kuusi kullan valkeana päivänä hieman ennen kahta

Kuusi meni pääkaupunkiin. Se näki kun kansanedustaja käveli kadulla naama vahan valkoisena ja pää korkealla. Sieltä se katsoi hitaasti alas, kun Kuusi kantoi selässään suurta jätesäkkiä, jossa oli hänen vanhan isänsä lampaankarvainen leipäläpilaukku.

Kuusi oli menossa tarjoamaan sitä kapinetta Kansallismuseoon, koska netin huutajat olivat olleet hiljaa. Eivät olleet arvostaneet harvinaista muinaisesinettä.

Museolla on valtion budjetti ja asiantuntijoilla on kiihko löytää muinaiset asiat hyllyille, ajatteli Kuusi.

Museon ovi oli kiinni. Siellä oli yksityistilaisuus. Pelifirma oli vuokrannut tilan koulutukseen ja siellä oli sota meneillään pula-ajan salissa.

Pian olisi leipälaukulle kysyntää, kun kaikki olisi alas ammuttu, ajatteli Kuusi, päättäen jäädä meren rannan veneen alle ja miksei myös muistopuiston lehtikuusen ja odotella kaikessa rauhassa sodan taukoa.