Sade ruusuja ruoski
ja muratti muuriin painautui
kuin ahdistettuna, tuskissaan.
Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.
Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä:
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta ja lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta
on jäljellä uurteet poskilla vain.
(Aale Tynni)
Sadisti Ruusaa ruokki
jo muurattiin ruumiin raunioihin
kuin tukahdutettuna nahkoissaan
niityn etsi.
Syödään, se on ystävän luoti
jo löytää kohdan
kun vaitonainen
on tyhjä pää:
kuin rakkaus riiheen
oih, ryöstetty mummo
ja romurahti hohdoton.
Maan tuskaa hyllyyn
kätketty rokko
unen kaurasta
huurteet loskalla vain.
(Maria Nokka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.