/se

Pokka Perse osti pennillä puoli Suomea suurta paskahuussia varten ja

ihmiset auttoivat sivusta hankkimalla paperia, johon tärkeä

herra Perse voisi heille leimata todistuksia kasvusta.

Eräänä päivänä paskahuussi räjähti ja tappoi lapset, jotka olivat leikkimässä Persettä lähitienoolla.

Ihmiset saivat tavata toimittajia, koska menettivät lapsensa.

Tapahtuma liikutti ja sai monta ystävää ja tykkäystä.

Perse sanoi että hän korjaa kaiken ja nosti maljan kaverien kabinetissa, jossa huudettiin yhtenä hiilenä kolme kertaa eläköön ja uutiskuvaajilla oli täysi työ saada kaikki nousu mahtumaan kuvaan.

Maan päällä kuolleet lapset laitettiin vihaisilla linnuilla koristeltuihin

folioarkkuihin, josta niiden reaktiota saattoi seurata, jakaa ja

päivittää. Ne lapset jotka jäivät henkiin, laitettiin vihaisilla

linnuilla kovisteltuihin olioarkkuihin ja kansi suljettiin

huolellisesti. Kaikki eivät voi olla voittajia.

Nyt kun paskahuussi on palasina ja vainajat polttavat rahaa, Perseen

projekti haluaa yhtyä Pyhän Hanhen kivipiiraan ytimeen. Munavoi sulaa

ja jää hattuun ja napoihin, joten siinä odotuksessa Perse on korkealla, paneehan hän äiti maata halvalla ja kaapin päällä ja hänen järjessään on vedenpaisumus kansan syvällä kurkulla, veitsen terällä ja nenän veren myötäkaivauksella.

Luontoilta

Homesaapenisteiksi vai miksi meitä sanotaan kun lajitellaan vai mikä se on tämä kuonollu täälä eloomassa jonki aikaa ja toistatasaseksi luuvitosilla moternien apuvälineitten kanssa maailmaa ja sen alaista mannomaa itelleen kukoomassa.

Toivoo jos toistaki ku on kait haaraviljelyalojen takia vähän alikehitetty noissa elämisensuojeluasioinneissa ja on melko hanakasti vakoilukolvi toisen Taunon eli Kaunon perärinkelissä nuuskimassa olisko se mitenkä vähäkäne et vois antaa näkyä yläläpeen vedon tai muunuhon muodossa, että olisi tässä niinkun testot ja terot vajassa oottamassa vaikka sitten näkösällä ja kaikilla mausteilla kaapin ulkopuolella sen artikkelin lempi vaatii jotensakin enempi palloja.

On vähän merkkiä ilmassa että tämä meille annettu maa ja sen ilmankaikkeus elikkä linturatan vierikuula, avaruuten lajikirjoma potkimapallo lentää ku mölähytys itteoppineen tyhmän tuohitontorvesta kaikuna korvan herkkään luuhun ihan samalla tavalla kun sen saman vanhan ajan tyrankin äitimaituskan sormi ku anto luunapin ja se on ihan kohtalo koko juttu sikäli että sitä joskus kai saatto saaha mitä anto et joku tilas.

Väkijuo ja heittää kehnonlaista kuuman pollan ja koko nuijan marsutarinaa ja härkkii et sais toisten kipinät ku ne jäi iteltäkäsin sen kokon jutuks minne isä ja äiti ei vieny keskikesän juhlana. Turha roska joka oli ennen se ja sen väki näyttää aikasen tyyneltä noin päälle mutta sisällä ja koneen napeissa riehuu happamana kakkaalit pehmentäneenä ja ne kalpeet sormet näplää napeilla ja ne sitte muka tuhoo tai littaa tai laitavastasesti raappii vihantänä ja niinollen luo ajan mukasta peliuraa ku äitet ja isät kasvattihiivatti siirapissa ja ite ne on ajatukset ja haaveet haudattuna valkosen muovin reunaan. 

Nyky onkii rankkaa ku nykyttää ja vahtii koneelta tunkioo mis haluaa kukkii julki kaiken ku kuka kukaki vapaan kurvin kanimani vaikka nyt niitten osamaksuahtaitten vaatehepenien kanssa tai reseptien ja kaapista nostettujen keramiimikkojen, vaikka tunnelmassa syöjät ei mahu taloon kiireen takia enää millonkaan vaikka joku vielä raukka yrittää ja laittaa likasta kukkaa luonnosta oveen.

Tilatipi lentää tuolla taivaanrantaa ku ei mitää, se osas tulla kaukaa eli mahottoman matkan takaa. Mikähän se on merkki sen kelassa ku osaa olla tasasesti hyvässä jamassa eikä se tiiraa kalun läpi taivastansa ei pelaa ping koodilla eikä sano pong karille, et onpa pitkä sulla putki mihin panit manis. Mut lintu onkii kai koulun opetuspyramiitistä karannu kun se kaatu pystyy nenällee.