Rumppirypys

Miljonääri fossiili löysi talonsa: 

Valtava suu on pelkkää anusta – ihminen saa lapamadon sen hatusta

Eräs maapallolla havaittu pieni elämä on nimeltään Rumppirypys. Paljain silmin se vaikuttaa mitättömältä jota se monin eri tavoin onkin, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa hämmentäviä yksityiskohtia.

Ylipistomannit kertovat huomanneensa maailman keskiosassa tämän erittäin mielenkiintoisen olion, josta oviluukyselyteorian mukaan on kehittynyt nyt maailman enimmäinen ihminen. Vain joitakin minuutteja, tunteja, enkä vain viikkoja havainnon jälkeen oliosta kehkeytyi viimeisen maailman ihminen. Huomio kerrottiin julki vaikka kaikki jo tietävät.

Rumppirypys on useita mittayksikön osia pitkä ja valistuneiden havaintojen mukaan se on eräs alkukantaisimmista olemassaolevista olennoista. Monia muita samanpituisia pidetään Rumppirypyksen esiasteina.
Yksi tutkijoista, ylipiston pro-fetissien erikoisasiantuntija Sim Wau Molli, kertoo innostuneensa tutkiessaan Rumppirypystä: ”Kaukaa katsottuna se näyttää vain pientä harmia aiheuttavalta jyväsäkiltä, mutta kaukolaitteella tarkasteltuna siitä paljastuu karmaisevia yksityiskohtia.”
Sillä näyttää olevan erittäin ohut ja joustamaton nahka sekä maneerimaista koreografiaa suorittavat käsilihakset. Tutkijat ovat päätelleet, että olio on päässyt liikkumaan nykyiseen olinpaikkaansa suorasukaisesti kiemurrellen.

Valtava suu muuhun ruumiseen nähden

Rumppirypyksen alkumuodon uskotaan saaneen alkunsa huolimattomasti leikattujen varpaankynsien, kaksihaaraisten hiuksien ja navasta irronneen lian seassa jonkin vanhan kaapin päällä, jossa on varmuudella mukana myös kunniaviiristä karissutta ruudinpölyä.
Tutkijoiden mukaan otuksen erikoisin piirre on kuitenkin valtavan kokoinen suu. Sen peräaukkoa etsiessään tutkijat huomasivat istuvansa omassa odotushuoneessaan. Sohvat olivat sulan voin pehmeät, pyörillä liikkuvat täytetyt kamelit tarjoilivat teetä kultaisista muovituopeista ja lautasliinoihin oli painettuna äärimmäisen hiottuja lauseita.
Mielenkiintoinen asia on myös olion laatikkomainen rakenne, sen nielemät asiat eivät ole koskaan poistuneet, ja kulmiin tökerösti liimatut kiiltokuvat saattavat olla viisaan maailman hengiltäkidutuksen harjoituksen yksi esiaste.
Tutkijat ovat löydöstä innoissaan, koska se antaa heille huikean mahdollisuuden kurkistaa kauas kunnianarvoisan laatikon alkuhämäräperäisyyteen, sekä rahoitusta uusiin tutkimuksiin.
Tutkimukseen osallistui kansainväliluuteoreetikkoina harjaantunut joukko, johon kuului Brita Tanniini Kiinan Siasta ja Saska Mannelin Elinpihasta.

Sivuhuomio:
Lähteet ovat vain kartoissa, ne ovat liian vapaina silminä poissorkittu maailmankaikkeuden suurimpien omistajien toimesta, sekä tukirahoitettujen sanatulvahankeasistenttien myötävaikutuksella. Asia koskee luonnollisesti vain niitä, jotka ymmärtävät mihin tämä kaikki lopulta johtaa. Ne joihin asia ei koske, heille riittävät kartat ja voisohvat. 


 

Luontoilta

Homesaapenisteiksi vai miksi meitä sanotaan kun lajitellaan vai mikä se on tämä kuonollu täälä eloomassa jonki aikaa ja toistatasaseksi luuvitosilla moternien apuvälineitten kanssa maailmaa ja sen alaista mannomaa itelleen kukoomassa.

Toivoo jos toistaki ku on kait haaraviljelyalojen takia vähän alikehitetty noissa elämisensuojeluasioinneissa ja on melko hanakasti vakoilukolvi toisen Taunon eli Kaunon perärinkelissä nuuskimassa olisko se mitenkä vähäkäne et vois antaa näkyä yläläpeen vedon tai muunuhon muodossa, että olisi tässä niinkun testot ja terot vajassa oottamassa vaikka sitten näkösällä ja kaikilla mausteilla kaapin ulkopuolella sen artikkelin lempi vaatii jotensakin enempi palloja.

On vähän merkkiä ilmassa että tämä meille annettu maa ja sen ilmankaikkeus elikkä linturatan vierikuula, avaruuten lajikirjoma potkimapallo lentää ku mölähytys itteoppineen tyhmän tuohitontorvesta kaikuna korvan herkkään luuhun ihan samalla tavalla kun sen saman vanhan ajan tyrankin äitimaituskan sormi ku anto luunapin ja se on ihan kohtalo koko juttu sikäli että sitä joskus kai saatto saaha mitä anto et joku tilas.

Väkijuo ja heittää kehnonlaista kuuman pollan ja koko nuijan marsutarinaa ja härkkii et sais toisten kipinät ku ne jäi iteltäkäsin sen kokon jutuks minne isä ja äiti ei vieny keskikesän juhlana. Turha roska joka oli ennen se ja sen väki näyttää aikasen tyyneltä noin päälle mutta sisällä ja koneen napeissa riehuu happamana kakkaalit pehmentäneenä ja ne kalpeet sormet näplää napeilla ja ne sitte muka tuhoo tai littaa tai laitavastasesti raappii vihantänä ja niinollen luo ajan mukasta peliuraa ku äitet ja isät kasvattihiivatti siirapissa ja ite ne on ajatukset ja haaveet haudattuna valkosen muovin reunaan. 

Nyky onkii rankkaa ku nykyttää ja vahtii koneelta tunkioo mis haluaa kukkii julki kaiken ku kuka kukaki vapaan kurvin kanimani vaikka nyt niitten osamaksuahtaitten vaatehepenien kanssa tai reseptien ja kaapista nostettujen keramiimikkojen, vaikka tunnelmassa syöjät ei mahu taloon kiireen takia enää millonkaan vaikka joku vielä raukka yrittää ja laittaa likasta kukkaa luonnosta oveen.

Tilatipi lentää tuolla taivaanrantaa ku ei mitää, se osas tulla kaukaa eli mahottoman matkan takaa. Mikähän se on merkki sen kelassa ku osaa olla tasasesti hyvässä jamassa eikä se tiiraa kalun läpi taivastansa ei pelaa ping koodilla eikä sano pong karille, et onpa pitkä sulla putki mihin panit manis. Mut lintu onkii kai koulun opetuspyramiitistä karannu kun se kaatu pystyy nenällee.