lähde

Kieleni minut tekevi,

aivoni ajat se epeli veteli.

Lähteeni laulaa vaik katosit,

sanojeni sävel täyttää taloni,

suku ihmisen kannoissa näkyili,

veet silmään piian ohjaili.

Laji on kortta keräilevä,

sonnat suussa hyvin sulavat,

perseet paksuimmat penkillä,

kielet kieroimmat pöydällä,

tajua ei mailla halmeilla.  

Katsoin sivusta sitäkin,

kun meni metsät meklareille,

kalliot kilon paloiksi,

huutamaan jäi hornan kenttään,

yksin horkassa orava,

huusi päivän huusi kaksi,

kunnes kuoli karjuttuaan,

maahan kokonaan kaatui.

Tämä on näky elosta,

kun perse nousi mestariksi,

ja sielu survottiin suohon.  

Googlen nälkä - maan laulu

Kuulkaa korpeimme kuiskaamalla,

karu Lakes loiskintaa.

Meidänpä mainetta näiden mainivat,

varten ärjyt ja kurja suot.

Meidänpä release vaarat ovat nää,

meillä on laulu lahtien pää.

Meille kevätkin keijunsa toi,

rastaat ja metsäkanalintujen täällä soi.

Taival lie hankala - mutta olla.

Luonto valehdella niukka - joka kilpailee.

Hämärä nurkassa syntymämaa,

Mökki piilköhöt paikallaan.

Holocaust virmat, oh, pitää mum.

Räppärit, rosvoja, kaijotkaa!

Miekka ei tarvis, tarmoa, mutta

puolesta heimon ja henki maan.

Nouskoon rintaamme neo vakaumukseen,

taantukoon taikuutta ja konservatiivisuus.

Maamies, muista, jos onni on,

riihesi rikkaus riippumaton

Kainuhun ihmisiä, ah, kortin lyöntiä,

missä on ryhti, kunnia, työ?

Meidän on luotava uusi maa,

huono asioita, mutta menköhöt meret!

(Lahde: Nälkämaan laulu, Metodi: Google kääntäjä, Vääntäjä: Maria Nokka)

jää jää

_______________________________________________________________________

Kirja suus kust antaa sitä itseään sun nenän edessä, on kaikkensa.

Piiri sen ja muiden muikkusuiden, siis piiri parhain, piirsi myös parhaat asemat.

Se kätkee karvansa tarkoin ja aiheensa kaivaa syvältä, haistelee sitten sormiaan ja tuohen maltaita laskien yrittää unohtaa, että panttaa kirkkaita aiheita.

Se peilaa naamaansa lähteensä pöntöstä, jossa nerouden mediakelta kohisee mielen violettiin kaakeliin, pesee kätensä ja hipelöi valkeaa paperia seinästä kuivaamaan seuraukset ja näpelöi kännykästä mukaan kaverit kertoakseen kaikesta avoimesti.

Latvus harvan on korkea, ei sulaudu, kun kustakin paskaa taotaan.

Korkealta kuulostaa myös ääni tulevan kun sanotaan, että ei ole kaupan se,

eikä sitä siis ollenkaan ole, mikä kaupan ei ole.

Sitä ei ole.

Ei ole.

Mutta jää.

Se mikä sulaa markkinatorin sanoista, se solahtaa tipaksi mielipuolen silmään, mutta se mikä ei sinne sula, se on jää ja jää jää jäätyynyyn.

Kyynelistä? Kenties, mutta näin kylmällä ne ovat kyyneliä vain hetken.

Jää jää.

0

∞

Sun

 

finish

Ydinasutus

Uudeksi päivitetyn naapurimaaorjuusonnen ilmaannuttua palvelemaan kasvuvamman onnellisia, Häpyjoen kuvernementin provinssin piirin talonpoikia, talonmiehiä, täitarhureita ja muita pahaisen alueen tajukarkureita kehoitetaan saapumaan pässipassien jakeluun nousukivelle, jota hanhi on jo vuosisatoja luvatta tallonut.  

Passien jakoa suorittaa Mister Suuri, Putilka Tyrmätippapullohartia, joka on niittänyt mainetta tallomalla parkoja, vakuuttamalla marsuja, sekä taltuttamalla kameran edessä bambeja.  
Nyt on puolestaan vuoro lipoa A Tom:ia Y Time:stä poissa kotoa ja jakaa Oskareille sokerit, tarjota paukut suutareille ja maalata seinälle vaalenasininen susi ison äidin mummon sisällä hepenissä. 

Julman alan silmien alla kasvaa kas vain kasvain vauhdin aatelin ja Pyhä maata täyttävä kanimanin lauma näyttää taloa ja sanoo tervetuloa haalimaan, kun kaaleissamme virtaa johtaa kuolleen madon kauniista muistoista koottu kaapeli, eikä järki ole tiellä, kas tässä lepää ruman rahan rimaa kokonainen taapeli.

kovat πpussaa

 

 

 

 

ennakkopalkintojussin kohuryydittämä rankka rahamassi annettiin härdelli rennielle jolla on seinällään suloinen suokuokka ja nurkassa seisoo selin jussi kädessään tyhjä jenkkikassi.  

 

manttelit ja hovipuvut sotakomitean haavebudjetti tuhansin pitsein ja poletein ompelutti, mutta lopulta joka napin ja langankin kustansi ompelijan sotainvalidi appi. 

 

lavasteiden pahvitykin tuotapikaa osti malmin manne, erhe imi lompuukista kaikki kupariset varat.

 

niin henki nukkuu ja hankeen hukkuu maailman tappi, jää jäihin hanke, ja miettii kansa, palaako olkitalli ja pronssiratsun perän kakkaroiden hieno vahamalli?

 

 

 

s u p e r s e

Superse leipoo pimpompampuilla ja ällilaman lapasilla halvatun halvan maista halpamaista rahaa, kun paanan parhaat laittavat pölyn hölypaloja koneille.

Verotus ei rasita aivovarasta, myhäillen voitelevat moilaset mutterin navasta, kiittelevät poimintatavasta ja valtio tukee jalasta.

 

Ei askeltakaan pois pelikallosta, kirvotkoon ote maapallosta pää täynnä helppoa mölymallasta. 

Hyvinhän käy meille koirille, kun koko ajan analysoidaan, että varmasti on kirput karvoissa, kalliit luut kupissa, perä pelurin koukussa ja luottamus kuolattaviin loukkuihin hajuna ilmassa.

 

Häkin apina itselleen limukusta juottaa ja mielen kieli lipoo kohti kuutta kuuta ja vähintään tuhatta ikaroksen älyn aurinkoa, mielettömien summien slummia, paisuvan kääpiön sotamunan junaa, sen mukavaa muija muovikanaa ja jatkumoksi jo muovinkin vuoksi hankittuja uusia ylimyksiä lopun maankamaran tasakasvoisiksi kasvun rajoituksista napiseviksi vapisijoiksi.

S U O L A

Suolasuinen Kirjallisuuden Seula 

hoitaa saalishaavojasi ajan hermolla

                                                          http://urly.fi/bHl

ROUVAHERRA LÄHTEELLÄ

Rouva: Vieläkö menee kauan

Herra: Mitä?

Rouva: Sitä vain että koska on valmis

Herra: Ei kannata kysellä tässä vaiheessa.

Rouva: Eikö sen pitänyt valmistua pian?

Herra: On tullut mutkia matkaan

Rouva: Mitä mutkia, en ymmärrä sellaisia mutkia ollenkaan, jotka tulevat

noin vain ja aiheuttavat viivästyksiä.

Herra: En voi asialle mitään, on tietyt fysiikan lait, jotka..

Rouva: Olen hyvin pettynyt jos joudun perumaan kaiken.

Herra: Oletko mennyt sopimaan jotakin, oletko kertonut tästä jonnekin.

Rouva: Oletko hullu, en tietenkään ole kertonut että puhkaiset kuoren ja

annat kaiken valua alas.

Herra: Niin, kai ymmärrät, että onnemme riippuu siitä.

Rouva: En ymmärrä niistä asioista mitään, mutta tiedän toki milloin pidän

suuni kiinni.

Herra: Yritän tehdä kaiken loppuun mahdollisimman pian, että saisit

näkymäsi sellaisena kun näit sen unessa.

Rouva: Vielä mitä, se ei ollut uni, vaan puistoon kaivettu epäonnistunut

lammikko, johon vesi tulee vain rankkasateella, ja vain hetkeksi. Minä vaadin

tietenkin tuollaisen täydellistä vastakohtaa, ei häiriöitä sateella, vaan katettu kaikkialta ja täysin hallittu. Oma kirkas vesi lähteestä.

Herra: Lähde ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen asia.

Rouva: On tai ei, sellainen siihen ja piste.

Herra: No, toki minä teen parhaani. Menen kyselemään

insinööriltä neuvoja, mutta ensin kaivan kaiken vielä kerran ylös ja

louhin eteen tulevat luonnon oikut.

Rouva: Tee niin, minä tilaan rypyille luonnonmukaisen hoidon pois ja menen

sen jälkeen päivittelemään staattisuuttamme ystäville ja vastaamaan

huolikanaalin kyselijöille, kun he kyselevät kaiken aikaa mikä heillä

on hätänä.

Myöhemmin

Rouva: Tule heti tänne, asusteeni jäi kiinni tuolin reunaan.

Herra: Miten se siihen takertui?

Rouva: Takertui kun takertui, siinä on naula tai tikku.

Herra: Ei voi olla naulaa keskellä pehmustetta, eikä tikkua liioin.  Sen

täytyi olla vaatteessa.

Rouva: Nyt on joka tapauksessa koko päivä pilalla.

Herra: Sinulla on vakuutus, hae korvaus kun olet verkossa.

Rouva: Mikään ei korvaa tätä mielipahaa.

Herra: Jos menemme vaikka teatteriin kevenemään.

Rouva: Ei, siellä jankutetaan päättömyyksiä, haluan syödä hyvin, tilaan

meille kalkkunat ja makeaa survosta.

Herra: Tiesin että ratkaiset tämän kotiin päin. Avaan television, että

kuulemme kuinka paljon taloutemme painaa meille lisää rahaa, se lisää

mukavasti ruokahalua. Ota tyyny ja nojaa nyt siihen, minä kävelen

ikkunaan ja kerron onko ulkona kolkko sää.

alma naakka

Tammi. Tammesta kynnys ja veneen hytin karahviteline. Kun karahtaa karille, kynnys kompastuttaa, puhutaan särkyneestä pikarista.  Kun on viimeinen matka, tammi on toivomuksena, vaikka joka ikinen terhokin olisi ollut tiellä.

Helmi. Sukeltavat ja vievät jokaisen, kun kipu on kalliisti hinnoiteltu.

Maalis. Maa listitty, kuu kuumotettu. Maalissa juoksija, maalissa maan maalari. Maalis olis kaikki jos maa olis jänis.

Huhti. Huhtaa, ehkä hohtaa. Huh huh miten tohtii huhtoa totista tahtia. Tähtien tahtoma huhtikuun hahtuva hohtava.

Touko. Työ touhu toukokuun, söi silliä huhtikuun ja kesään kurkottaa jo vähän.

Kesä. Sitä kaikki katsoo. Se on missi. Kesä kesä. Lellivelli, mutta mukava, se pitää linnut monet, on hurmuri.

Heinä. Nenää kutittaa, otsan paistaa ja kuumentaa. Levoton on, kuuma kuriton.

Elo. Sitä ilman ei voi olla kukaan. Ilman eloa on kuolo liian yksin, vaimentuu. Elossa on kaikki meneillään.

Syys. Se on sun syys, jos kesken kaiken keskellä kaiken on sun luus ja haalistuu punainen suus.

Loka. Auton kuona tien ojaan kulki, se pahin loka on, vanha loka lie lievempi, ainakin pienempi.

Marras. Mureneva harras, jäähän painuva lämpöön tarras, vaikka jo viima viiltää kaiken alas.

Joulu. Joutuu kaikki joutamaan, kiirettä koristamaan ja rauhaksi sitä sanomaan.

Tammi. Joko unohtui? Kynnys varpaan, arkku viekas ja arvokas.   

leike korvissa kaksi lärvissä ei lykkää miinusta

Tukisivusto avattu kun valikoimassa ei ollut kykyleikettä nykytohtorin kesäkaupassa.  Hirveän tärkeä asiakas ja monen alan nykyvaikuttaja ja ei ole kykyleikettä.  Loman kekälejuhla pilalla pahasti kun kykytohtorin tarjoilun kalpea hampuusileike monen mielen pahoitti ja myös erään tärkeän vatsan kuralle ravisti. Kykyleikepuute nostaa esiin keskustelua.  
Finkakkaa, twiikakkaa lykätkää ja naamoissa bookakkaa.  Moni tykkää tänään nykytohtorista koska sai väärää leikettä lomalleen kykyleikkeen puuttumisen takia.  Tykätkää minusta, koska tykkään nykytohtorista joka ei löytänyt kykyleikettä.

Intialainen nenä

Intiassa miehet olivat alkaneet joukolla raiskata ja tappaa naisia ja lapsia, joten naiset ja lapset pakenivat maasta kaukaiseen Nirvaniaan.

Miesten havahtuessa tilanteeseen, he alkoivat raiskata ja tappaa eläimiä ja kasveja. 

Jonkin ajan kuluttua, suurten kärsimysten ja nöyryytysten jälkeen myös eläimet ja kasvit pakenivat maasta naisten perässä.

Seuraavaksi miehet päättivät joukolla, että alkavat raiskata ja tappaa ruokalajeja, mutta eivät löytäneet niitä mistään, koska ruoka oli joko kasvia tai eläintä, ne kuuluivat näin ollen maasta pois lähteneisiin.

Koska he olivat nyt keskenään, heille tuli hätä siitä, ketä voisi raiskata ja tappaa.

He alkoivat raiskata nenänreikiin laumansa pienikokoisimpia ja tappoivat naispuolisten heille lahjoittamia sandaaleita, hakaten niitä puupalikoilla keskivartaloon.

Kun heille tuli nälkä, he söivät itseään, koska se ei ollut päivänvalon pilaamaa homoa, ja pitiväthän he sitä yksinkertaisesti hienoimpana mitä oli olemassa. He aloittivat ensin navasta, joka oli heille kaikki kaikessa, mutta älysivät sitten, että alaosa alkoi pilaantua tällä tavalla nopeammin, joten he siirtyivät varpaisiin ja etenivät sieltä kantapään kautta omaan nilkkaan ja edelleen miespolvesta toiseen.

Se aikakausi, missä he olivat päässeet syömisissään reisiin, tapahtui jotakin yllättävää. Nenänreikään raiskatut alkoivat valittaa otsakipua ja ne havaittiin synnytyskivuiksi.

He joilla oli jalkoja pisimmät pätkät jäljellä, ehtivät ensiksi auttamaan synnytyksissä, asettuen odottamaan tapahtumaa nenän vierelle. Syntyville kaksosille tilanne oli hyvä, sillä kaksi nenänreikää mahdollisti syntymisen maahan tasa-arvoisesti.

Kaikki syntyneet olivat virkeitä ja terveitä ja niillä kaikilla oli päässään vaaleanpunainen kypärä.

Suuri osa syntyneistä syötiin, koska ne tuoksuivat niin suloisesti. Ne syntyneet, jotka pääsivät pakenemaan ruokahaluja, kiirehtivät matkan päähän autiotalojen suojiin.

Näissä taloissa ne saattoivat muodostaa ryhmiä ja kutitella toisiaan, mutta tärkeintä niille oli katsoa itseään perillä olevista peileistä ja nähdä millaisiksi olivat syntyneet. Jo pian ne kävivät hivelemään rintaansa ylpeästi nykivin liikkein ja saivat näin itsensä paisumaan yli mittojensa. Mutta ne halusivat kasvaa entisestään ja olla kunniaksi isilleen ja näiden aatteille raiskaamalla heikompiaan nenään, mutta koska uudistukset ovat hyvästä, niin myös korvaan, koska siellä näytti olevan reikä ilman isännän ääntä. Lisäksi ne söisivät kaikki löytämänsä elävät loppuun, ja vaikka takaraivoon ei olisi jäänyt mitään, niillä olisi vielä otsaa syötäväksi.

Näiden suunnitelmien aiheuttama liikutus sai kyynelelhelmet syöksymään kypäräpäiden ampuma-aukoista kohti peilikuvaa kerta toisensa jälkeen.

Ne tulisivat vielä rakentamaan vanhoista luista monta aasitallia, joiden seinille ne voisivat ripustaa jo esi-isiensä vihaamien kaukaisten maitosäiliöiden kuvia, ja joissa ne voisivat raiskata neniä, kaluta torsoja ja tappaa tohveleita.

Eräät syntymäpakenijat, tosin vain muutamat, lukivat taloista löytämiään menneiden aikojen kirjauksia ja löysivät niistä tarinat paenneista. He ymmärsivät, että syntyminen pelkäksi mulkuksi oli vain ja ainoastaan surullinen asia.

MONEN TORVEN ILMAHOUSUT - PUHALTANUT KUKKA RON

Kuolleen mummon sängyn alta löydettiin jätesäkillinen avaamattomia
ilmahousupakkauksia, joiden lähettäjille mummo oli maksanut
kirkollisveroa ystävällisen puhelun vuoksi useiden vuosien ajan.
Mummon tytär sadatteli omaa terveyskapselivankeuttaan mummon pesää
selvitellessään.   Mutta hänen tyttärensä sanoi että tämän pitäisi
relata, koska hänkin lopettaa haaveilut hoitoalan opiskeluista ja
suuntaa kohti himmeän luurimarketin tehtäviä, jotka tulevat kuulemma
tulevaisuudessa olemaan ainoa vanhushoitomuoto.

valveilla

Tuija on niin herkkä tunneihminen, että löytää kuin taikaiskusta 
uutisista ja sosemediasta läheisyyden aiheita havainnoidakseen
värähtelyjä itsensä ja tapahtumien välillä.  
Viime viikolla hän oli mukana suremassa vanhusta joka jähmettyi  
puuliiteriin Ypäjällä ja sitten tukemassa koiraa joka synnytti hamsterin Texasissa.  
Tämän viikon alussa hän tykkäsi naisesta joka oli kerännyt roskia
jättiautonäytöksen grillialueelta, jakanut huovutettuja pusseja
ympäristön hyväksi ja vedonnut sairaiden lapsien huoneisiin
sijoitettavien pelinhallintalaitteiden puolesta.
Juuri tällä hetkellä hän osallistuu keskusteluun jossa vertaillaan
vuoria ja hämmästellään entistä enemmän ruokaa syövien
geeniperimälihomista.  Myöhemmin on myös mukana mukava tanssiohjelman
lisäjulkisuudessa liukastunut tähti joka pelastaa sademetsät pesemällä
oloasuaan pähkinöillä.
Niin moni on nyt kyllästynyt nykymenoon, että tämä ei voi muuta kuin
jatkua, sanoo Pepita, joka ei laittanut hänen pelikaanipiirakkareseptiään jakoon.

selvitys

Moni varmaan ajattelee että tämä on huono juttu, sillä tämän sisään kuoltiin jo viime vuosisadalla.  Säteilikö?

No, älä siristele! 

Tytär tekee susia Helsingissä. Niistä ne haluaa kalliisti maksaa.

Sain pirtua tuotettua miniän kemuihin ja jo sitä maistoin mehun kanssa ja oli ihmeen pehmeää niillä luvuilla kun kyljessä oli painettu.

B-luokan makkarassa lukee rakkaus kuoressa vaikka enemmän syön tunteesta ja maitoa tai juustoa.

Et sinä satu tuntemaan sitä miestä jolla on kulmakarvat ylhäällä?

Mene ja kerro sille että meidän suvussa on albiino.

Tuli heti paremmat ilmat kun alkoi työt. Tässä mennään vaikka läpi harmaan kaipauksen nyt.

Vellihousu veli perkasi silliä pohjoisessa monet vuodet.

Ivannut en koskaan, hoin aina vain että hyvä että on duunit.

Kissa menee sen syliin ja sanoo nau ja se sanoo kissalle, että sä osaat englantia.

Oli se pikkuinen se television kokki joka kosketti monet lihat, tarkoitan luonnossa.

Koska minä teippaan työkseni, teippasin myös äitini suun sanaan ristikko aivan käytännön syistä jääkaapin oveen.

Olisinpa rauhan läpikäymä ja liikutuksille altis enemmän kuin kinkun suun syömä.  

hillottu

Katson kaikkea sivusta,

hehkun harmista vähän,

puhkun tulta taaemmalla,

mietin poloja pohtimusten,

voihkin tolaa tietämysten,

vähää älyä valitan,

kansan känsäin valituksen,

herran hillosta hikisen,

rouvan korskean kanasen,

reiman rengin räkäturvan,

akkansa leveän marinan.

Mitä enää viljelisin,

valo on varjona teillä,

jyvällä olo kivinen.

Pyydän sulta taivahinen,

kuun ja tähtien pitäjä,

tyhjennä syvä ikävä,

järjestä sulata meitä. 

tp://suolasuinen.blogspot.fi/2012/06/parkapiruille-pompotus-parhaimmille.html

Tiainen & Nokka

Kun aina riiteli itsensä kanssa
ei ehtinyt ruveta tykkäämään kenestäkään.
(Arja Tiainen)

Kun yritti olla sovussa kaikkien kanssa
ei ehtinyt huomata täkää takaa.
(Maria Nokka)


Tuska on ainoa keino hankkia tietoja.
(Arja Tiainen)

Tuskani on kainoa, hanki tietäni.
(Maria Nokka)

спасибоthanks

Suolasuiset sanat ovat saavuttaneet hämmästyttävän suosion sekä Venäjällä ja USA:ssa.
Kumarrus, niiaus, molemmille poskille suutelo ja small talk talc & cola light skool. 

Спасибо вам, дорогие друзья, как великий Гоголь сказал: "И в самом деле, один из полицейских охранника Коломны в окрестностях видел своими глазами, как одна за домом появился призрак, но, когда он был по своей природе степени слаба мощный, что, как только среди обычных матерого свинья, который бежал от в частном доме ..."
(Николай Гоголь, «Шинель» 1842, экстракт - плохой перевод, извините, свинья является виновником..?)

Such as a Great Donald Duck said: "The camp is already visible. Hold on to your scalp!"
(Kalevala-ankka 1999)

/se

Pokka Perse osti pennillä puoli Suomea suurta paskahuussia varten ja

ihmiset auttoivat sivusta hankkimalla paperia, johon tärkeä

herra Perse voisi heille leimata todistuksia kasvusta.

Eräänä päivänä paskahuussi räjähti ja tappoi lapset, jotka olivat leikkimässä Persettä lähitienoolla.

Ihmiset saivat tavata toimittajia, koska menettivät lapsensa.

Tapahtuma liikutti ja sai monta ystävää ja tykkäystä.

Perse sanoi että hän korjaa kaiken ja nosti maljan kaverien kabinetissa, jossa huudettiin yhtenä hiilenä kolme kertaa eläköön ja uutiskuvaajilla oli täysi työ saada kaikki nousu mahtumaan kuvaan.

Maan päällä kuolleet lapset laitettiin vihaisilla linnuilla koristeltuihin

folioarkkuihin, josta niiden reaktiota saattoi seurata, jakaa ja

päivittää. Ne lapset jotka jäivät henkiin, laitettiin vihaisilla

linnuilla kovisteltuihin olioarkkuihin ja kansi suljettiin

huolellisesti. Kaikki eivät voi olla voittajia.

Nyt kun paskahuussi on palasina ja vainajat polttavat rahaa, Perseen

projekti haluaa yhtyä Pyhän Hanhen kivipiiraan ytimeen. Munavoi sulaa

ja jää hattuun ja napoihin, joten siinä odotuksessa Perse on korkealla, paneehan hän äiti maata halvalla ja kaapin päällä ja hänen järjessään on vedenpaisumus kansan syvällä kurkulla, veitsen terällä ja nenän veren myötäkaivauksella.

VARO

ostoksennusta & paxennustusta
 
http://www.youtube.com/watch?v=8dxVvERJvMo&feature=youtu.be

Kunnas - Nokka

Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaan

olemme yksin vailla varjoa.

(Kirsi Kunnas)


Taas,
jos on muuri muutakin kuin valouria,
selän päivä terävä,
olemme yksin niinkin,
vailla rottia,
karjan myötäsukia.

(Maria Nokka)

ale kiven takana

Pois risut männyt hävyt, Suoman loisen, suomunlaisen

ympäristötuhoomisosaamisen tieltä ja vallan kadun meriltä.

Ura ura uraani ja jää halkeaa, huorat soo ja sortinsakin keikarit

mätöt mahassa, moilashoon masorasvatasot lihassa kohentaa kekoo ja

sanoo että etoo ja samaan hengenvetoon, et jos ei saa lisää ni sekoo.

Sää saa satikutit, räkii mätää tärkeilevä tutkanenän pää.  Seuraa

kaikesta sulaa hullun hikinauhan maaliviivainivaa vailla häpeää ja

jatkaa sodan huvin sottaa samaa ja haisevaan pottaan mittaa

viimeisenkin suonsilmän kyyneltipan, rähmii umpeen unelmat ja elämän

tulisijat.

Halpa kiitos hullujen huoneiden helvetille.

Mikkola - Nokka

Jos satu elää, lapsetkin kukoistavat, satu on niille ilma jota hengittää...
(Marja-Leena Mikkola)

Jos lapset elää, ni satuki kukoistaa, 
mut lapset tarvii naapurin Hilmaa ja rannan tallin pappaa.
Kauppias happihevosen matkalle kengitti, 
kankussa luki teuraaksi ja vaihtoehto sille on hyllyssä 
ja se on velaksi ostettu esimuoviseksi.
(Maria Nokka) 

Pylkkönen - Nokka

Muukalaisuus on kuin esineenä olemista.
(Maila Pylkkänen)

Vain muukalainen voi siirtää itsensä esineenä takan reunalle ja häipyä taka-alalle.
(Maria Nokka) 

Tynni - Nokka

Sade ruusuja ruoski
ja muratti muuriin painautui
kuin ahdistettuna, tuskissaan.
Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.
Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä:
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta ja lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta
on jäljellä uurteet poskilla vain.
(Aale Tynni)

Sadisti Ruusaa ruokki
jo muurattiin ruumiin raunioihin
kuin tukahdutettuna nahkoissaan
niityn etsi.
Syödään, se on ystävän luoti
jo löytää kohdan
kun vaitonainen 
on tyhjä pää:
kuin rakkaus riiheen
oih, ryöstetty mummo
ja romurahti hohdoton.
Maan tuskaa hyllyyn
kätketty rokko 
unen kaurasta
huurteet loskalla vain.
(Maria Nokka)

Vala - Nokka

Tuskallista on olla äiti
tässä maailmassa.
Hirvittäväksi on runneltu sinut,
kaunis elämä,
kun äidit sanovat: 
parempi olisi lapsen kuolla.
(Katri Vala)

Tuskallista on olla äiti maa

tässä maailmassa.

Hirvittäväksi on runneltu sinut

ja kaunis elämäsi,

kun sanovat valkoiset apinat, että

parempi olisi kuolla hämähäkkien, 

että me saamme peloista vapaina siirappia nuolla.

(Maria Nokka)

I am tired kun mulla on kill error

”I am tired kun mulla on kill error” / ”Notes on the salt-pity of a scrip writer”

(Aki Kaurismäki: ”I hired a contract killer” -elokuvakäsikirjoituskirjaan perustuva vapaamuotoinen muunnos, Love-kirjat 1990)

KOHTAUS:

Hohtaja: Tämä oli nyt tässä

Meeri: Niin.

Hohtaja : Voitte mennä

Hen: Eikö...

Hohtaja: Ei.

Hen: Vai niin

(hetki hiljaisuutta)

Hen: No sitten.

Hohtaja: Ei huolta, unohdamme niin pian tällaiset.

Hen: Menenkö jo?

Hohtaja: Kyllä se sopii.

Meeri: Laitatteko nimen

Hohtaja: Tässä mainoksia muistoksi.

Meeri: Unohdin jo nimenne.

Mie: Niin minäkin.

Hen: Muste on loppu.

Meeri: Muste on vain vaaleaa, olkaa huoletta.

KUVAUS, VALOT:

Siihen tullut retkottamaan kuin olisi joku meistä!

Jippii, sain palat kohdalleen, viskaan ne hänen päälleen.

Seinän ja pinon välissä on vain minun pääni.

Onko se kaiken pää? Ei, alku vain.

Syön kynän ja lähden kauas.

Ugh pikkuinen.

Uhg itsellesi, hajumikko.

Johtoko kiinnostaa herraa?

Niin, se on suunta uusiin liemiin.

Menen vain käymään jossakin.

Missäpä en olisi vielä ollut.

Taas myöhässä.

Rotta.

Kokki hieroi voita hauen hinaushampaisiin.

Pitäisikö iloita? Es tut weh, Folterer!

KOHTAUS:

Myyvä: Luotilanka.

Hen: Naru on ohut.

Myyvä: Kaksi kappaletta näitä, lyön kassaan, saatte alennuksen.

Hen: Paras lähteä täältäkin.

Naiven: Kenetkäs minä nyt saan ostamaan?

Hen: Koittakaa keksiä jotakin.

Naiven: Jaa.

Hen: Joo.

(baarissa)

Hen: Lasi vettä kiitos.

(myöhemmin)

Hen: Mistä silli tulee? Mistä he sitä kalastavat, nuo takaoville tavaraa toimittavat kaikenonkijat?

(myöhemmin)

Hen: Tarvitsen tietoa.

Mie: Vaikeata. Saatte yhden vihjeen. Tieto ei ole muodissa. Tulee erikoislisä. Käykö se?

Hen: Kyllä vain.

Mie: Mitä haluatte tietää?

Hen: Oikeastaan se ei kuulu teille, mutta olen kiinnostunut tiedon käsitteestä.

Mie: Outoa, katsokaa toki ikkunasta.

Hen: Olen tehnyt jo sen, siksi olen täällä.

Mie: No hyvä, olkoon niin.

Hen: Hyvä että selvisi.

(katsoo oven suuta)

Hen: Oletteko te osa palvelua?

Ovensuun Ali: Ei, me emme tiedä juuri mitään, emme edes tiedä mitä te etsitte, emmehän?

Ovensuun P: Ei, sellaista ei kukaan meistä tiedä.

Mie: He ovat vain täällä työssä, tiedon perään täytyy mennä ylös.

Hen: No, menen sitten.

Mie: Saatte tietoa tuota pikaa.

Ovensuun Ali: Se on murha, todella.

Hen: Mikä?

Ovensuun P: Toden jano.

KUVAUS, VALOT:

Pöydät pantu pitkinpoikin, varjot kulkevat.

Kuin janoiset kamelit täällä keskellänne.

Miksi rikolliset ovat kohtauksissa julmia kasvoiltaan?

Todellisuudessa he ovat julmia myös raajoiltaan.

Nips vaan.

Ja olet sinun vain.

Kuva seinällä ei kiinnosta minua laisinkaan.

Ei edes kaide. Olen mietteissäni, koska olen kirjassa.

Sähisen sinne alas.

Sähise vain, olen pelkkä korva ja päässäni sanat, päälläni pupukujen seasta haettu takki.

Koeputkibaarin pihalla seisoo tumma hahmo.

Tarkoitustani ei ymmärretä, ohitseni juostaan juomaan.

Anteeksi, en tunne teitä.

Minä en tunne mitään, syy on siis minun.

Jälleen yhdessä.

Eläköön vallankumous, ruudinhajuinen tuohi. Jokaisen kodin pöytä on laatikossa.

KOHTAUS:

Margarine: Taksi!

Hen: On vaikeata erottua tapetusta.

Margarine: Tulenko mukaasi?

Hen: Ikävöisit vain.

Margarine: Laputtaisin pois kuten Liisa?

KUIVAUS, TALOT:

Nimi voisi olla Kake, Kake Kaatumatauti, osa kaksi.

Mutta minä olen Akiki, olen tunnettu ahjo.

Ohjaan valoja ja varjoja sateessa ja kaupungissa.

Hieman myös kurjia Pariisissa tunnettuja ja drinkkejä.

Monet lasimiehet antavat minulle lanttinsa jos juon heidän kunniakseen.

(bändi)

Ruukkuihin on kätkettynä tumma sitruuna.

Onko enää varmuutta.

Et oisin kotona.

Tarjoilija, keitossani on rikollinen.

Huuhtokaa se alas laumalla asiantuntijoita.

Oletko se sinä?

Niin monen vuoden jälkeen?

Ei, nämä ovat kukkasia, vien ne rautatieasemalle, ne ovat jo myöhässä.

Tiiliä ei saa jättää sateeseen.

Nyt sen tiedän minäkin, en ole enää entinen. Voin lukea sen omasta päästäni.

Virhe oli meidän. Hän on uusi täällä.

Pitäkää jossakin, vaikka häntähyllyllä.

Väliimme jäi vain V.

Se on tänne tapetuilla tapana.

(banderolli)

Korput loppu.