S U O L A

Suolasuinen Kirjallisuuden Seula 

hoitaa saalishaavojasi ajan hermolla

                                                          http://urly.fi/bHl

Tiputus

Palataan lähtöruutuun. On elämä ja siinä pitää hypätä, jotain puuhata, että ruumiin alituiseen vaatima ravinto kuluisi. Järjen valoa on säädeltävä, että etteivät näkevät silmät veisi aatoksia epämukavuusalueelle, on siis kehitettävä monenlaista hupia.

Mikä mättää? Kaikki, eikö vain? Laulu yksi tuli sielulla joskus lapsena ja sitten pian se jo jatkui muilla osilla. Lisää ja lisää lauluja, niiden myyntiä. Sama ongelma kuin hemmo sillä, neiti tällä, herra ja rouva kellä vain. Maailma ei unohda ketään hamstraajaa tai raajaa, joka voi olla häkissä ja jokaisessa naapurissa. Suloisia pehmeitä ajatuksia, löysiä ostotapoja ja hankintakuvioita, matkustelua ja siirtyilyä viihteestä toiseen. Moderni ydinperhevoima raivasi alaa ja maailma tuli valmiiksi todella nopealla aikataululla.

Mutta miksi joku ei osaa ottaa osaa osasta jos pää sanoo tänään jees, kun myi hirren, virren tai houreen korren kalliimmalla kuin mihin hänellä olisi varaa. Huomenna sielu kiljuu, kun ostaja söi hänen sanansa ja nyt sävel kiertää ympäri kaikissa pesissä ostettavana, myytävänä ja kaikkeen käyttöön sopivana. Mikä on sisällä ajopuun, villamaton tai kuuman koiran? Karannut voi, kosken kaasu, heikko tahto, ruokavalio?

Älä suutu, vaan muutu. Tämä on leipää vain, ei sinua syömään tarkoitettu kavala naskalihammas, tai surkuttelemaan voi nappia. Olethan sinä kelpo ihminen ja näen päiviesi harmit, joka on ilman painettua todistusta nyt kaikkialla muuallakin nähtävillä. Ongelma on yhtä soittoa, laulua ja ajan hampaan kiristämistä. Muistaisipa useampi sen, mikä haluaa päänsä päällä olla.  Moni hukkuu lopulta hyvin matalaan.

Ja moni on menettänyt elonsa ja ilonsa. Oleko sinäkään enää itsesi, vai kenen sinä olet kun viihdyt niin kipeän kaukana minusta? Kun synnyit, olit niin ihastunut elämään, nyt potkit viatonta seinää, jos siinä ei ole kaupan ovea.

Lähde kerjuulle, pyöritä joku helmi katoksen alle. Älä läähätä ahneutesi kaipuusta, vaan nöyrry köyhäksi siitä mikä tekee meidät hulluiksi ja ennen pitkää huomaat saaneesi sen, mistä kuninkaat vain haaveilevat. Vielä lopuksi anna anteeksi se, että tämä ei sovi sinulle, sillä meillä on vielä pitkä matka kuljettavana.

SUOLAINEN LEIPÄ

Pitäisi aloittaa kertoen että valkoisen ruusun terälehti värisee, ja että suola on makea, yön näkijä kuussa kaistapäineen väkevä, ja vihjata lopuksi, että jumala tulee oikeiden ihmisten pöytään.

Mutta mihin piilotetaan huomio siitä, että ruma puhutaan kauniiksi, ja että leipä saa jauhonsa keinottelijoilta, vilja on kipeiden koirien hampailla peloteltua, ja että se joka on hereillä ja näkee, joutuu palamaan soihtuna unissa, että ei tulisi sokeaksi.

Kuka jättäisi menemättä sinisenä hohtavan pyhäkön uumeniin liturgiaa kuuntelemaan, sen pyhäkön joka vajoaa koska on liian painava.

Nyt on hyvin nostatetun leivän juhla.  Suu odottaa korkealla, voitelun päällä on koko maailma, kalat jotka häviävät, liha jonka elämä varastettiin, toisen maanosan aavikkosuola.

Pettu puree vatsaa, mutta suloista se on silti, parempaa kuin mikään muu tänään. Ikävää jos joku ei osaa sanoitella kaupan kierolla keveydellä, annostella leipurin hiivakuplilla.

Ikävää, jos joku ei osaa tätä tautia sujuvasti, kun tellus maksaa viuluja ensimmäisestä viimeiseen.

Kaikista sanoista ei tule linnaa, ei kartanoa, ei palloleikkiä nurmella. Kolhitusta terästä lorahtaa pisara, rautaisen musteen veri, julkea vahinko, sanat.

Kulttuurin ajos on ajossa, taiteen pukama liitää perässä. Joukko jonottaa ne loppuun, kun tuoteliitos toi tornin, huokausten illan, itse valitun elämän annospussin. Ja sielu, tyhjän takin turvottama, se vikisee muistoja. Oi niitä aikoja, kun oli lattialla heiniä.

Ei voi olla järjissään, koska sinne on tuotu tunneorkesteri koko illaksi, on mentävä muualle.

Vain houkka, kaikkien hylkäämä ei lennä edestakaisin linnun kodissa, sanat salaatissa, sielu kinkun uumenissa, ei ole tykkäämässä naamassa sormen kanssa kaupan kengästä, pihalla aivan täysin sen tehtaan koron kannasta.

Haavan kanssa kun elää suola, ei ole armoa, ei enää kipua. Nyt voi vain rukoilla, lasku kaikille.