keskiviikko 9. elokuuta 2017

sdatannuoret lypsyviidakossa



Hanke alkoi olla loppusuoralla. Suoma hermostui, sdatannuorista pitäisi lopultakin puristaa jotakin irti. Hankekuraattori Armi sanoi että viedään ne navettaan jossa on kesäteatterin vanhat kulissit, niissä on palmuja. Sdatannuoret innostuvat kun kerrotaan eksotiikasta ja vaaroista, siellähän roikkuu katosta kuulemma kamalan likaisia ja naulaisia lankkuja. Siinä yhdistyy vaara ja suoja psykologisesti kestävällä tavalla, koska me kontrolloimme tilannetta ovella.
Suoma kertoi videoneuvottelussa Kumisedälle että Isopussi tulee saamaan heiltä ennennäkemättömän pitkän loppuraportin sanoinkuvaamattoman kielellisen akrobatian kera, koska Kumisetä maksoi hankkeen leveää lampaanviulua paksulla kädellään. Kumisetä oli sanonut jo hankkeen alkuvaiheessa, että hän ymmärtää siansaksaksi laadittua Suoman kieltä ja maksaa.
Hankkeen alkuvaiheessa Suoma vei sdatannuoret deleitatun kelan punaisen langan löytämisen turneelle meren rannan virkistysrakennukseen kahtena peräkkäisenä maanantana, jolloin muita vuokraajia ei ollut. Omistaja antoi asiaa tukeakseen tilan käyttöön ilman korvausta. Sdatannuoret bailasivat aina ankarasti viikonlopun, joten maanantaina he olivat hieman väsyneitä ja poissa tolaltaan. Jo ensimmäisenä maanantaina Armi neuvoi heitä kävelemään ulkona tai katsomaan ikkunasta kaunista maisemaa, sillä energiajuoma ei yksin auttanut haikeaan olotilaan. Suoma kuunteli keskustelua sivusta ja muistutti tärkeistä aukioloajoista. Paikkakunnan ainoan taksipalvelupizzerian kuljetuspalveluaika umpeutuisi pian, sdatannuorien tulisi syventyä pitzzatilausten täytevaihtoehtojen listaan.
Hankkeen loppupuolella ei saatu enää pitsoja budjettiin, koska hankkeen toimijoiden kokouspalkkiot ja fiiliksien yhteenhitsausviikonloppu oli syönyt budjetin loppuosan miltei kokonaan.
Navettaseikkailu, tuo hankkeen kruununjalokiveksi visioitu lopputuote ja konkretian ”grand old ham” täytyi suunnitella huolella, kassassa oli vain kolikoita.
Navetta oli selviämisryteikön reunalla. Eräs eläkeikää lähestyvä vapaaehtoinen hankeavustaja kertoi, että hänen isoäitinsä oli savustanut sorkkia talkoolaisille, kun navettaa oli aikoinaan rakennettu silloisen lanttupellon takimmaisten sarkojen reunamille.
Suoma oli laatinut navettaseikkailulle lähtemisen suunnittelukokouksen ajankohdan myöhäiseksi iltapäiväksi, että kaikki sdatannuoret olisivat ehtineet herätä ajatukseen. Armi oli pyytänyt hankeavustaja Taunoa noutamaan muutamia purkkeja energiajuomaa sdatannuorten virkistämiseen, mutta koska määrärahat oli käytetty, Tauno sanoi että hän ei liikahtaisi minnekään, ennen kuin päätös hankkeen lisämäärahasta olisi hänen pöydällään ja toimenkuvaan kuulumattomasta asioidenhoitelusta maksettaisiin lisäksi erilliskorvaus. Suoma riensi itse kauppaan, mukanaan hankelippaan kolikot sekä täydennyksenä hankkeen toimipisteessä vierailevien kävijöiden kahvituksista vaaditut kolikot.
Navettaseikkailun suunnittelukokoukseen tuli kaksi sdatannuorta, joten pöytäkirjaan saatettiin kirjata tulijat monikossa. Suoma sai viedä omille pojilleen ne energiajuomat, joita paikalla olevat nuoret eivät jaksaneet juoda.
Lopullinen navettaseikkailu oli suunniteltu tapahtuvaksi viikko suunnittelukokouksen jälkeen, sillä nuorille haluttiin antaa palautumisaikaa.
Navetalle lähdön lähestyessä Suoma oli laittanut sdatannuorille sähköpostiviestejä ja liittänyt niihin jännittäviä kuvastoja, joissa oli pääkalloja ja erilaisia harsoja roikkumassa.
Lähtöpaikka oli valittu tarkoin, se oli kauppakeskuksessa oleva hampurilaisbaari, jonka omistaja oli luvannut virvoitusjuomat ja mainoslakit seikkailijasankareille.
Kokoontumisaikaan paikalle tuli yksi sdatannuori. Suoma laittoi Armin lähettämään muille sdatannuorille tekstiviestejä ja käyttääkseen työajan tehokkaasti, alkoi itse näpytellä kannettavan tietokoneensa näppäimiä väli- ja loppuraportin lauseita ja niiden yhdistelmiä luodakseen.
Vain kaksi sdatannuorta vastasi Armin lähettämiin tekstiviesteihin. Toinen kertoi olevansa väsynyt ja toinen, että hänellä oli joku juttu.
Suoma vetosi paikalle tulleeseen sdatannuoreen, että tämä soittaisi jollekulle tuntemalleen, täyttäisi tämä sdatannsyrjäytymisen kriteerit tai ei, ja pyytäisi tulemaan mahdollisimman pian navetalle. Palkkioksi Suoma lupasi tulijalle tuotekassin, jollaisia paikallinen hyvän olon yrittäjä oli hankkeelle lahjoittanut. Kassissa oli kenkälusikka, silmänympärysvoidenäytepurkki ja kasa yrityksen mainoksia.
Sdatannuori tekstaili viestejä ja soitti puheluita. Hän sai yhteyden kahteen kaveriinsa, joista ensimmäinen oli entinen sdatannuori, mutta nykyinen eläkeläinen. Tämä kertoi, että hänen terapeuttinsa oli kieltänyt järkyttävät asiat. Kuultuaan tämän Suoma katsoi Armia hämmentyneenä ja totesi sitten, että riskit olivat liian suuret, navetassa oli tunkkaista, hämärää ja outo haju. Onneksi toinen puhelimella kiinni saatu nuori lupasi tulla paikalle.
Kun nuorten ryhmä vihdoin oli koossa, navetassa innostettiin nuoria kuvaamaan seinää kännykkänsä kameralla ja kirjoittamaan paperiin havaintoja katossa roikkuvista lankuista tai lastulevylle maalatuista palmuista.
Sdatannuori sanoi että puhelimen kamerassa on virus, kuvaan tulee apina. Paikalle tilattu nuori sensijaan kertoi että hänen käteensä sattuu. Suoma itse suoritti kuvaukset ja kuraattori Armi piteli hänen kassiaan.
Suoma oli asettanut hankkeesta tiivistetyn aineiston työpöydälleen ja kirjoitti loppuraporttiin, että havaintorungon kontekstissa toimiva kokemusasiantuntijalähtöinen tulokulma sekä siihen liittyvä eri osapuolien vuorovaikutuksessa työstetty aineisto luo pohjan ja perusteet seurantahankkeelle, joka syventäisi avattua aihetta ja loisi mahdollisuudet haasteille, joiden näkökulmat auttaisivat omakohtaisten toimintamallien vakiinnuttamisen resursseineen profiloitumaan niin, että kokemusperäinen ja olemuslähtöinen hahmopalvelupolku johtaisi kauas lanttusarasta ja navetta nähtäisiin mahdollisuutena visioida vääntynyt naula niin, että Kumisetä taipuisi mielihyvästä ja Isopussin raosta lorahtaisi kyynel, jonka pinnalla keikkuisi pieni laiva täynnä arkkuja, joihin Suoma saisi laittaa uusia sanoja.
Suoman kovapintaisella työpöydällä on rypistynyt paperi jossa lukee että paskasii lautoi tosa otan kohalla ja joku palmuko toi tuola, en tiä.