lippu tangoon

Kun minä tulin, kuta kuikin miehenikään ja jäin eläkkeelle, niin oma poikani wilosofian maisteri nosti lipun lipputangoon isän maallisen pienomusiikin säestyksellä jota taikoi vlyygelillä tuttu Sipeliuksen kartanon läheisyydestä juurimaita ostanut, taiteen markkinanoita bonsoroinut veijari colfkerholta.

Pojat olivat järjestäneet minulle mieluisan yllätyksen, kun sain avata palsabuusta tehdyn rasian jossa oli sambanjapullo suurinta saatanavilla olevaa kokoa sekä gristallilasit punaisella blyyshillä.

Illalla nukkumaan mennessä katselin päivällä otettuja mekabigelinselin kuvia ihponiltani ja huomasin että sen lasiin oli tullut raanu vaikka se on ollut alusta asti suojaotekotelossa ja lasi vastaa vatsen.

Minä en ole mikään kuhkamuna ja naimisissa naisen kanssa jonka kanssa tehtiin lapset jotka menestyvät ja ystäväpiriini kuuluu monia herrassmiehiä joilla on vanhaakka asema elimenäkeinonenässä.

Lävistysajan kaappi

Jo eräs kauan sitten edesmennyt sukuni jäsen perusti kangaskioskin. Hän asetti tarjolle hyvälaatuista satiinia, jota valmisti itse iltaisin pienessä työhuoneessaan, lamppunaan edeltävien kuuöiden kajot, pienenä lisänä sen toisen, suositumman taivaankappaleen antamat hiuksenohuet valoneulat, joiden merkitystä ei tule kuitenkaan niiden pienen määrän vuoksi väheksyä, sillä valolaatujen suhteet lienevät tarkoin punnitut ja oikeat suhteensa löytäneet. Hänen kioskinsa menestyi vaihtelevasti, sillä hän ei nuollut kenkiä, hän vain sylkäisi, osui kärkeen ja pyyhki tomun pois nenäliinallaan. Ei siis pidä ihmetellä, että häntä nimitettiin mustanenäksi.
Hänen kioskinsa sijainti oli sellainen, että aluksi kirkko oli sen takana, mutta myöhemmin se olikin yllättäen kirkon edessä, josta se siirrettiin pikaisesti sivuun, johon se lopulta jäi, sillä satiini ei ole sellainen laji, että sillä maineella saataisiin kultainen karja laiduntamaan pihan tarhaan ja jähmettymään myöhemmin vaivihkaa harkoiksi viinikellarin pyhien pullojen väliin.
Mustanenä kirjoi satiiniinsa kuvioita, joista kekseliäät ihmiset alkoivat valmistaa päivävarjoja mukuloidensa päätä suojelemaan. Näistä varjoista tuli myöhemmin hyvin suosittuja, ja niiden valmistajat kertoivat materiaalin olevan tykkänään jotakin muuta kuin satiinia. Mustanenä on ollut kuolleena jo hyvin kauan. Kerrotaan, että hänen nenästään tehtiin kuolinnaamio, mutta muottia tehdessä muottiin ei tarttunutkaan mustaa, vaan se loisti valkoista valoa. Tästä asiasta ei kuitenkaan toivota kerrottavan tarinaa kovin laajalle piirille, eikä ainakaan jo aivan kaiken tietävälle kansalle ja muulle oppineelle sivistyneistölle.