ROUVAHERRA LÄHTEELLÄ

Rouva: Vieläkö menee kauan

Herra: Mitä?

Rouva: Sitä vain että koska on valmis

Herra: Ei kannata kysellä tässä vaiheessa.

Rouva: Eikö sen pitänyt valmistua pian?

Herra: On tullut mutkia matkaan

Rouva: Mitä mutkia, en ymmärrä sellaisia mutkia ollenkaan, jotka tulevat

noin vain ja aiheuttavat viivästyksiä.

Herra: En voi asialle mitään, on tietyt fysiikan lait, jotka..

Rouva: Olen hyvin pettynyt jos joudun perumaan kaiken.

Herra: Oletko mennyt sopimaan jotakin, oletko kertonut tästä jonnekin.

Rouva: Oletko hullu, en tietenkään ole kertonut että puhkaiset kuoren ja

annat kaiken valua alas.

Herra: Niin, kai ymmärrät, että onnemme riippuu siitä.

Rouva: En ymmärrä niistä asioista mitään, mutta tiedän toki milloin pidän

suuni kiinni.

Herra: Yritän tehdä kaiken loppuun mahdollisimman pian, että saisit

näkymäsi sellaisena kun näit sen unessa.

Rouva: Vielä mitä, se ei ollut uni, vaan puistoon kaivettu epäonnistunut

lammikko, johon vesi tulee vain rankkasateella, ja vain hetkeksi. Minä vaadin

tietenkin tuollaisen täydellistä vastakohtaa, ei häiriöitä sateella, vaan katettu kaikkialta ja täysin hallittu. Oma kirkas vesi lähteestä.

Herra: Lähde ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen asia.

Rouva: On tai ei, sellainen siihen ja piste.

Herra: No, toki minä teen parhaani. Menen kyselemään

insinööriltä neuvoja, mutta ensin kaivan kaiken vielä kerran ylös ja

louhin eteen tulevat luonnon oikut.

Rouva: Tee niin, minä tilaan rypyille luonnonmukaisen hoidon pois ja menen

sen jälkeen päivittelemään staattisuuttamme ystäville ja vastaamaan

huolikanaalin kyselijöille, kun he kyselevät kaiken aikaa mikä heillä

on hätänä.

Myöhemmin

Rouva: Tule heti tänne, asusteeni jäi kiinni tuolin reunaan.

Herra: Miten se siihen takertui?

Rouva: Takertui kun takertui, siinä on naula tai tikku.

Herra: Ei voi olla naulaa keskellä pehmustetta, eikä tikkua liioin.  Sen

täytyi olla vaatteessa.

Rouva: Nyt on joka tapauksessa koko päivä pilalla.

Herra: Sinulla on vakuutus, hae korvaus kun olet verkossa.

Rouva: Mikään ei korvaa tätä mielipahaa.

Herra: Jos menemme vaikka teatteriin kevenemään.

Rouva: Ei, siellä jankutetaan päättömyyksiä, haluan syödä hyvin, tilaan

meille kalkkunat ja makeaa survosta.

Herra: Tiesin että ratkaiset tämän kotiin päin. Avaan television, että

kuulemme kuinka paljon taloutemme painaa meille lisää rahaa, se lisää

mukavasti ruokahalua. Ota tyyny ja nojaa nyt siihen, minä kävelen

ikkunaan ja kerron onko ulkona kolkko sää.