Rosa & Tom

Tom  

Ruusu rinnassa käy ylkä tiedotuksen pinnassa,

mutta Tom ei Finlandina sovi kortin kulmaan mistään hinnasta.

Vaikka kauneus ruusun sisällä kaikkia vois kohottaa,

kaapissa Tom saa viettää aikaa ankeaa.

Raossa pakaran, hajussa vanhan makkaran, on voima heikon ytimen,

sen pönkitetyn nahjuksen, joka liivi väristen ottaa valtaa vastaan syleillen.

Voi kapea soturi, jonka herkkä napa vie oudolle polulle, 

johtaa puukkoihin.

Kuuletko, Rogozin,

käänny jo takaisin,

käperry varjoon leijona, hiirenä asusta.

Leipäpala ei nalkuta,

mutta kaviaari huutaa aina vain rapua,

viini voi matkalla virvoittaa,

mutta sodan verellä täytetty malja sielua satuttaa,

 pirun vapauttaa riehumaan.

Viisaus on sulaa ja raukeaa,

se ytimen kivun tunnistaa,

mutta ei aikaan muutosta saa,

katsoo vain, kun tummenee yö,

tyhjyyden rumpua peto nyrkillä lyö. 

I am tired kun mulla on kill error

”I am tired kun mulla on kill error” / ”Notes on the salt-pity of a scrip writer”

(Aki Kaurismäki: ”I hired a contract killer” -elokuvakäsikirjoituskirjaan perustuva vapaamuotoinen muunnos, Love-kirjat 1990)

KOHTAUS:

Hohtaja: Tämä oli nyt tässä

Meeri: Niin.

Hohtaja : Voitte mennä

Hen: Eikö...

Hohtaja: Ei.

Hen: Vai niin

(hetki hiljaisuutta)

Hen: No sitten.

Hohtaja: Ei huolta, unohdamme niin pian tällaiset.

Hen: Menenkö jo?

Hohtaja: Kyllä se sopii.

Meeri: Laitatteko nimen

Hohtaja: Tässä mainoksia muistoksi.

Meeri: Unohdin jo nimenne.

Mie: Niin minäkin.

Hen: Muste on loppu.

Meeri: Muste on vain vaaleaa, olkaa huoletta.

KUVAUS, VALOT:

Siihen tullut retkottamaan kuin olisi joku meistä!

Jippii, sain palat kohdalleen, viskaan ne hänen päälleen.

Seinän ja pinon välissä on vain minun pääni.

Onko se kaiken pää? Ei, alku vain.

Syön kynän ja lähden kauas.

Ugh pikkuinen.

Uhg itsellesi, hajumikko.

Johtoko kiinnostaa herraa?

Niin, se on suunta uusiin liemiin.

Menen vain käymään jossakin.

Missäpä en olisi vielä ollut.

Taas myöhässä.

Rotta.

Kokki hieroi voita hauen hinaushampaisiin.

Pitäisikö iloita? Es tut weh, Folterer!

KOHTAUS:

Myyvä: Luotilanka.

Hen: Naru on ohut.

Myyvä: Kaksi kappaletta näitä, lyön kassaan, saatte alennuksen.

Hen: Paras lähteä täältäkin.

Naiven: Kenetkäs minä nyt saan ostamaan?

Hen: Koittakaa keksiä jotakin.

Naiven: Jaa.

Hen: Joo.

(baarissa)

Hen: Lasi vettä kiitos.

(myöhemmin)

Hen: Mistä silli tulee? Mistä he sitä kalastavat, nuo takaoville tavaraa toimittavat kaikenonkijat?

(myöhemmin)

Hen: Tarvitsen tietoa.

Mie: Vaikeata. Saatte yhden vihjeen. Tieto ei ole muodissa. Tulee erikoislisä. Käykö se?

Hen: Kyllä vain.

Mie: Mitä haluatte tietää?

Hen: Oikeastaan se ei kuulu teille, mutta olen kiinnostunut tiedon käsitteestä.

Mie: Outoa, katsokaa toki ikkunasta.

Hen: Olen tehnyt jo sen, siksi olen täällä.

Mie: No hyvä, olkoon niin.

Hen: Hyvä että selvisi.

(katsoo oven suuta)

Hen: Oletteko te osa palvelua?

Ovensuun Ali: Ei, me emme tiedä juuri mitään, emme edes tiedä mitä te etsitte, emmehän?

Ovensuun P: Ei, sellaista ei kukaan meistä tiedä.

Mie: He ovat vain täällä työssä, tiedon perään täytyy mennä ylös.

Hen: No, menen sitten.

Mie: Saatte tietoa tuota pikaa.

Ovensuun Ali: Se on murha, todella.

Hen: Mikä?

Ovensuun P: Toden jano.

KUVAUS, VALOT:

Pöydät pantu pitkinpoikin, varjot kulkevat.

Kuin janoiset kamelit täällä keskellänne.

Miksi rikolliset ovat kohtauksissa julmia kasvoiltaan?

Todellisuudessa he ovat julmia myös raajoiltaan.

Nips vaan.

Ja olet sinun vain.

Kuva seinällä ei kiinnosta minua laisinkaan.

Ei edes kaide. Olen mietteissäni, koska olen kirjassa.

Sähisen sinne alas.

Sähise vain, olen pelkkä korva ja päässäni sanat, päälläni pupukujen seasta haettu takki.

Koeputkibaarin pihalla seisoo tumma hahmo.

Tarkoitustani ei ymmärretä, ohitseni juostaan juomaan.

Anteeksi, en tunne teitä.

Minä en tunne mitään, syy on siis minun.

Jälleen yhdessä.

Eläköön vallankumous, ruudinhajuinen tuohi. Jokaisen kodin pöytä on laatikossa.

KOHTAUS:

Margarine: Taksi!

Hen: On vaikeata erottua tapetusta.

Margarine: Tulenko mukaasi?

Hen: Ikävöisit vain.

Margarine: Laputtaisin pois kuten Liisa?

KUIVAUS, TALOT:

Nimi voisi olla Kake, Kake Kaatumatauti, osa kaksi.

Mutta minä olen Akiki, olen tunnettu ahjo.

Ohjaan valoja ja varjoja sateessa ja kaupungissa.

Hieman myös kurjia Pariisissa tunnettuja ja drinkkejä.

Monet lasimiehet antavat minulle lanttinsa jos juon heidän kunniakseen.

(bändi)

Ruukkuihin on kätkettynä tumma sitruuna.

Onko enää varmuutta.

Et oisin kotona.

Tarjoilija, keitossani on rikollinen.

Huuhtokaa se alas laumalla asiantuntijoita.

Oletko se sinä?

Niin monen vuoden jälkeen?

Ei, nämä ovat kukkasia, vien ne rautatieasemalle, ne ovat jo myöhässä.

Tiiliä ei saa jättää sateeseen.

Nyt sen tiedän minäkin, en ole enää entinen. Voin lukea sen omasta päästäni.

Virhe oli meidän. Hän on uusi täällä.

Pitäkää jossakin, vaikka häntähyllyllä.

Väliimme jäi vain V.

Se on tänne tapetuilla tapana.

(banderolli)

Korput loppu.

KULUUTUSKIN

Studioyleisöä tulisi kehottaa siirtymään suurten kaupunkien ydinkeskustoihin. On käynyt liian vaaralliseksi liikkua seuduilla jossa luonto saa heilua vapaana kuin eunuken kana geenipedillä. Voi lisäksi tulla sähkökatko ja laittolaitteen lataus keskeytyy tärkeällä hetkellä.

Karvaton harrastaja juoksi lenkkipolulla kera perstrailerin ja oli päässyt jo niin pitkälle, että pallon eläinlajiston muiden kuin sapienslajien puutteen suurniitto oli täydessä käynnissä, valtamerten kalat oli kalastettu loppuun ja tyynenmeren jätelautta kuusinkertaistui, vetäen puoleensa muoviin addiktoituneita uudismiinan kanssa raivoajia mutanttimetsästyskanootteineen ja kameroineen.

Karvattoman apinaväestön lisääntyminen, viljelyyn käytetyn maan luiskahdus vaaleimman rodun lentotankkiin luontoa säästämään, sekä siihen liittyvä muu jatkuva tutkimuksen alainen kulutuksen lisääntyminen ovat kuitenkin lohtunamme silloin, kun epämiellyttävät ajatukset piipahtavat ennen kuin vyöryvät kohti mielenkiintoisia ostoksia. Vaahtomaisen keveät tuotetuetut artikkelit lehdissä ja verkon silmissä kertovat onneksi myös sen, että tyhmyyttä jaetaan tasaisesti juuri ruohon tasolta alkaen ja huomenna sitä tulee lisää.

Lisääntykää ja täyttäkää maa, siteeraa väkivastaava. Lainaus on selektiivinen miekka järjen rintaan tuhkamunan valkuaisen valon palolla ja se on siitä vanhasta kirjasta, jonka viisas osasto lepää varjossa. Tietyn tahon nimissä ja näihin liittyen joku toinen huusi, että se on täytetty, mutta kukaan ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti. Tuo kiusattu roikkuja ei ymmärrä vieläkään omaa parastaan, tai ei välitä. Statuksen päivitys, joka tarkoittaa tykkäämisen aiheissa valveutuneitten tuntemattomien keräystä ja muuta monena nähdyn sormen haistelua, on aikalaistemme tuskin jaloin suoritettu hyve ja se ikään kuin sanoo, että tässä tuon taivaallista.