lauantai 23. kesäkuuta 2012

Tiputus


Palataan lähtöruutuun. On elämä ja siinä pitää hypätä, jotain puuhata, että ruumiin alituiseen vaatima ravinto kuluisi. Järjen valoa on säädeltävä, että etteivät näkevät silmät veisi aatoksia epämukavuusalueelle, on siis kehitettävä monenlaista hupia.
Mikä mättää? Kaikki, eikö vain? Laulu yksi tuli sielulla joskus lapsena ja sitten pian se jo jatkui muilla osilla. Lisää ja lisää lauluja, niiden myyntiä. Sama ongelma kuin hemmo sillä, neiti tällä, herra ja rouva kellä vain. Maailma ei unohda ketään hamstraajaa tai raajaa, joka voi olla häkissä ja jokaisessa naapurissa. Suloisia pehmeitä ajatuksia, löysiä ostotapoja ja hankintakuvioita, matkustelua ja siirtyilyä viihteestä toiseen. Moderni ydinperhevoima raivasi alaa ja maailma tuli valmiiksi todella nopealla aikataululla.

Mutta miksi joku ei osaa ottaa osaa osasta jos pää sanoo tänään jees, kun myi hirren, virren tai houreen korren kalliimmalla kuin mihin hänellä olisi varaa. Huomenna sielu kiljuu, kun ostaja söi hänen sanansa ja nyt sävel kiertää ympäri kaikissa pesissä ostettavana, myytävänä ja kaikkeen käyttöön sopivana. Mikä on sisällä ajopuun, villamaton tai kuuman koiran? Karannut voi, kosken kaasu, heikko tahto, ruokavalio?

Älä suutu, vaan muutu. Tämä on leipää vain, ei sinua syömään tarkoitettu kavala naskalihammas, tai surkuttelemaan voi nappia. Olethan sinä kelpo ihminen ja näen päiviesi harmit, joka on ilman painettua todistusta nyt kaikkialla muuallakin nähtävillä. Ongelma on yhtä soittoa, laulua ja ajan hampaan kiristämistä. Muistaisipa useampi sen, mikä haluaa päänsä päällä olla.  Moni hukkuu lopulta hyvin matalaan.
Ja moni on menettänyt elonsa ja ilonsa. Oleko sinäkään enää itsesi, vai kenen sinä olet kun viihdyt niin kipeän kaukana minusta? Kun synnyit, olit niin ihastunut elämään, nyt potkit viatonta seinää, jos siinä ei ole kaupan ovea.

Lähde kerjuulle, pyöritä joku helmi katoksen alle. Älä läähätä ahneutesi kaipuusta, vaan nöyrry köyhäksi siitä mikä tekee meidät hulluiksi ja ennen pitkää huomaat saaneesi sen, mistä kuninkaat vain haaveilevat. Vielä lopuksi anna anteeksi se, että tämä ei sovi sinulle, sillä meillä on vielä pitkä matka kuljettavana.



lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vielä vain voi sulaa


Tää otsan katko on vai kokonainen katos vaan,
työn hämäryyden uppokotilo?
Orja orpo mänkijä maailman saa ja haara kahmalon.
Todeksi näytetty riippuliha liukastaa kuolon kumilon
ja harhaan vie, limaan, ymmärryksen lamaan.
Kolkko nolla luuton, voitto maaton,
josta viisas syöksyy pois lemuamasta.
Varas taa saa syyn kantaa, kun vie pää, ovi hönkii lokin muistoa blogissa
hokka humasta, alkion tumasta,
ei erota paistavaa kokkia munasta,
hämää häkkiä, puhuu nousuja, hosuu esiin oopperan huiluja,
kuuntelijat kuivuivat tulevan laskun kulmaan,
mutta vielä vain voi sulaa nyökyttemään.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Musta aukko



Tietenkin teen niin kuin te haluatte, hyvä kuvalehti,
pyytäessänne minua mielenkiintoiseen tiedon ja oivallusten maailmaan.
Mitä te mahdatte olla onkineet jäävuoren linnun sulat syövyttäneen merestä?
Tarjoatte hytin saavista lämmintä pesuetta käsilleni ja käsillä on.

Lähettämänne palat ovat edullisia tilatessani ne.
Kiinnitän henkilökohtaisen yllätysmerkin paikoilleen varmistaakseni kaiken.
Mitä sellaista vailla vielä henkilökohtaisesti voisin olla,
mitä te voisitte minulle varata?

Tilasin päivien kuluessa, sain kaupan päälle katon.
Tunari ja laiska mato kasasivat sen kannatinrakenteet sarjasta elementtejä.
Se homehtui heti. Anteeksi lipevät roistot, kun rakennatte kaikkialle samaa,
vaikka tiedätte mitä isämme isät tekivät.

Hurskaan öljyn kala menee meidän edestämme meidän terveytemme nähden.
Jättäisinkö pitämättä kiinni jostakin, vaikka edes kaupallisen keikarin vajaasta aitasta, norkoillakko vitamiineja?

Kling, voi veitikka ovikelloa.
Päivää, kyllä haluan antaa teidän hyödyntää!
Minusta on kävellyt yli moni, selkäni on yhtä päivänpolttavaa myyntipistettä.
Saatte nahastani laadukkaan laukun, jossa on jännittävät kuviot.
Ihana pieni keräily, peukalollisen puristus näyttää ja tuntuu luonnolliselta.
Silmänisku ja valkoinen vikatikki on kuin lämmin takki!
Litteä ja lättea, kaukaisesta maasta kulkenut jalka ei pysähdy. Joku on raivannut hyllyynsä tilaa ja odottaa.

Te hymyilette kuvassa, koska te olette lipevän yhtiön leivässä.
Yhtiönne jakaa ilmaisia koukkuja kirjeitse ja puhelimitse.
Puhtaan öljyluonnon antimien ostajat ovat hyvin tarkasti tutkittu ryhmä,
joten hymyyn on syytä. Lahjussormuksen kivet ovat työttömien kaivosorjien,
Swa ja Rowski, riisin kiilto silmissään lasista viilaamia.

Nopean tilaajan etu on Kaarle kuudennen Kukon alumiinisekoitemetallinen rengas,
jossa on kiviä jotka muistuttavat, lähestyköön vain, tulkoon niistä timantteja.
Lisäksi maksat vain ja munuaiset, sekä kehon soluja.

Laitanko teille ystävällisiä terveisiä luonnolliselta mediaharmilta,
vai armottomalta dilleltä, joka kohtasi projektinne?