yksinkertainen kertomus

Originaali (väitetty huhuilleen): Ottakaa ja täyttäkää maa.
(myöhemmin)
Yes Susi: Se on täytetty.
(ja se oli jo vuonna kolmekymmentä ja risat!)
Markkinat: Olkoon siis jokainen syntyvä Originaalin kuvakopio täyte maksimaalisilla täyttämisen teoilla.
Flora & Fauna: Meidän paikkamme on täytetty täytteellä, me väistymme kuten Yes Susi, mutta emme nouse kuolleista.  Katso ihmistä ja ota jalat allesi.
Sivullinen: Saanko seurata teitä, vaikka olen ihminen?  En saanut valita lajiani.  Olen suruissani ja täysin yksin.
Anonyymi kommentoija: Originaalin kuvaksi oletkin kovin heiveröinen, pieni hiirijalanjälkesi kertoo oikean lajisi, seuraa sinä vain possuja ja aaseja!
Toinen anonyymi: Ole sinä piru hiljaa, aasien ja sikojen seuraaminen ei ole tyhmää, jos ihmisen seuraaminen tarkoittaa hulluutta!
Kolmas anonyymi: Kuka sinä olet?
Toinen anonyymi: Olen Originaali, kopioideni kadottama, kallista kenkää saanut varjoissa hiippailija.  Hyvät väistyvät kasvit ja eläimet, saanko minäkin tulla mukaanne?
Flora & Fauna: Se sopii.  Taluta sinä, hiirenä kulkijaksi haukuttu Originaalia, ettei kompastu luihin, mennään hiljaa, ettei tule mustelmia ja niistä kieli siinä sodan suussa laadittuja muistelmia.

Nokka Lehdosta

Leevi Lehdon runon

”Kun auto joutuu onnettomuuteen” innoittama runnoelma 

http://www.poesia.fi/vastakaanon/leevi-lehto_kun-auto-joutuu-onnettomuuteen.html

KUN OUTO JOUTUU TOMUUN, UNEEN

Kun elämä pelkää kuolemaa 

kun sielu musta vailla lukkaria vaeltaa

kuin mikäkin sairas

sodalle alamainen kuhilas

vielä neitsyitä etsien

kapsahtaa keho rytmiin

polvi soi kuin viulu

kireänä kuin napilla taskuun pelannut Matti

Kuin musiikkia

maan avannot, sävelsuot

pakottaa äidit ojentamaan makkaroita hiljempaa

mutta äiti kiusaa

ja murahtaa

liha, ha!

Kun maa kuolee

ja kunnia

kun haljennut varjo määrää

mistä löytyy maailma

vallan järvi

kun kirjavana sisältä ja päältä

suistui juna

raide ei ole enää edes ilmaa

pelkäät jo kuusta

pään takkua

jakaus ei riitä ajatteluun

on vain tunne siitä ja siitä

siis mututunturien esivalta

Painava kun taideteos

tuo rätti

seinäsetti

tunteisiin Kukko Kuu pakahtuu

tarjoaa raidemarmeladia jalkaan

tyrävoidetta otsaan harmaasta rasiasta

Kun Clack ja Kluck

tekivät kunkkujen yhteistyötä

Kuntakinte kiristeli hampaitaan

kasvoi musta snadisti

sanonko mitä?

en

no jotakin muuta

Suo kuivutti kuivattajansa

sitten vaan pukiksi kaaliin

tipuksi ohueen kuoreen

muutti kansa

vanha maailma takan takana raivona

Oho, kello onkin yhtäkkiä

koko maailmassa jo paljon

pieni väsymys alkaa

kasvaa isoksi

ja koko humpunki muuttuu hollyvilivoodooksi

Maria Nokka

Rosa & Tom

Tom  

Ruusu rinnassa käy ylkä tiedotuksen pinnassa,

mutta Tom ei Finlandina sovi kortin kulmaan mistään hinnasta.

Vaikka kauneus ruusun sisällä kaikkia vois kohottaa,

kaapissa Tom saa viettää aikaa ankeaa.

Raossa pakaran, hajussa vanhan makkaran, on voima heikon ytimen,

sen pönkitetyn nahjuksen, joka liivi väristen ottaa valtaa vastaan syleillen.

Voi kapea soturi, jonka herkkä napa vie oudolle polulle, 

johtaa puukkoihin.

Kuuletko, Rogozin,

käänny jo takaisin,

käperry varjoon leijona, hiirenä asusta.

Leipäpala ei nalkuta,

mutta kaviaari huutaa aina vain rapua,

viini voi matkalla virvoittaa,

mutta sodan verellä täytetty malja sielua satuttaa,

 pirun vapauttaa riehumaan.

Viisaus on sulaa ja raukeaa,

se ytimen kivun tunnistaa,

mutta ei aikaan muutosta saa,

katsoo vain, kun tummenee yö,

tyhjyyden rumpua peto nyrkillä lyö. 

jäätelökone

Mirkun kummivanhempien kesämökin naapurissa asuvan mummon tilanne nousi puheenaiheeksi, kun Mirkku tapasi kummejaan sukukokouksessa erään keskikokoisen kaupungin hotelliketjuravintolan tilauskabinetissa.

Siinä hetkessä Mirkku alkoi päivittelemään asiaa sosiaalisessa mediassa. Vain muutamaa päivää myöhemmin oli joku perustanut mummokohtalon verkkoon ja se oli saanut tuhansia tykkääjiä ja lähes kolmekymmentäviisituhatta ystävää.

Eräs aktiivi keksi, että voitaisiin jalkautua ja ottaa tilanne haltuun konkreettisesti, auttaa mummoa joukolla. Tämä ajatus synnytti valtaisan määrän pieniä mummoja jotka tykkäsivät ajatuksesta.

Päätettiin aika, jolloin kokoonnuttaisiin mummon pihalla.

Kun kokoontumispäivä koitti, ilmaantui mummon pihalle neljä ihmistä. Yksi heistä ilmoitti heti, että hänellä oli kiire joogatunnille, mutta hän halusi pistäytyä ottamaan muutamia kuvia tilanteen hermolta päivittelyä varten. Toinen, jo hieman iäkkäämpi nainen kertoi olevansa aivan uupunut, sillä hän oli ollut edellisenä päivänä vapaaehtoistyössä, jossa tehtiin suursiivousta syrjäytyneelle hamstraajalle. Nainen ei ollut varma kestäisikö hänen selkänsä enää minkäänlaista fyysistä rasitetta. Kaksi muuta paikalle tullutta kertoivat tulleensa oikeastaan tilaisuuteen vain tapaamaan hankkeen käynnistäjää, sillä tämä oli lainannut heiltä aiemmin kesällä aivan uuden jäätelökoneen, eikä ollut palauttanut laitetta, eikä ollut sen jälkeen vastannut puhelimeen. Paikalla piipahti pikaisesti myös paikkakunnalla ilmestyvän lehden toimittaja, joka otti pihalla seisovasta nelikosta kuvan ja kurvasi sitten uusiin tehtäviin, varmistaen vielä, että kyse oli mummon pelastamisperformanssista, eikä eräästä toisesta sosiaalisen median inspiroimasta tapahtumasta, jossa siinäkin oltiin välittämässä hädässä kärsivästä lähimmäisestä.

Kun henkilöt olivat häipyneet pihalta yksi kerrallaan, nurmelle jäi muistoksi kätevän cityauton renkaan jäljet sekä palloksi puristettu nikotiinipurukumin kääre. Mummon talon ikkunassa verho vähän heilahti.  

miksi pirkko

Älä heitä pois vanhaa trampoliinia. Irroita sukkahousut jalastasi ja kiinnitä niihin vedenkestävästä lastulevystä leikattu noin 28 x 73,5 sentin pala. Saat yhden koon taittuvan hiiren maton, josta on iloa moniksi tavaravuoriksi eteenpäin.

Saunasuojasta saat turvallisemman pikkukoirien aitauksen, kun kiinnität nippusiteillä tuoksupusseja sukkahousuihin ja ladot paperilautasia ja munkinpaistoöljyä ovenkahvaan.

Kahvinsuodatinpussi ei kopise seinään kun voitelet sen käsirasvalla ja annat imeytyä, pääset eroon tahroista sukkahousuissa ja saat nopeammin naisellisen olon ja jos luoja suo pursuu, oviaukosta ilmaantuu pehmeitä ja halpoja laakerinlehtiä.

Vanha vaari sai uuden elämän munakennojen teemassa, kun siinä on kiviä, multaa, kukkia ja talvella havuja perkele ja jouluvalot. Sukkahousut voi vielä lisätä, vaari jupisee.

Häpyatomi & Raamattu

Saarnaaja 5 : 10 - 12, 15 

lyhyt muistio

on vekkiä sen mooseksen monessa ja kaikki polvet ruvessa
  

on uutisen ankka akun latauksen alainen ja jorinan korvantausta, esinemieskokeen mukseesta muistan nähneeni sivusta silmämunien haun oven raosta paosta ja haljenneen kitaran laihasta kanista

 

sydän hyppii, sen se tekee uutisten tahdin mahdissa, mutta saatanaa on olla yks kaks yksin, eikä kaksinenkaan polla pelasta sellaisella kuutamolla 

kahakka on maailman paljon etsimä manna, mutta minuni makeansuolainen maahenkeni hiipii ajatteluusi ja kohelokin muna, etkä voi nostaa kiveä kumauttaaksesi  

  

ilmapiirin liiman tuntemus ei riitä kotilatosi kattoa korjaamaan,  eikä vakavamman vamman haavaa tukkeamaan, tarvitaan erityistilanne, poishiipiminen ja havainto

 

tarjoat itsellesi huikean näköalan, joka on kuin pohjalaudan pyöreä reikä veneessä, jossa lähes kaikki ihmiset kulkevat veden reunalta toiselle

 

tukkiiko katseesi tulvan, saatatko ymmärtää yksinkertaisia lakeja kun vesi nousee ohi nilkan 

mahdatko pystyä olemaan käsittämättä tätä  ja vain virrata kuten minä, jota pidät vain kauan sitten hukkuneen muistona

et pysty kovin paljoa, mutta oletkin viihdevanki ja kuhilas, jonka tehtävää ihmettelen usein ja pahoittelen ostamaasi avaruutta, joka mahtuu mehupilliin

kaunis lyhyt elämä ja niin paljon haikeutta

Mikkola - Nokka

Miten voit ohittaa maailman kärsimyksen kamppailematta sitä vastaan?
(Marja-Leena Mikkola: Maailman virrassa 1981)

Ihan kivasti, terveisin Titta-Sabina jättimarketista.
(Marian Nokka maa liman piripinnassa 2014)

Södergran - Nokka

Kuolen - sillä olen liian onnellinen.
(Edit Södergran, Runoja 1940, suom. Uuno Kailas)

Elän - vaikka olen hivenen surullinen.
(Maria Nokka, pään vajan pahvilaatikon rautalangasta, kaukana orjantappurasta 2014)

7 päivää kroonikon elämästä

Maanantaina Mantan tapaa

Tiistaina tarinan myy

Keskiviikkona kihlat hommaa

Torstaina toimittajat lataa

Perjantaina perheet olalle

Lauantaina lorut kirkossa

Sunnuntaina suunta muualle

lähde

Kieleni minut tekevi,

aivoni ajat se epeli veteli.

Lähteeni laulaa vaik katosit,

sanojeni sävel täyttää taloni,

suku ihmisen kannoissa näkyili,

veet silmään piian ohjaili.

Laji on kortta keräilevä,

sonnat suussa hyvin sulavat,

perseet paksuimmat penkillä,

kielet kieroimmat pöydällä,

tajua ei mailla halmeilla.  

Katsoin sivusta sitäkin,

kun meni metsät meklareille,

kalliot kilon paloiksi,

huutamaan jäi hornan kenttään,

yksin horkassa orava,

huusi päivän huusi kaksi,

kunnes kuoli karjuttuaan,

maahan kokonaan kaatui.

Tämä on näky elosta,

kun perse nousi mestariksi,

ja sielu survottiin suohon.  

Googlen nälkä - maan laulu

Kuulkaa korpeimme kuiskaamalla,

karu Lakes loiskintaa.

Meidänpä mainetta näiden mainivat,

varten ärjyt ja kurja suot.

Meidänpä release vaarat ovat nää,

meillä on laulu lahtien pää.

Meille kevätkin keijunsa toi,

rastaat ja metsäkanalintujen täällä soi.

Taival lie hankala - mutta olla.

Luonto valehdella niukka - joka kilpailee.

Hämärä nurkassa syntymämaa,

Mökki piilköhöt paikallaan.

Holocaust virmat, oh, pitää mum.

Räppärit, rosvoja, kaijotkaa!

Miekka ei tarvis, tarmoa, mutta

puolesta heimon ja henki maan.

Nouskoon rintaamme neo vakaumukseen,

taantukoon taikuutta ja konservatiivisuus.

Maamies, muista, jos onni on,

riihesi rikkaus riippumaton

Kainuhun ihmisiä, ah, kortin lyöntiä,

missä on ryhti, kunnia, työ?

Meidän on luotava uusi maa,

huono asioita, mutta menköhöt meret!

(Lahde: Nälkämaan laulu, Metodi: Google kääntäjä, Vääntäjä: Maria Nokka)

jää jää

_______________________________________________________________________

Kirja suus kust antaa sitä itseään sun nenän edessä, on kaikkensa.

Piiri sen ja muiden muikkusuiden, siis piiri parhain, piirsi myös parhaat asemat.

Se kätkee karvansa tarkoin ja aiheensa kaivaa syvältä, haistelee sitten sormiaan ja tuohen maltaita laskien yrittää unohtaa, että panttaa kirkkaita aiheita.

Se peilaa naamaansa lähteensä pöntöstä, jossa nerouden mediakelta kohisee mielen violettiin kaakeliin, pesee kätensä ja hipelöi valkeaa paperia seinästä kuivaamaan seuraukset ja näpelöi kännykästä mukaan kaverit kertoakseen kaikesta avoimesti.

Latvus harvan on korkea, ei sulaudu, kun kustakin paskaa taotaan.

Korkealta kuulostaa myös ääni tulevan kun sanotaan, että ei ole kaupan se,

eikä sitä siis ollenkaan ole, mikä kaupan ei ole.

Sitä ei ole.

Ei ole.

Mutta jää.

Se mikä sulaa markkinatorin sanoista, se solahtaa tipaksi mielipuolen silmään, mutta se mikä ei sinne sula, se on jää ja jää jää jäätyynyyn.

Kyynelistä? Kenties, mutta näin kylmällä ne ovat kyyneliä vain hetken.

Jää jää.

0

∞

Sun

 

finish

Ydinasutus

Uudeksi päivitetyn naapurimaaorjuusonnen ilmaannuttua palvelemaan kasvuvamman onnellisia, Häpyjoen kuvernementin provinssin piirin talonpoikia, talonmiehiä, täitarhureita ja muita pahaisen alueen tajukarkureita kehoitetaan saapumaan pässipassien jakeluun nousukivelle, jota hanhi on jo vuosisatoja luvatta tallonut.  

Passien jakoa suorittaa Mister Suuri, Putilka Tyrmätippapullohartia, joka on niittänyt mainetta tallomalla parkoja, vakuuttamalla marsuja, sekä taltuttamalla kameran edessä bambeja.  
Nyt on puolestaan vuoro lipoa A Tom:ia Y Time:stä poissa kotoa ja jakaa Oskareille sokerit, tarjota paukut suutareille ja maalata seinälle vaalenasininen susi ison äidin mummon sisällä hepenissä. 

Julman alan silmien alla kasvaa kas vain kasvain vauhdin aatelin ja Pyhä maata täyttävä kanimanin lauma näyttää taloa ja sanoo tervetuloa haalimaan, kun kaaleissamme virtaa johtaa kuolleen madon kauniista muistoista koottu kaapeli, eikä järki ole tiellä, kas tässä lepää ruman rahan rimaa kokonainen taapeli.

kovat πpussaa

 

 

 

 

ennakkopalkintojussin kohuryydittämä rankka rahamassi annettiin härdelli rennielle jolla on seinällään suloinen suokuokka ja nurkassa seisoo selin jussi kädessään tyhjä jenkkikassi.  

 

manttelit ja hovipuvut sotakomitean haavebudjetti tuhansin pitsein ja poletein ompelutti, mutta lopulta joka napin ja langankin kustansi ompelijan sotainvalidi appi. 

 

lavasteiden pahvitykin tuotapikaa osti malmin manne, erhe imi lompuukista kaikki kupariset varat.

 

niin henki nukkuu ja hankeen hukkuu maailman tappi, jää jäihin hanke, ja miettii kansa, palaako olkitalli ja pronssiratsun perän kakkaroiden hieno vahamalli?

 

 

 

s u p e r s e

Superse leipoo pimpompampuilla ja ällilaman lapasilla halvatun halvan maista halpamaista rahaa, kun paanan parhaat laittavat pölyn hölypaloja koneille.

Verotus ei rasita aivovarasta, myhäillen voitelevat moilaset mutterin navasta, kiittelevät poimintatavasta ja valtio tukee jalasta.

 

Ei askeltakaan pois pelikallosta, kirvotkoon ote maapallosta pää täynnä helppoa mölymallasta. 

Hyvinhän käy meille koirille, kun koko ajan analysoidaan, että varmasti on kirput karvoissa, kalliit luut kupissa, perä pelurin koukussa ja luottamus kuolattaviin loukkuihin hajuna ilmassa.

 

Häkin apina itselleen limukusta juottaa ja mielen kieli lipoo kohti kuutta kuuta ja vähintään tuhatta ikaroksen älyn aurinkoa, mielettömien summien slummia, paisuvan kääpiön sotamunan junaa, sen mukavaa muija muovikanaa ja jatkumoksi jo muovinkin vuoksi hankittuja uusia ylimyksiä lopun maankamaran tasakasvoisiksi kasvun rajoituksista napiseviksi vapisijoiksi.

S U O L A

Suolasuinen Kirjallisuuden Seula 

hoitaa saalishaavojasi ajan hermolla

                                                          http://urly.fi/bHl

ROUVAHERRA LÄHTEELLÄ

Rouva: Vieläkö menee kauan

Herra: Mitä?

Rouva: Sitä vain että koska on valmis

Herra: Ei kannata kysellä tässä vaiheessa.

Rouva: Eikö sen pitänyt valmistua pian?

Herra: On tullut mutkia matkaan

Rouva: Mitä mutkia, en ymmärrä sellaisia mutkia ollenkaan, jotka tulevat

noin vain ja aiheuttavat viivästyksiä.

Herra: En voi asialle mitään, on tietyt fysiikan lait, jotka..

Rouva: Olen hyvin pettynyt jos joudun perumaan kaiken.

Herra: Oletko mennyt sopimaan jotakin, oletko kertonut tästä jonnekin.

Rouva: Oletko hullu, en tietenkään ole kertonut että puhkaiset kuoren ja

annat kaiken valua alas.

Herra: Niin, kai ymmärrät, että onnemme riippuu siitä.

Rouva: En ymmärrä niistä asioista mitään, mutta tiedän toki milloin pidän

suuni kiinni.

Herra: Yritän tehdä kaiken loppuun mahdollisimman pian, että saisit

näkymäsi sellaisena kun näit sen unessa.

Rouva: Vielä mitä, se ei ollut uni, vaan puistoon kaivettu epäonnistunut

lammikko, johon vesi tulee vain rankkasateella, ja vain hetkeksi. Minä vaadin

tietenkin tuollaisen täydellistä vastakohtaa, ei häiriöitä sateella, vaan katettu kaikkialta ja täysin hallittu. Oma kirkas vesi lähteestä.

Herra: Lähde ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen asia.

Rouva: On tai ei, sellainen siihen ja piste.

Herra: No, toki minä teen parhaani. Menen kyselemään

insinööriltä neuvoja, mutta ensin kaivan kaiken vielä kerran ylös ja

louhin eteen tulevat luonnon oikut.

Rouva: Tee niin, minä tilaan rypyille luonnonmukaisen hoidon pois ja menen

sen jälkeen päivittelemään staattisuuttamme ystäville ja vastaamaan

huolikanaalin kyselijöille, kun he kyselevät kaiken aikaa mikä heillä

on hätänä.

Myöhemmin

Rouva: Tule heti tänne, asusteeni jäi kiinni tuolin reunaan.

Herra: Miten se siihen takertui?

Rouva: Takertui kun takertui, siinä on naula tai tikku.

Herra: Ei voi olla naulaa keskellä pehmustetta, eikä tikkua liioin.  Sen

täytyi olla vaatteessa.

Rouva: Nyt on joka tapauksessa koko päivä pilalla.

Herra: Sinulla on vakuutus, hae korvaus kun olet verkossa.

Rouva: Mikään ei korvaa tätä mielipahaa.

Herra: Jos menemme vaikka teatteriin kevenemään.

Rouva: Ei, siellä jankutetaan päättömyyksiä, haluan syödä hyvin, tilaan

meille kalkkunat ja makeaa survosta.

Herra: Tiesin että ratkaiset tämän kotiin päin. Avaan television, että

kuulemme kuinka paljon taloutemme painaa meille lisää rahaa, se lisää

mukavasti ruokahalua. Ota tyyny ja nojaa nyt siihen, minä kävelen

ikkunaan ja kerron onko ulkona kolkko sää.

alma naakka

Tammi. Tammesta kynnys ja veneen hytin karahviteline. Kun karahtaa karille, kynnys kompastuttaa, puhutaan särkyneestä pikarista.  Kun on viimeinen matka, tammi on toivomuksena, vaikka joka ikinen terhokin olisi ollut tiellä.

Helmi. Sukeltavat ja vievät jokaisen, kun kipu on kalliisti hinnoiteltu.

Maalis. Maa listitty, kuu kuumotettu. Maalissa juoksija, maalissa maan maalari. Maalis olis kaikki jos maa olis jänis.

Huhti. Huhtaa, ehkä hohtaa. Huh huh miten tohtii huhtoa totista tahtia. Tähtien tahtoma huhtikuun hahtuva hohtava.

Touko. Työ touhu toukokuun, söi silliä huhtikuun ja kesään kurkottaa jo vähän.

Kesä. Sitä kaikki katsoo. Se on missi. Kesä kesä. Lellivelli, mutta mukava, se pitää linnut monet, on hurmuri.

Heinä. Nenää kutittaa, otsan paistaa ja kuumentaa. Levoton on, kuuma kuriton.

Elo. Sitä ilman ei voi olla kukaan. Ilman eloa on kuolo liian yksin, vaimentuu. Elossa on kaikki meneillään.

Syys. Se on sun syys, jos kesken kaiken keskellä kaiken on sun luus ja haalistuu punainen suus.

Loka. Auton kuona tien ojaan kulki, se pahin loka on, vanha loka lie lievempi, ainakin pienempi.

Marras. Mureneva harras, jäähän painuva lämpöön tarras, vaikka jo viima viiltää kaiken alas.

Joulu. Joutuu kaikki joutamaan, kiirettä koristamaan ja rauhaksi sitä sanomaan.

Tammi. Joko unohtui? Kynnys varpaan, arkku viekas ja arvokas.   

leike korvissa kaksi lärvissä ei lykkää miinusta

Tukisivusto avattu kun valikoimassa ei ollut kykyleikettä nykytohtorin kesäkaupassa.  Hirveän tärkeä asiakas ja monen alan nykyvaikuttaja ja ei ole kykyleikettä.  Loman kekälejuhla pilalla pahasti kun kykytohtorin tarjoilun kalpea hampuusileike monen mielen pahoitti ja myös erään tärkeän vatsan kuralle ravisti. Kykyleikepuute nostaa esiin keskustelua.  
Finkakkaa, twiikakkaa lykätkää ja naamoissa bookakkaa.  Moni tykkää tänään nykytohtorista koska sai väärää leikettä lomalleen kykyleikkeen puuttumisen takia.  Tykätkää minusta, koska tykkään nykytohtorista joka ei löytänyt kykyleikettä.

Intialainen nenä

Intiassa miehet olivat alkaneet joukolla raiskata ja tappaa naisia ja lapsia, joten naiset ja lapset pakenivat maasta kaukaiseen Nirvaniaan.

Miesten havahtuessa tilanteeseen, he alkoivat raiskata ja tappaa eläimiä ja kasveja. 

Jonkin ajan kuluttua, suurten kärsimysten ja nöyryytysten jälkeen myös eläimet ja kasvit pakenivat maasta naisten perässä.

Seuraavaksi miehet päättivät joukolla, että alkavat raiskata ja tappaa ruokalajeja, mutta eivät löytäneet niitä mistään, koska ruoka oli joko kasvia tai eläintä, ne kuuluivat näin ollen maasta pois lähteneisiin.

Koska he olivat nyt keskenään, heille tuli hätä siitä, ketä voisi raiskata ja tappaa.

He alkoivat raiskata nenänreikiin laumansa pienikokoisimpia ja tappoivat naispuolisten heille lahjoittamia sandaaleita, hakaten niitä puupalikoilla keskivartaloon.

Kun heille tuli nälkä, he söivät itseään, koska se ei ollut päivänvalon pilaamaa homoa, ja pitiväthän he sitä yksinkertaisesti hienoimpana mitä oli olemassa. He aloittivat ensin navasta, joka oli heille kaikki kaikessa, mutta älysivät sitten, että alaosa alkoi pilaantua tällä tavalla nopeammin, joten he siirtyivät varpaisiin ja etenivät sieltä kantapään kautta omaan nilkkaan ja edelleen miespolvesta toiseen.

Se aikakausi, missä he olivat päässeet syömisissään reisiin, tapahtui jotakin yllättävää. Nenänreikään raiskatut alkoivat valittaa otsakipua ja ne havaittiin synnytyskivuiksi.

He joilla oli jalkoja pisimmät pätkät jäljellä, ehtivät ensiksi auttamaan synnytyksissä, asettuen odottamaan tapahtumaa nenän vierelle. Syntyville kaksosille tilanne oli hyvä, sillä kaksi nenänreikää mahdollisti syntymisen maahan tasa-arvoisesti.

Kaikki syntyneet olivat virkeitä ja terveitä ja niillä kaikilla oli päässään vaaleanpunainen kypärä.

Suuri osa syntyneistä syötiin, koska ne tuoksuivat niin suloisesti. Ne syntyneet, jotka pääsivät pakenemaan ruokahaluja, kiirehtivät matkan päähän autiotalojen suojiin.

Näissä taloissa ne saattoivat muodostaa ryhmiä ja kutitella toisiaan, mutta tärkeintä niille oli katsoa itseään perillä olevista peileistä ja nähdä millaisiksi olivat syntyneet. Jo pian ne kävivät hivelemään rintaansa ylpeästi nykivin liikkein ja saivat näin itsensä paisumaan yli mittojensa. Mutta ne halusivat kasvaa entisestään ja olla kunniaksi isilleen ja näiden aatteille raiskaamalla heikompiaan nenään, mutta koska uudistukset ovat hyvästä, niin myös korvaan, koska siellä näytti olevan reikä ilman isännän ääntä. Lisäksi ne söisivät kaikki löytämänsä elävät loppuun, ja vaikka takaraivoon ei olisi jäänyt mitään, niillä olisi vielä otsaa syötäväksi.

Näiden suunnitelmien aiheuttama liikutus sai kyynelelhelmet syöksymään kypäräpäiden ampuma-aukoista kohti peilikuvaa kerta toisensa jälkeen.

Ne tulisivat vielä rakentamaan vanhoista luista monta aasitallia, joiden seinille ne voisivat ripustaa jo esi-isiensä vihaamien kaukaisten maitosäiliöiden kuvia, ja joissa ne voisivat raiskata neniä, kaluta torsoja ja tappaa tohveleita.

Eräät syntymäpakenijat, tosin vain muutamat, lukivat taloista löytämiään menneiden aikojen kirjauksia ja löysivät niistä tarinat paenneista. He ymmärsivät, että syntyminen pelkäksi mulkuksi oli vain ja ainoastaan surullinen asia.