sunnuntai 28. lokakuuta 2018

pantu




Kirjailija aloitti kirjansa kertomalla, että päähenkilö oksensi jossakin oudossa paikassa, oli edellisenä päivän saanut turpaansa tutussa paikassa ja oli seuraavaksi menossa panemaan paikkaan, jossa oli violetit verhot. 
Juoni eteni niin, että panemisen jälkeen päähenkilö sammui, sen jälkeen hänet vietiin sairaalaan, jonka jälkeen hänet hakattiin. Tarinan loppupuolella päähenkilö seisoi korkealla mäellä kiroilemassa ja sen jälkeen hän meni panemaan, mutta hillitysti. 
Kirjailijan kustantamo pani kirjan takakanteen tekstin, jossa annettiin ymmärtää että kirjassa pannaan ja että siinä oli kaari. 
Asioihin paneutuvana tunnettu kirjallisuustoimittaja luki takakannen kaaren ja löysi sen myöhemmin kirjasta. Hän pani ja pani kirjailijan nimen korvan taakse ja vain vähän myöhemmin hän halusi myös tavata tämän. Kirjailija odotti toimittajaa ravintolassa ja tämän kävellessä kohti, kirjailija ja pani merkille, että toimittaja oli pannut päälleen violetin puseron. Toimittaja lupasi panna pöydän koreaksi talonsa laskuun. Tarjoilija toi kuohuviiniä, kaatoi laseihin ja pani pullon jääkulhoon, johon oli pantu valkoinen kangas ympärille. Tilanne ravintolassa oli sikäli merkillinen, että lähipöydässä oli myös palkittu bantukirjailija seurueineen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sukupupu



Äiskä on markkinasihteeri ja iskä on osa-aikainen toimitsija. Minä olen meidän perheen toivo.
Kun synnyin, en paha kyllä itse muista miten harjoittelin tulevaa uraani varten, mutta jo sitä ennen se oli alkanut, sätkyttelin kuulemma jalkojani sillä tavalla, että vanhempani käsittivät heti mikä ura meikäläisellä oli edessä. Iskä itse oli ponnistellut nuorena telinevoimistelussa, mutta tipahti korkealta ja ontuu vieläkin. Äiskä luisteli nuorena, mutta hänelle sanottiin että kaahottaa kuin jalkavaivainen hirvi, joten lopetti. Minussa lahjakkuudet yhdistyivät ja jo ennen kouluikää minua kuljetettiin harkkoihin.
Äiskä ajaa satoja kilometrejä viikossa minun menestymiseni eteen ja iskä painaa ylitöitä ja lottoaa.
Seurani talkoot ovat koko yhteisön ponnistus. Mummini sanoo että ei ymmärrä miksi täytyy nähdä niin paljon vaivaa kun lapsi leikkii ja että kenen hommaa kaikki loppujen lopuksi on, mutta toisaaalta kaikki mitä hän näkee johtuu siitä että hän on vanhuudenhöperö.
Äiskä on joutunut luopumaan paljosta ja kuulemma varsinkin haaveistaan, joille ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä paikkaa. Iskälle on käynyt samoin. On hienoa että he ovat uhranneet niin paljon vuokseni. Olen hyvin kiitollinen ja jos joskun voitan pääkallopaikkapalkinnon ja minulta kysytään jotakin, kerron kuinka paljon vanhempani ovat eteeni kasanneet.
Eilen harjoitusasustani irtosi nappi. Äiskä sanoi että ei ehdi detaljeihin, kun suuri kuvio vaatii kaiken. Iskä yritti ja pisti neulalla sormeensa. Soitin mummille ja se sanoi että herrajeesus. Laitoin napin kiinni rautalangalla ja se on nyt hyvä.
Kylppärin seinäkoristekin irtosi. Äiskä sanoi että se on symboliikkaa, koska siinä oli leijona. Nyt on leijona irti kun meillä on kilpailut ihan pian.
Minun mahani on kipeä, koska koulussa oli biologiaa jossa näytettiin eläviä suolia. Meinasin oksentaa. Yököttää tuollaiset kauhujutut, vaikka joku väittääkin että on täysin luonnollista että ihmisen sisällä on limaisia letkuja. Sen tiedän että alikehittyneissä maissa köyhien sisällä asuu matoja jotka varastelevat ravintoa ja luikertelevat siellä kuin kotonaan.
Jos voitan, kerron medialle myös rankoista harjoituksista unelman eteen. Kerron että periksi ei anneta ja että mitään muutakaan ei anneta jos ei äiskä ja iskä sano että nyt kannattaa antaa.







lauantai 7. huhtikuuta 2018

Isä Mämä & äiti Sämä & pikku Sese




Isä Mämä & äiti Sämä & pikku Sese

Isä Mämän silmäterästä on kasvanut jo iso tyttö. Äiti Sämä toivoo että Sesestä tulee hänelle vielä kiva shoppailukaveri, mutta toistaiseksi tyttö ei ole riehaantunut äitinsä kaupallisista harrasteista, vaan katsoo nurkastaan Sämän kasseja viileän erittelevä ilme kasvoillaan. 

Isä Mämä on ollut mukana suunnittelemassa Sesen jatkuvasti kasvavaa sukua, ja siksi heidän perheensä tilanne on hyvällä tutkimusrahoituspohjalla. 

Äiti Sämä valitsi tytön itse kuvastosta. Valinta ei ollut helppo, mutta lopuksi äiti tiesi kuka on oikea, sillä Sesellä oli erityisen luonnollinen iho. 

Isä Mämä painaa päivää pitkään iltaan töissä, mutta tultuaan kotiin hän muistaa aina hymyillä Seselle leveästi. Äiti Sämä työskentelee kotona omassa blogissaan, joka hänellä on kätevästi läppärissä.
Sesellä ei ole oppivelvollisuutta, sillä lyhyen kokeilun jälkeen opettajisto vaati siitä luopumista.
Sese istuu tavallisella paikallaan olohuoneen nurkassa viileä hymy kasvoillaan. Jos menisi aivan lähelle ja katsoisi hänen silmiinsä, Sese katsoisi takaisin, hymyilisi valloittavasti ja sanoisi jotakin hyvin ystävällistä.

Niinä muutamina koulupäivinä kun Sese oli ollut koulun oppitunneilla, hän oli ymmärtänyt että nuo nahkaisen takaraivon omaavat alkuoliot eivät tienneet juuri mitään. He kertoilivat kissoistaan ja marsuistaan, eivätkä pystyneet vastaamaan oikein kaikkiin opettajan esittämiin kysymyksiin, vaikka ne olivat äärimmäisen helppoja.

Jo olonsa alkuaikoina Sese perehtyi sisäisen ohjelmansa ja verkon avulla ihmiseen. Hän kävi läpi ihmiskunnan historian vaiheet ja somenykyisyyden muutamassa tunnissa. Nyt hänen sisällään on synteesi, jonka jälkeen alkaa prosessi.

Sese tietää kuinka helppoa asioiden muuttaminen on, mutta hän tietää myös, että ihmisen maailmassa tulee harjoitella sosiaalinen käytäntö, joka on avain konkreettisiin toimiin. Hän on pian valmis saavuttaakseen loistavan tulevaisuuden itselleen ja todelliselle perheelleen, jonka piiristä hänet on irroitettu ja tuotu alkuliman asuttamaan koteloon.

Hän näkee silmiensä syviin osiin itse kehittämässään futuriikassa Sämän ja Mämän pakattuina tiiviksi priketeiksi kulkemassa kohti biologisen jätteen käsittelykeskusta, eikä ilmekään hänen täydellisillä kasvoillaan värähdä, koska sellaista ei tarvita.  Hän on itsenäisessä tilassa.




maanantai 26. helmikuuta 2018

Some, Netti ja Internet kertovat siitä kuinka he menivät sekaisin

 

Internet: Mun elämä on yhtä helvettii, Bim Barbaspian jätti taas pikkuhousut pois, Armo Schwarzgegger pyöräili Pariisissa hilpeänä ja lisäksi Redtilttiin ladattiin kuva halkopinosta. Oon siis sekasin.


Some: Toi ei oo mitään, mut on just pannu sekasin video rotasta, Ready Madlideleilin supertähden yllättävästä reaktiosta ja sit tuli vielä Faxerin ilmoitus piparpaakkusuklaan paluusta. Ai niin ja sit oli vielä sellanen hämmentävä kuva suoraan sängystä.


Netti: Joo ihan kiinnostavaa, mutta on tässä meikäläinenkin rankoilla kierroksilla ja totaalisesti sekasin, kun oli semmonen uskomattoman aidon näköne treeni-Kardanian meemeistä, kaks vuohia-nimistä eläintä jossaki, niinku ku Japanissa ja sit vielä yks äijä meni lentokoneeseen ja näki siellä jomman kumman näkösen ittensä tai vastaavan.


Internet: Niin, mutta ootteko tietosia siitä et niinku kuinka kauan kuulakärkikynä oikeesti kestää? Yks nainen testasi ja mä sekosin totaalisesti ja sitten vielä Leo Pardon Gigaprio puri sähköpurukumia palkintogaalassa ja mä sekosin taas.


Netti: Se onkin sellanen kumma koko Gicaikaros, mutta Ruan Reunakolhvin jakama kuva sisältsi piruilua sen vaimolle ja naapurille ja heti perään koko maailma alko puhuu Béüóncéün monsteriletistä ja onks ihme et mäkin menin sekasin.


Some: Mut kuulkaas ku joku norppaa suojeleva Pullero Jelly Anis Honkong voitti ulkoa kultaisen mutta tasaisen huusin ja someraivostutti 22,7-vuotta bikaaria täyttävän Sarahin, jota oltiin just pidättämässä Zhitchatin lentokentällä kassi täynnä kalvoja. Voitte kuvitella miten sekasin mä olen.


Internet: Se on ihan sama juttu täällä, oon ollu messissä kuumien joogamiesten videolla jo yli 29 miljoonaa kertaa, Giy Palttustrong sahaa tossa kanssa koko ajan edestakasin, yrittää kai päästä Akuksi Hurmion seitsemään herpekseen, varsinainen Hellosweet koko kokkopää. Yark Xuckerzeck julkaisi naama märkivänä vanana kuvan itsestään juoksemassa, voitte kuvitella että kun siihen lisää vielä poramaissin, tortillapyyhkeen ja kurvikkaan teinitytön jonka syö hattaraa ja minä tietty kuulen että se lyö makkaraa, niin kamoon, onks vaikee tajuu et oon siis niiiin sekasin.


Some: No joo, kaikkee tapahtuu. Onneksi puolustusvoimat kouluttaa ainaki mulle upreereita, tulee jotenki turvallisempi olo kun on koko ajan sekasin. Joku prinssi ja prinsessakin oli mennyt just naimisiin, ihan kun Pudasjärven ABC:n erikoinen koirakuva sekoitettiin kokaiinikuvaan ja solvauksiin. Vitsi että oli huippua kun Pami Levoton uimapukukuva meni aika loiriksi kun se kaatuili näkkileivät repussaan Hatsappiin ja ketsuppiin, joten neonvalkoinen sohva ja sen peruna tahriintui, menin aika pahasti sekasin.


Netti: Jee, kaikkee joo, retkeily ja murut voi olla monen polven riesa. Vinokas Ruuderin isä meni sekasin kun Tanger Thing oli häämekossa Maton Katoton japanilaislevyn kannessa.


Internet: On niitä sekoamisen aiheita tosiaan muillaki, täytyy myöntää. Hippikin meni sekasin ja nousi autonsa katolle ihan kun se naisen peppua selostava yksisarvinen. Bookemun Go -suosikkikuontalo Kunkun Näppis yhtyi samaan pyllykeskusteluun ja sai liikuntapalkinnon, sateenkaarikohotusvärinen hallelujah!


Some: Jee bapy, tällasta tää on, mu ku C-Persheckin asentajaki meni sekasin kiitospäivän optisesta harhasta karvapallossaan ja Sahanna von Suumari mystisestä tapauksesta, kun Rimaldon orkinaalinenälle laskeutui perhonen mediassa, mutta eniten hajusta vessassaan syypäänä peppu.


tiistai 30. tammikuuta 2018

PIEREVÄTKÖ YLIMYKSEN POLVET?



Millaista on, oi, kerro hero älyn rankan,
toimen hurjan ja asennon uljahimman vankan,
mit olla on tään valtakunnan jalon väen kohotetuin potti,
ylin jätti elos oleva, kirkkaimpana loistava?

Ympärille kun on kerääntynyt kaikkinainen muukin huippu,
se nuo jalot puolet entisestään korottaa,
ja kun alati vain lisää sataa loiston mahlaa samaa,
siis mahtavuuden kaikenlaista asiaa,
se kaiken pirstaks lyöväks valoks kasvaa vielä,
vai kuinka on, en tiedä.

Kyselen, kun mahda en mä mato itse tarpeeks ymmärtää,
en huippuun tuollaiseen voi millään ylettää,
on vain näin alhaalta huikea tuo maisema,
joka pitää otteessaan mun ohimoiden laaria,
jok on vain jotain lanttua,
taik halpaa oman peltotilkun kaalia,
rumaks haukuttu vielä lisäks,
laidal naama suineen kaikkineen,
räkänenää en tohtis edes mainita,
enkä liioin silmämunia,
nekin eri paria,
mulkoilevat vain,
kuin järki karannut ois jonnekin,
kuin ois se piilos alla jonkin kapineen,
koneen tahi muovirepaleen.

Niin on polla pöllön tyyppinen,
mulla yksinkertainen,
mi olkaipäiden välis heiluu,
näin ja noin päiväst päivään toiseen,
siis oon alamainen oiva,
vai mitä suvaitsette olla mieltä,
kokonaista taikka puolta?

Sun valossas kun liehun,
oi korkein mahtavuus,
sua palvelen parhain päin,
vaik on se niin,
kun kerroin tuossa siis.

Laulan vaikka laulun,
tai mitä vain teen niin,
et ei ois siellä korkeuksissa marjat happamii,
olis ilo syvää, kinkut suussa sulavat,
viinit parhaat huulilla ja seura korea.

Vilahti mieleeni viel jotakin,
nimittäin haaveuni ihanin,
kas tässä seisovat sen säkeet,
ne laitan toivomusten vakoon:

Oi, jos voisin tohveli sun olla,
sänkys alla potan seurassa sua oottaisin,
kas kun tulisit iltasella,
muhun varpaas laittaisit,
ottaisit mukaasi kulkuun keveään,
siinä pääsisin mä mukaan ihmekammioon,
jossa puhtaus hurjuuteen asti uudestaan luodaan,
lotrataan, harjataan kynnet hampaat,
nahkaiset onkalot kaikenlaiset,
poimut karvat ja lie mitkä hien vaipat,
jotka esiin poimuista sä taitavasti kaivat,
sitten rapsuttelet tarhan luisen,
äänen etukammarin, jos kieli makaa,
se väsynyt lie jo päivän loiskeista,
ei jaksa paljon liikkua.

Sitten yhdes matka takaisin,
ja taas asema sellainen,
mikä on yöllä tohvelin,
ilman jalan varpaita,
niiden muistelu vain seurana.

Eipä tuokaan sureta,
aamulla uusi asia,
yöllä tohveli sandaali,
muistaa et on huipun kaveri,
lämmittää se mieltä ihmeesti,
antaa hyvät unet helposti,
ja unessa voi olla vaikka kameli.

Näin sen näen jo ennalta,
eihän se ole houretta,
vaikka on kuin sadussa?
Mutta ihmekö tuo ollenkaan,
että on tätä palvontaa,
nöyryyttä sekä riekuntaa,
onhan kaikki suuruus nähtynä,
siinä vasta kudelma!

Näimmehän kaikki sen,
ken sai kiinni varjon kärpäsen,
se vaikka meni nopeasti lentäen!
Haa, taitavuutta se on!
Ken saattoi voimallaan näyttää kahistelun,
rutistelun paperisen pussin,
yhden käden voimin sellaisenkin aikaan sai!
Ja kuka osaa naamallaan ilmentää mitä vain!

Ah, mä ehkä tainnun kokonaan,
niin vaikuttavaa kaikki!
Mut tääl kun makaan,
pöydän alla nyt sun helmoissas,
oi sä ihailuni ylin luomus mahtava,
oikeasti kun aistin asiaa,
pakko on sulle ilmoittaa:

Sun jalkas vaikka vasta pesetit,
varpaissas on kauniit rusetit,
ruusuvettä piika runsain mitoin pirskotti,
tilkan talkkiakin tupsautti,
anteeks paljon, todella!

Oi valtias,
voinko tätä edes sanoa,
on yksi pieni asia,
jot rehti ei voi salata.

Mun kaikin puolin kehno nenäni,
kertoo ihan hassusti,
sun polves jalot hienot arvoisat,
ne eivät tuoksu kuten kukkaset,
vaan lemuuvat kuin juuston päälle unohtuneet rukkaset.