineesta. Sen pisteen valo palaa silmiin täysin aiheesta.

Häkki syö kanaa, häkin reikä munaa manaa, vaikka munan takaa kehno huonot olot takaa.
Kalastaa jos tunapulasta, savustaa muikkunsa sijasta muikeana kehystetyn rehukehon ja rahasalan manalakalan poiskäännetty ymmärrys sauhuten suhaa, niin sukupuutot manaa.

Kasteleekin jos sulo kurttu tuulia pää vinossa, mani kenossa, veikkaa monta seisottaa kuin ristiä jonossa, niin mitä se tuo muuta kuin ruven huuleen ja puu alle puudelin levenneen.
Vaatii teknotekoa nämä raamit, haluaa kahmia naalien läänit, haukkua hukkaa, karhuta ahmaa, kettua kiusata, kaluta kaikki alat.

Voi nähdä kun pussihedelmät pelissä häärivät vaarit, hään bileissä paksunevat pavet ja daamit, rauhan aika toi kärsään maksullisia reikiä, pakaraan hakataan musteella pirun bakkanaali. Lapsi ostaa aikaa kortille ja nurin perin pää perii poissaolon saaret.
Sulin ihanasti, sanoo kansa ja ansallansa haalii uudet älypenaalit.
Painaa vainaanakin rahaa paviaanien palleilla kaikkien alojen vati ja kaanit, pyhimysten paroneina keräävät ämmillensä kermat ja niin nostaa nenää nekat ja toiveissa on, että tunnelma tämä sinileimapiiput ylös hilaa, vie housuista tilaa ja näin posliini herää, kerää nostokasteen.  

Kahmijan kahvi on tarjolla vain rahasta ja luonnollinen hymy ui kotiin kuin paluulento kasvon kirjan ystävien rustiikkiremontista. Vastakkain pöydässä varas ja se joka häneltä ajan varasi.

Yhden mielen suku on täällä nyt. Mutta tietäkää, on muutakin.

tiistai 14. elokuuta 2012

Luontoilta


Homesaapenisteiksi vai miksi meitä sanotaan kun lajitellaan vai mikä se on tämä kuonollu täälä eloomassa jonki aikaa ja toistatasaseksi luuvitosilla moternien apuvälineitten kanssa maailmaa ja sen alaista mannomaa itelleen kukoomassa.

Toivoo jos toistaki ku on kait haaraviljelyalojen takia vähän alikehitetty noissa elämisensuojeluasioinneissa ja on melko hanakasti vakoilukolvi toisen Taunon eli Kaunon perärinkelissä nuuskimassa olisko se mitenkä vähäkäne et vois antaa näkyä yläläpeen vedon tai muunuhon muodossa, että olisi tässä niinkun testot ja terot vajassa oottamassa vaikka sitten näkösällä ja kaikilla mausteilla kaapin ulkopuolella sen artikkelin lempi vaatii jotensakin enempi palloja.

On vähän merkkiä ilmassa että tämä meille annettu maa ja sen ilmankaikkeus elikkä linturatan vierikuula, avaruuten lajikirjoma potkimapallo lentää ku mölähytys itteoppineen tyhmän tuohitontorvesta kaikuna korvan herkkään luuhun ihan samalla tavalla kun sen saman vanhan ajan tyrankin äitimaituskan sormi ku anto luunapin ja se on ihan kohtalo koko juttu sikäli että sitä joskus kai saatto saaha mitä anto et joku tilas.

Väkijuo ja heittää kehnonlaista kuuman pollan ja koko nuijan marsutarinaa ja härkkii et sais toisten kipinät ku ne jäi iteltäkäsin sen kokon jutuks minne isä ja äiti ei vieny keskikesän juhlana. Turha roska joka oli ennen se ja sen väki näyttää aikasen tyyneltä noin päälle mutta sisällä ja koneen napeissa riehuu happamana kakkaalit pehmentäneenä ja ne kalpeet sormet näplää napeilla ja ne sitte muka tuhoo tai littaa tai laitavastasesti raappii vihantänä ja niinollen luo ajan mukasta peliuraa ku äitet ja isät kasvattihiivatti siirapissa ja ite ne on ajatukset ja haaveet haudattuna valkosen muovin reunaan. 

Nyky onkii rankkaa ku nykyttää ja vahtii koneelta tunkioo mis haluaa kukkii julki kaiken ku kuka kukaki vapaan kurvin kanimani vaikka nyt niitten osamaksuahtaitten vaatehepenien kanssa tai reseptien ja kaapista nostettujen keramiimikkojen, vaikka tunnelmassa syöjät ei mahu taloon kiireen takia enää millonkaan vaikka joku vielä raukka yrittää ja laittaa likasta kukkaa luonnosta oveen.

Tilatipi lentää tuolla taivaanrantaa ku ei mitää, se osas tulla kaukaa eli mahottoman matkan takaa. Mikähän se on merkki sen kelassa ku osaa olla tasasesti hyvässä jamassa eikä se tiiraa kalun läpi taivastansa ei pelaa ping koodilla eikä sano pong karille, et onpa pitkä sulla putki mihin panit manis. Mut lintu onkii kai koulun opetuspyramiitistä karannu kun se kaatu pystyy nenällee.

lauantai 4. elokuuta 2012

g l o b a l a s s i s t e n t



Mitä tulee kansainlävistyksiin, se, jonka jo muinaiset kansat sivuuttivat, on totta vielä tänäkin päivänä.
Monen olé maassa eri maissa la massa olevan virkanimikkeen läpi voi nähdä  "G l o b a l   a s s   i s   t e n t". 
Markiisit lepattavat tuulessa, painava lompakko pitää perän maassa (vaikka alunperin tarkoitus oli lentää).
Rankkasateen tultua markiisi toimii vain näkösuojana ja lopulta ruumispussina.
Ne harvat, jotka tyytyivät muruihin ja asettivat asiansa jo kauan sitten linnun selkään, eivät silti voi iloita näkemästään, sillä taivaamme ja maamme on yhteinen.