sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sukupupu



Äiskä on markkinasihteeri ja iskä on osa-aikainen toimitsija. Minä olen meidän perheen toivo.
Kun synnyin, en paha kyllä itse muista miten harjoittelin tulevaa uraani varten, mutta jo sitä ennen se oli alkanut, sätkyttelin kuulemma jalkojani sillä tavalla, että vanhempani käsittivät heti mikä ura meikäläisellä oli edessä. Iskä itse oli ponnistellut nuorena telinevoimistelussa, mutta tipahti korkealta ja ontuu vieläkin. Äiskä luisteli nuorena, mutta hänelle sanottiin että kaahottaa kuin jalkavaivainen hirvi, joten lopetti. Minussa lahjakkuudet yhdistyivät ja jo ennen kouluikää minua kuljetettiin harkkoihin.
Äiskä ajaa satoja kilometrejä viikossa minun menestymiseni eteen ja iskä painaa ylitöitä ja lottoaa.
Seurani talkoot ovat koko yhteisön ponnistus. Mummini sanoo että ei ymmärrä miksi täytyy nähdä niin paljon vaivaa kun lapsi leikkii ja että kenen hommaa kaikki loppujen lopuksi on, mutta toisaaalta kaikki mitä hän näkee johtuu siitä että hän on vanhuudenhöperö.
Äiskä on joutunut luopumaan paljosta ja kuulemma varsinkin haaveistaan, joille ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä paikkaa. Iskälle on käynyt samoin. On hienoa että he ovat uhranneet niin paljon vuokseni. Olen hyvin kiitollinen ja jos joskun voitan pääkallopaikkapalkinnon ja minulta kysytään jotakin, kerron kuinka paljon vanhempani ovat eteeni kasanneet.
Eilen harjoitusasustani irtosi nappi. Äiskä sanoi että ei ehdi detaljeihin, kun suuri kuvio vaatii kaiken. Iskä yritti ja pisti neulalla sormeensa. Soitin mummille ja se sanoi että herrajeesus. Laitoin napin kiinni rautalangalla ja se on nyt hyvä.
Kylppärin seinäkoristekin irtosi. Äiskä sanoi että se on symboliikkaa, koska siinä oli leijona. Nyt on leijona irti kun meillä on kilpailut ihan pian.
Minun mahani on kipeä, koska koulussa oli biologiaa jossa näytettiin eläviä suolia. Meinasin oksentaa. Yököttää tuollaiset kauhujutut, vaikka joku väittääkin että on täysin luonnollista että ihmisen sisällä on limaisia letkuja. Sen tiedän että alikehittyneissä maissa köyhien sisällä asuu matoja jotka varastelevat ravintoa ja luikertelevat siellä kuin kotonaan.
Jos voitan, kerron medialle myös rankoista harjoituksista unelman eteen. Kerron että periksi ei anneta ja että mitään muutakaan ei anneta jos ei äiskä ja iskä sano että nyt kannattaa antaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.