Le Mussa

Ällillä koulusta jos ollotat, tuohta vallotat, et sillä viisasta vakuuta, tai kuuta hajota.

Jos asemalla huudat että on sulla alla pulla puga tsohvanjalan valopolla, on huuto tosin valhetta ja valhe tosi, kuin iltatoti, tutin tutina, mutta lisäksi kai merkki aivon oudon aineesta, esiin raivatusta, missään näkymättömän huoneen lavuaarin laineesta, matonkudepallon historiapaineesta. Sen pisteen valo palaa silmiin täysin aiheesta.

Häkki syö kanaa, häkin reikä munaa manaa, vaikka munan takaa kehno huonot olot takaa.

Kalastaa jos tunapulasta, savustaa muikkunsa sijasta muikeana kehystetyn rehukehon ja rahasalan manalakalan poiskäännetty ymmärrys sauhuten suhaa, niin sukupuutot manaa.

Kasteleekin jos sulo kurttu tuulia pää vinossa, mani kenossa, veikkaa monta seisottaa kuin ristiä jonossa, niin mitä se tuo muuta kuin ruven huuleen ja puu alle puudelin levenneen.

Vaatii teknotekoa nämä raamit, haluaa kahmia naalien läänit, haukkua hukkaa, karhuta ahmaa, kettua kiusata, kaluta kaikki alat.

Voi nähdä kun pussihedelmät pelissä häärivät vaarit, hään bileissä paksunevat pavet ja daamit, rauhan aika toi kärsään maksullisia reikiä, pakaraan hakataan musteella pirun bakkanaali. Lapsi ostaa aikaa kortille ja nurin perin pää perii poissaolon saaret.

Sulin ihanasti, sanoo kansa ja ansallansa haalii uudet älypenaalit.

Painaa vainaanakin rahaa paviaanien palleilla kaikkien alojen vati ja kaanit, pyhimysten paroneina keräävät ämmillensä kermat ja niin nostaa nenää nekat ja toiveissa on, että tunnelma tämä sinileimapiiput ylös hilaa, vie housuista tilaa ja näin posliini herää, kerää nostokasteen.  

Kahmijan kahvi on tarjolla vain rahasta ja luonnollinen hymy ui kotiin kuin paluulento kasvon kirjan ystävien rustiikkiremontista. Vastakkain pöydässä varas ja se joka häneltä ajan varasi.

Yhden mielen suku on täällä nyt. Mutta tietäkää, on muutakin.