Rosa & Tom

Tom  

Ruusu rinnassa käy ylkä tiedotuksen pinnassa,

mutta Tom ei Finlandina sovi kortin kulmaan mistään hinnasta.

Vaikka kauneus ruusun sisällä kaikkia vois kohottaa,

kaapissa Tom saa viettää aikaa ankeaa.

Raossa pakaran, hajussa vanhan makkaran, on voima heikon ytimen,

sen pönkitetyn nahjuksen, joka liivi väristen ottaa valtaa vastaan syleillen.

Voi kapea soturi, jonka herkkä napa vie oudolle polulle, 

johtaa puukkoihin.

Kuuletko, Rogozin,

käänny jo takaisin,

käperry varjoon leijona, hiirenä asusta.

Leipäpala ei nalkuta,

mutta kaviaari huutaa aina vain rapua,

viini voi matkalla virvoittaa,

mutta sodan verellä täytetty malja sielua satuttaa,

 pirun vapauttaa riehumaan.

Viisaus on sulaa ja raukeaa,

se ytimen kivun tunnistaa,

mutta ei aikaan muutosta saa,

katsoo vain, kun tummenee yö,

tyhjyyden rumpua peto nyrkillä lyö.