pantu

Kirjailija aloitti kirjansa kertomalla, että päähenkilö oksensi jossakin oudossa paikassa, oli edellisenä päivän saanut turpaansa tutussa paikassa ja oli seuraavaksi menossa panemaan paikkaan, jossa oli violetit verhot. 

Juoni eteni niin, että panemisen jälkeen päähenkilö sammui, sen jälkeen hänet vietiin sairaalaan, jonka jälkeen hänet hakattiin. Tarinan loppupuolella päähenkilö seisoi korkealla mäellä kiroilemassa ja sen jälkeen hän meni panemaan, mutta hillitysti. 

Kirjailijan kustantamo pani kirjan takakanteen tekstin, jossa annettiin ymmärtää että kirjassa pannaan ja että siinä oli kaari. 

Asioihin paneutuvana tunnettu kirjallisuustoimittaja luki takakannen kaaren ja löysi sen myöhemmin kirjasta. Hän pani ja pani kirjailijan nimen korvan taakse ja vain vähän myöhemmin hän halusi myös tavata tämän. Kirjailija odotti toimittajaa ravintolassa ja tämän kävellessä kohti, kirjailija ja pani merkille, että toimittaja oli pannut päälleen violetin puseron. Toimittaja lupasi panna pöydän koreaksi talonsa laskuun. Tarjoilija toi kuohuviiniä, kaatoi laseihin ja pani pullon jääkulhoon, johon oli pantu valkoinen kangas ympärille. Tilanne ravintolassa oli sikäli merkillinen, että lähipöydässä oli myös palkittu bantukirjailija seurueineen.