_______________________________________________________________________
Kirja
suus kust antaa sitä itseään sun nenän edessä, on kaikkensa.
Piiri
sen ja muiden muikkusuiden, siis piiri parhain, piirsi myös parhaat
asemat.
Se
kätkee karvansa tarkoin ja aiheensa kaivaa syvältä, haistelee
sitten sormiaan ja tuohen maltaita laskien yrittää unohtaa, että
panttaa kirkkaita aiheita.
Se
peilaa naamaansa lähteensä pöntöstä, jossa nerouden mediakelta
kohisee mielen violettiin kaakeliin, pesee kätensä ja hipelöi
valkeaa paperia seinästä kuivaamaan seuraukset ja näpelöi
kännykästä mukaan kaverit kertoakseen kaikesta avoimesti.
Latvus
harvan on korkea, ei sulaudu, kun kustakin paskaa taotaan.
Korkealta
kuulostaa myös ääni tulevan kun sanotaan, että ei ole kaupan se,
eikä
sitä siis ollenkaan ole, mikä kaupan ei ole.
Sitä
ei ole.
Ei
ole.
Mutta
jää.
Se
mikä sulaa markkinatorin sanoista, se solahtaa tipaksi mielipuolen
silmään, mutta se mikä ei sinne sula, se on jää ja jää jää
jäätyynyyn.
Kyynelistä?
Kenties, mutta näin kylmällä ne ovat kyyneliä vain hetken.
Jää jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.