keskiviikko 27. syyskuuta 2017

sekoitti somen



Ällistyttävä kuva sekoitti somen.  Katso kuvaa, mitä näet?  Jos kuva ei avaudu, klikkaa tästä



keskiviikko 9. elokuuta 2017

sdatannuoret lypsyviidakossa



Hanke alkoi olla loppusuoralla. Suoma hermostui, sdatannuorista pitäisi lopultakin puristaa jotakin irti. Hankekuraattori Armi sanoi että viedään ne navettaan jossa on kesäteatterin vanhat kulissit, niissä on palmuja. Sdatannuoret innostuvat kun kerrotaan eksotiikasta ja vaaroista, siellähän roikkuu katosta kuulemma kamalan likaisia ja naulaisia lankkuja. Siinä yhdistyy vaara ja suoja psykologisesti kestävällä tavalla, koska me kontrolloimme tilannetta ovella.
Suoma kertoi videoneuvottelussa Kumisedälle että Isopussi tulee saamaan heiltä ennennäkemättömän pitkän loppuraportin sanoinkuvaamattoman kielellisen akrobatian kera, koska Kumisetä maksoi hankkeen leveää lampaanviulua paksulla kädellään. Kumisetä oli sanonut jo hankkeen alkuvaiheessa, että hän ymmärtää siansaksaksi laadittua Suoman kieltä ja maksaa.
Hankkeen alkuvaiheessa Suoma vei sdatannuoret deleitatun kelan punaisen langan löytämisen turneelle meren rannan virkistysrakennukseen kahtena peräkkäisenä maanantana, jolloin muita vuokraajia ei ollut. Omistaja antoi asiaa tukeakseen tilan käyttöön ilman korvausta. Sdatannuoret bailasivat aina ankarasti viikonlopun, joten maanantaina he olivat hieman väsyneitä ja poissa tolaltaan. Jo ensimmäisenä maanantaina Armi neuvoi heitä kävelemään ulkona tai katsomaan ikkunasta kaunista maisemaa, sillä energiajuoma ei yksin auttanut haikeaan olotilaan. Suoma kuunteli keskustelua sivusta ja muistutti tärkeistä aukioloajoista. Paikkakunnan ainoan taksipalvelupizzerian kuljetuspalveluaika umpeutuisi pian, sdatannuorien tulisi syventyä pitzzatilausten täytevaihtoehtojen listaan.
Hankkeen loppupuolella ei saatu enää pitsoja budjettiin, koska hankkeen toimijoiden kokouspalkkiot ja fiiliksien yhteenhitsausviikonloppu oli syönyt budjetin loppuosan miltei kokonaan.
Navettaseikkailu, tuo hankkeen kruununjalokiveksi visioitu lopputuote ja konkretian ”grand old ham” täytyi suunnitella huolella, kassassa oli vain kolikoita.
Navetta oli selviämisryteikön reunalla. Eräs eläkeikää lähestyvä vapaaehtoinen hankeavustaja kertoi, että hänen isoäitinsä oli savustanut sorkkia talkoolaisille, kun navettaa oli aikoinaan rakennettu silloisen lanttupellon takimmaisten sarkojen reunamille.
Suoma oli laatinut navettaseikkailulle lähtemisen suunnittelukokouksen ajankohdan myöhäiseksi iltapäiväksi, että kaikki sdatannuoret olisivat ehtineet herätä ajatukseen. Armi oli pyytänyt hankeavustaja Taunoa noutamaan muutamia purkkeja energiajuomaa sdatannuorten virkistämiseen, mutta koska määrärahat oli käytetty, Tauno sanoi että hän ei liikahtaisi minnekään, ennen kuin päätös hankkeen lisämäärahasta olisi hänen pöydällään ja toimenkuvaan kuulumattomasta asioidenhoitelusta maksettaisiin lisäksi erilliskorvaus. Suoma riensi itse kauppaan, mukanaan hankelippaan kolikot sekä täydennyksenä hankkeen toimipisteessä vierailevien kävijöiden kahvituksista vaaditut kolikot.
Navettaseikkailun suunnittelukokoukseen tuli kaksi sdatannuorta, joten pöytäkirjaan saatettiin kirjata tulijat monikossa. Suoma sai viedä omille pojilleen ne energiajuomat, joita paikalla olevat nuoret eivät jaksaneet juoda.
Lopullinen navettaseikkailu oli suunniteltu tapahtuvaksi viikko suunnittelukokouksen jälkeen, sillä nuorille haluttiin antaa palautumisaikaa.
Navetalle lähdön lähestyessä Suoma oli laittanut sdatannuorille sähköpostiviestejä ja liittänyt niihin jännittäviä kuvastoja, joissa oli pääkalloja ja erilaisia harsoja roikkumassa.
Lähtöpaikka oli valittu tarkoin, se oli kauppakeskuksessa oleva hampurilaisbaari, jonka omistaja oli luvannut virvoitusjuomat ja mainoslakit seikkailijasankareille.
Kokoontumisaikaan paikalle tuli yksi sdatannuori. Suoma laittoi Armin lähettämään muille sdatannuorille tekstiviestejä ja käyttääkseen työajan tehokkaasti, alkoi itse näpytellä kannettavan tietokoneensa näppäimiä väli- ja loppuraportin lauseita ja niiden yhdistelmiä luodakseen.
Vain kaksi sdatannuorta vastasi Armin lähettämiin tekstiviesteihin. Toinen kertoi olevansa väsynyt ja toinen, että hänellä oli joku juttu.
Suoma vetosi paikalle tulleeseen sdatannuoreen, että tämä soittaisi jollekulle tuntemalleen, täyttäisi tämä sdatannsyrjäytymisen kriteerit tai ei, ja pyytäisi tulemaan mahdollisimman pian navetalle. Palkkioksi Suoma lupasi tulijalle tuotekassin, jollaisia paikallinen hyvän olon yrittäjä oli hankkeelle lahjoittanut. Kassissa oli kenkälusikka, silmänympärysvoidenäytepurkki ja kasa yrityksen mainoksia.
Sdatannuori tekstaili viestejä ja soitti puheluita. Hän sai yhteyden kahteen kaveriinsa, joista ensimmäinen oli entinen sdatannuori, mutta nykyinen eläkeläinen. Tämä kertoi, että hänen terapeuttinsa oli kieltänyt järkyttävät asiat. Kuultuaan tämän Suoma katsoi Armia hämmentyneenä ja totesi sitten, että riskit olivat liian suuret, navetassa oli tunkkaista, hämärää ja outo haju. Onneksi toinen puhelimella kiinni saatu nuori lupasi tulla paikalle.
Kun nuorten ryhmä vihdoin oli koossa, navetassa innostettiin nuoria kuvaamaan seinää kännykkänsä kameralla ja kirjoittamaan paperiin havaintoja katossa roikkuvista lankuista tai lastulevylle maalatuista palmuista.
Sdatannuori sanoi että puhelimen kamerassa on virus, kuvaan tulee apina. Paikalle tilattu nuori sensijaan kertoi että hänen käteensä sattuu. Suoma itse suoritti kuvaukset ja kuraattori Armi piteli hänen kassiaan.
Suoma oli asettanut hankkeesta tiivistetyn aineiston työpöydälleen ja kirjoitti loppuraporttiin, että havaintorungon kontekstissa toimiva kokemusasiantuntijalähtöinen tulokulma sekä siihen liittyvä eri osapuolien vuorovaikutuksessa työstetty aineisto luo pohjan ja perusteet seurantahankkeelle, joka syventäisi avattua aihetta ja loisi mahdollisuudet haasteille, joiden näkökulmat auttaisivat omakohtaisten toimintamallien vakiinnuttamisen resursseineen profiloitumaan niin, että kokemusperäinen ja olemuslähtöinen hahmopalvelupolku johtaisi kauas lanttusarasta ja navetta nähtäisiin mahdollisuutena visioida vääntynyt naula niin, että Kumisetä taipuisi mielihyvästä ja Isopussin raosta lorahtaisi kyynel, jonka pinnalla keikkuisi pieni laiva täynnä arkkuja, joihin Suoma saisi laittaa uusia sanoja.
Suoman kovapintaisella työpöydällä on rypistynyt paperi jossa lukee että paskasii lautoi tosa otan kohalla ja joku palmuko toi tuola, en tiä. 




lauantai 1. heinäkuuta 2017

homopomo


Toimittaja Taija ei ole homo. Taija on keskustelun avaaja.
Taija oli jo pienenä tyttönä kova järjestelemään asioita, jo hiekkalaatikolla hän löi lapiolla päähän sitä joka ei ollut oikeassa.
Nuorena hän suojeli luontoa matkustamalla maapallon toiselle puolelle ja ostamalla reilulla tavalla kerättyjä marjoja alueelta, jota ei vielä oltu turmeltu.
Taija opiskeli hieman, mutta lopetti, koska se ei riittänyt hänelle.
Taija tapasi tyyppejä ja tyypit sanoivat, että sinäkin olet hyvä tyyppi, tule meille töihin ja laita jengi ymmärtämään asioita.
Näin Taijasta tuli toimittaja.
Taija halusi näyttää, että maailma on monipuolinen paikka ja kaikilla on oikeus olla maailmassa monipuolisesti.
Taija meni baariin ja tapasi läskin ja tyhmän homon, jota joku oli sanonut läskiksi ja tyhmäksi homoksi.
Taija laati artikkelin jossa kerrottiin että homot ovat ihan tavallisia, kuten kaikki muutkin läskit ja tyhmät homot.
Homot istuvat baarissa, mutta hekin haluavat ydinperheen ja lainan ja valkoisen sohvan, koska ovat läskejä ja tyhmiä homoja.
Taija kirjoitti lehteensä liikuttavan kuusitoistaosaisen juttusarjan läskin ja tyhmän homon valkoisen sohvan haaveesta ja sen toteutumisesta. Myöhemmin hän sai aiheesta oman tv-ohjelman. Ohjelman sohvamyönteinen käsittelytapa nosti sohvamyyntiä koko Suomessa ja sen lisäksi tyhmät läskit ihmiset jotka eivät olleet homoja, istuivat omilla valkoisilla sohvillaan ja saivat inhota ja vihata läskejä ja tyhmiä homoja jotka halusivat valkoisia sohvia.
Taijan vanhat leikkikaverit saivat pitkän nenän kadehtiessaan rohkeaa Taijaa ja kaduilla ihmiset arvostivat hänen julkista minäänsä hampaat kirskuen.
Sitten tapahtui jotakin. Taija kuuli merkittävältä taholta että homot ovat out. Ketä kiinnostaa sohvalainan kanssa hikoileva vanha tyhmä läski homo?
Mediaseksi on tarkka asia huomioaseeksi, huomasi Taija ja päätti löytää uutta.
Myös Taijan vanhoillinen suku oli pidettävä hereillä, lomavierailut kotipaikkakunnalla olisivat latteita, jos hänen journalistisen miekkansa hehku hiipuisi.
Taija tapasi Tainon, joka oli henkisesti hermafrodiitti, fyysisesti kampamaneetti jota koko ajan panetti. Taino kuksi puistoissa ja paljasteli ruuhkabusseissa ja häntä syrjittiin tämän takia.
Taija päätti, että hän tulee paljastamaan kaiken jokaiselle, sillä Tainon täytyy saada olla oma itsensä aivan rauhassa.
Kaikkien on hyvä tietää, että se ei kuulu kenellekään mitä joku tekee missä haluaa ja toimittajan velvollisuus on kertoa se mistä kukaan ei halua enää kuulla sanaakaan.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Rumppirypys






Miljonääri fossiili löysi talonsa: 

Valtava suu on pelkkää anusta – ihminen saa lapamadon sen hatusta


Eräs maapallolla havaittu pieni elämä on nimeltään Rumppirypys. Paljain silmin se vaikuttaa mitättömältä jota se monin eri tavoin onkin, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa hämmentäviä yksityiskohtia.

Ylipistomannit kertovat huomanneensa maailman keskiosassa tämän erittäin mielenkiintoisen olion, josta oviluukyselyteorian mukaan on kehittynyt nyt maailman enimmäinen ihminen. Vain joitakin minuutteja, tunteja, enkä vain viikkoja havainnon jälkeen oliosta kehkeytyi viimeisen maailman ihminen. Huomio kerrottiin julki vaikka kaikki jo tietävät.

Rumppirypys on useita mittayksikön osia pitkä ja valistuneiden havaintojen mukaan se on eräs alkukantaisimmista olemassaolevista olennoista. Monia muita samanpituisia pidetään Rumppirypyksen esiasteina.
Yksi tutkijoista, ylipiston pro-fetissien erikoisasiantuntija Sim Wau Molli, kertoo innostuneensa tutkiessaan Rumppirypystä: ”Kaukaa katsottuna se näyttää vain pientä harmia aiheuttavalta jyväsäkiltä, mutta kaukolaitteella tarkasteltuna siitä paljastuu karmaisevia yksityiskohtia.”
Sillä näyttää olevan erittäin ohut ja joustamaton nahka sekä maneerimaista koreografiaa suorittavat käsilihakset. Tutkijat ovat päätelleet, että olio on päässyt liikkumaan nykyiseen olinpaikkaansa suorasukaisesti kiemurrellen.

Valtava suu muuhun ruumiseen nähden

Rumppirypyksen alkumuodon uskotaan saaneen alkunsa huolimattomasti leikattujen varpaankynsien, kaksihaaraisten hiuksien ja navasta irronneen lian seassa jonkin vanhan kaapin päällä, jossa on varmuudella mukana myös kunniaviiristä karissutta ruudinpölyä.
Tutkijoiden mukaan otuksen erikoisin piirre on kuitenkin valtavan kokoinen suu. Sen peräaukkoa etsiessään tutkijat huomasivat istuvansa omassa odotushuoneessaan. Sohvat olivat sulan voin pehmeät, pyörillä liikkuvat täytetyt kamelit tarjoilivat teetä kultaisista muovituopeista ja lautasliinoihin oli painettuna äärimmäisen hiottuja lauseita.
Mielenkiintoinen asia on myös olion laatikkomainen rakenne, sen nielemät asiat eivät ole koskaan poistuneet, ja kulmiin tökerösti liimatut kiiltokuvat saattavat olla viisaan maailman hengiltäkidutuksen harjoituksen yksi esiaste.
Tutkijat ovat löydöstä innoissaan, koska se antaa heille huikean mahdollisuuden kurkistaa kauas kunnianarvoisan laatikon alkuhämäräperäisyyteen, sekä rahoitusta uusiin tutkimuksiin.
Tutkimukseen osallistui kansainväliluuteoreetikkoina harjaantunut joukko, johon kuului Brita Tanniini Kiinan Siasta ja Saska Mannelin Elinpihasta.

Sivuhuomio:
Lähteet ovat vain kartoissa, ne ovat liian vapaina silminä poissorkittu maailmankaikkeuden suurimpien omistajien toimesta, sekä tukirahoitettujen sanatulvahankeasistenttien myötävaikutuksella. Asia koskee luonnollisesti vain niitä, jotka ymmärtävät mihin tämä kaikki lopulta johtaa. Ne joihin asia ei koske, heille riittävät kartat ja voisohvat.