Man Hail -elokuva

Elokuva Man Hailista on ollut Päinmakuumarkun ja Ren Harley Davidin pojan suuri unelma, joka muuttui lopulta kakkakierteeksi. Kakkakierteeksi, joka tuhosi miesten välisen rakkauden ja vei kuititkin makkarasta.

Kuinka kaikki tapahtui? Tähän vastaa jo tovin tuoreena elähtänyt elämän kertakarjakirja ”Kas kun se epeli oli selin” - Perse sekä suu mahtuu ahtautumiin (Styrox).

Päinmakuumarkku teki töitä Hail-aiheen parissa, eli vyön alla ja alusti ylitöinä.
Sitä työnnettiin ja vedettiin edestakaisin kuin sitä vain voi työntää ja vetää, eikä ole voimia työntää ja vetää enää enempää, niin iso se oli, Päinmakuumarkku kertoo uupumuksesta yhteen koottuna kirjana.

Pettumaista leipää lautaselleen saksilla naksien Päinmakuumarkku käsitti menettäneensä epäonnistuneessa vahanukkehankkeessa melkoisen läjän hanamania.  Myös sponsorit joutuivat kittaamaan tuhansia litroja vettä konjakin sijaan. Miljoonia ruusuja hopemaljassa menetti myös moni muu vaihtoehtoisen isäenergian aurinkofirma.

Päinmakuumarkku käy kirjaan kontalleen.
Isoimmat perseet osuvat tuolien kohdalle, mutta suurin osui minun kohdalleni.  Oma hosumiseni takaa tarkoittaa yleensä sitä.

Kaikki alkoi jo eräänä vuonna kauan sitten, kun Päinmakuumarkku sai käteensä syylän, joka muistutti Idi Aminia. Aiheesta lähdettiin heti tekemään elokuvaa iso vaihde takimmaisessa silmässä. Käsikirjoituksessa oli kuvattu yli 900 sivua päähenkilön yöelämää, joka olisi jo yksinään tarkoittanut seitsemänkymmentätuntista elokuvaa. Budjettikin oli 99 tuhatta miljoonaa huippukokin ruokkimaa kenkäparia, joka vastaisi rahassa noin yhdeksää merikontteihin survottua 20 dollarin seteliä.

Jostain vanhan akanhaaskan lennosta kertovasta kuvasta lähti ilmaan huhu, jonka mukaan jonkun pää oli jäänyt kamamassan ja kassan väliin, eikä se ollut yhtään vähäisempi sensaatio kuin se, että jos maailma ja ilma muuttuisi pieneksi kakuksi ja Päinmakuumarkku saisi tähteet. Kaikki riemuitsivat ja elivät elämänsä loppuun asti, mutta se tapahtui vain eräässä toisessa elokuvassa, josta ei puhuttu Suomessa.

Mutta pian arki läpsäisi Päinmakuumarkkua keskelle poskea. Elokuvaraha ei tullutkaan samalla tavalla hienosti kiertäen kuten muinoin. Oli riennettävä korkeatasoisempien rahoittajien luokse. Semmoisia löytyi kotimaan klubilta, jossa istui tukevia murhastrategeja ja yksi eläinkunnasta erkaantunut tiedeapina.
”Päinmakuumarkku ja klubiväki kaipasivat selvästi toisiaan, sekä tarvitsivat toisiaan. Tappajat eivät osaa käydä edes paskalla yksin, kuten elokuvantekijät osaavat. Elokuvantekijät taas tarvitsevat tappajan syliä ja sen poimuja ja ennen kaikkea sitä mitä on heidän takanaan merkillisessä pussissa”, kerrotaan.

Jopas jotakin, kun vanha vauras hauras kummituskin värvättiin mukaan kartanostaan. Pala lihaa, pisara viiniin kastettua pullaa. Joskus syötiin pää kaupungilta, sitten taas jalka enkeliltä. Man Hail esiteltiin jopa Aku Ankalle. Levitettiin ympäri ankkojen kaupunkia pitkiä Päinmakuumarkun runoja, jotka alkoivat kuvauksilla isästä ja sen paloista auringossa.

Aku Ankka istui kokouksessa kyllästyneen näköisenä, vaikka Man Heil oli kansion kuvissa melko lailla Mummo Ankan näköinen ja Päinmakuumarkku ilmielävä Touho serkku. Milla Magia vihelsi kuitenkin pelin poikki heti alkuunsa ja veti pitkän kaaren ilmaston halki muutossauvallaan ja laittoin tekstarin Gretalle.  Silloin Päinmakuumarkku ymmärsi, että tämä olisi vain ”pretty little shot”. Olisi löydettävä Roope Setä tai karhukopla, tai aloitettava kolmas maailmansota uusia sankareita ja tuoretta käsikirjoitusta varten, eikä pelkästään siksi, vaan myös poikasien seksin.

Reellä paikalle kiitävä uljas pappa asetti otsalle tupeen ja perusti Kehätien kupeen puhelinkoppiin laajamittaisen kolikkopainamon, jossa alettiin prässätä lantteja, joilla tuettiin Päinmakuumarkun hanketta. Kolikkokone hapettui innosta hihkujien sylkipirskeistä ja tukkeutui jo prosessin alkuvaiheessa, vaikka lanttiin oli valittu aiheeksi vanhat polvet.

Sitten Päinmakuumarkku suuntasi kulkunsa eräälle hyljätylle kaalintuotantoalueelle, koska hän oli kuullut, että siellä majaili salarikkaita taikureita. Hänellä oli mukanaan Man Hail kainaloonsa taiteltuna ja sen kylkeen oli kirjoitettu ”matka”. Päinmakuumarkun perässä juoksi orpo pieni poika voita kerjäten.

Seuraava vaihe tässä kolmijalkaisessa tapahtumaketjussa oli se, että perustettiin kunniatoimikunta, jota veti suurikokoinen joulupukki. Pukki vaelsi pitkin toreja kolehtihaavi kädessään ja jalassaan Kiinassa valmistetut ruususandaalit.  Pukki sai monta nappia ja karamellipaperin jossa oli ketun kuva.

Kuvauspaikoiksi oli valittu alle tuhat kohdetta, joista suurin osa sijaitsi maa-planeetalla. Suuri osa elokuvasta käsitteli ihmisten laillista ja suunnitelmallista murhaamista, eläinten ja muun luonnon tuhoamista ja rakennetun ympäristön hävitystä, ja kaikki tuo oli tarkoitus ottaa ihmiskuntaa hyväilevinä lähikuvina. Kyse oli siis sodasta. Päinmakuumarkku halusi näyttää Man Hailin sodassa, sodassa, sodassa ja sodassa, eikä esimerkiksi panemassa masia rauhassa.

Ren Harley Davidin poika kantoi lyijyvettä myllyyn ja toi Päinmakuumarkulle ulkomailta kuivatun Jerry Cottonin titaanilla ryöpätyssä rasiassa ja räiskyvän punaisen huulipunan.

Oltiin jo elokuvataiteen sapelit tanassa, kun kamarikamera hoviorkestereineen lähti pyörimään katsomon käytävää survoen tärkeää työtä tekevän siivoojan littanaksi ja törmäsi sen jälkeen teatterillisesti rapattuun puulevyseinään.

Kuussa tapahtuvat kuvaukset piti kuitenkin aloittaa jo pian sen jälkeen, kun maassa oli lunta ja ihmisillä herkut suussa. Kuvauspaikkaa kauempaa tarkastellut taho kertoi, että joku oli juossut paikalta kovaa vauhtia voileipä suussa.

”Toisaalla herkkupaloja ahmiva jättiläinen Egg Monty oli eräänä päivänä syönyt suihinsa auringon, luullen sitä iloiseksi, banaania syöneeksi lapseksi. Jätti sylkäisi säteet hittoon ja nyrpisteli nenäänsä mölisten, että ei aio enää pistää suuhunsa mitä vain. Niin kävikin, sillä Päinmakuumarkun sotaleivos jäi tarjottimelle.” Näin kerrotaan.

Kävi ilmi, että paperiin piirretty sotaseksi oli käynyt voileipien kukkarolla muutaman miljoonan pikkurahaa lainaamassa, joten jos tarjottimella oli ollut aiemmin kakun nokare, nyt siinä oli vain rasvatahra ja muutama vaaleansininen nomparelli.

Voileipä oli lätkähtänyt maahan, mutta Päinmakuumarkku aloitti voidella jo uutta limpunsiivua. Juusto otettiin Tittalillan perässävedettävästä talosta jossa lyötiin vain unessa ja valveilla, mutta hienotunteisesti.

Sitten Päinmakuumarkku sai rahoittajan Euroopan maksasta. Elokuvien Haarareidar oli valmis panemaan miljoonalla Päinmakuumarkun Man Heiliä, koska kivan elävänkuvan teolla ei olisi voinut lypsää enää yhtään enempää mihinkään hiivatin kinkkiseen hinkkiin. Ennen ensi-iltaa ajateltiin sitten tehdä itse elokuva ja varata lentoliput Cannesin palkintojenjakotilaisuuden munaiselle matolle.

Mainos. Osta osta.

Yhtenä murmelina kuvaukset taas peruttiin. Nyt oltiin kiinni ihan toisen vanhan konkarin lahkeessa ja paikalle oli raahattu myös sadan päämiehen rämäpäinen syöjäryhmä, pavun lastut, purut ja oljet hevonperseestä.

Kyynelien keskeltä katselevan Ren Harley Davidin pojan ilme oli kuin lajitoveriaan astuvilla poikakullilla vain olla voi, kun hän laskeutui alas alan suusta kertomaan että hänellä on huonot hampaat.

Budjetista puuttui vain muutamia miljoonia juroa rahaa. Rahoitusdesign Haarareidarin kanssa ei ollut mennyt nappiin, ei vaikka olisi ollut häneen selin. Kaikki meni syvälle oudolla tavalla ja vahingossa.

Luovuttiko Päinmakuumarkku? Ei, hän solmi silkistä ja sametista uudet nirunaruaivot ja suuntasi kaalifarmille, meni latoon ja pani neljä miljoonaa euroa laudan rakoon ja teki mystisiä liikkeitä käsillään ojan reunalla ennen kuin juoksi odottavaan taksiin.

En viitsi jaksaa kuulkaas ottaa enää yhtään pettymystä vastaan, Päinmakuumarkku kertoi eräänä iltana juustonväriset luulasit silmillään.

”Elävää kuvanäyttelijää kalliimpi pukuloisto on kuin elokuvaukkojen pakanajumala henkarissa. Kaikkien smarttien spurttien jälkeen on vaikea enää myydä starttia. Viimeiset kierrokset keräävät paksun taskun kaskun perään vain pierun ja naurun ja etunojapussissa lukee konkurssi. Uni kaatuu nenälleen”.

Ren Harley Davidin poika muistelee housun sisäosien loppuraitoja: Hoi hoi, by the way, me ollaan kulutettu kuusi, maasi ja muutama milli. Ei siihen kaikki pääse mukaan, kun pannaan millejä ja ollaan vaan hoi hoi by the way.

Jos Man Heilin rauhanajan kaatuminen oli kovaa Päinmakuumarkulle, oli se sitä myös Ren Harley Davidin pojalle.

Meillä on ollut Päinmakuun suhteen pieniä vaikeuksia, kuten myös kakilla ollessa, mutta kun oltiin pystyasennossa pissimässä, asennosta tuli vedenjakaja.

Päinmakuumarkku ei ollut ollut tilassa rehellinen, hän pissi kyykyssä silmät kiinni, Ren Harley Davidin poika oli pitänyt siniset silmänsä auki ja pissinyt selkä suorana ja hän oli se, jonka piti kontata Päinmakuumarkun lyyhistyneen kehon yli pusero märkänä muiden tyhmien eteen kertomaan, että kaikki oli mennyt outoon sukkaan jossa oli paikka, mutta se, missä sen paikka oli, sitä hän ei tiennyt.

Päinmakuumarkun ja Ren Harley Davidin pojan suhde syveni tästä kaikesta kivenkovaksi mykkyydeksi ja kuumeni vuosien saatossa. Eräänä kesäisenä päivänä he menevät yhtenä tankona nummelle vai oliko se Pusulaan, no joka tapauksessa saamme kuulla, että Man Heil sanotaan ja toisiaan katsotaan. Päinmakuumarkku pyytää anteeksi kaavaa ja kertoo että rakastaa jonka jälkeen Ren Harley Davidin poika yhtyy tähän.