Elipä kerran Nalli suuren Kartanon Valtiaana. Nallin Lapsuus, Poikaikä ja Nuoruus oli ohi ja nyt hän oli kokenut Keskenkasvuisille tyypillisen Ylösnousemuksen, sillä hän omisti kaiken sen, mitä vain kuvitella saattaa ja myös kaiken sen mistä moni voi vain haaveilla, kuten Naiset Sylikoirineen, suuret määrät Sodan ja Rauhan tarvikkeita, sekä tarkasti valitut Kuolleet Sielut, jotka hyörivät tämän Ylösnousseen Jumalan läheisyydessä valmiina palvelemaan.
Nalli omisti myös kaiken mitä maassa oli, mutta taivaaseen hän ei ylettänyt. Tuo asia alkoi lopulta hermostuttaa häntä, katsoihan hän olevansa Aikamme Sankari, Saatana joka esimerkiksi Saapui Moskovan Aateliskotiinsa nauramaan Punaista Naurua torin suuntaan milloin vain häntä sattui huvittamaan. Nalli määräsi Ensiksikin ja Toiseksi, että se, mikä leijui hänen napansa ulottumattomissa ja yläpuolella, piti saada kuriin. Hän aloitti käskemällä, että julkisissa paikoissa liikuskeleva epämieluisa Nenä piti värittää mustelmilla törmäyttämällä sitä pimeiden kujien rautaportteihin, ja sen lisäksi hänen Alistamansa ja Loukkaamansa Idiootti tuli lähettää Kuolleeseen Taloon talvipakkasella ilman Päällystakkia. Seuraavaksi Nalli suuntasi katseensa Tarpeettomiin Ihmisiin, joita oli aivan liikaa leijumassa hänen illanviettonsa ikkunain takana, hänellä kun oli juuri meneillään rehvakkaat Naamiaiset, lisäksi noita Teräskirpun kaltaisia sitkeitä kummituksia kuului parveilevan suuria määriä ympäri Aroja.
Nalli komensi Riivaajansa riviin ja määräsi päähän mustat kypärät, pamput haaroväliin ja pommit panssaroituihin autoihin, antaen heille kaikki Antikristuksen valtuudet harjoittaa ylen hyvään naamioitua Narrien terroria. Niinpä nämä muhkuraisiin tamineisiin puetut Isät ja Pojat saivat mahdollisuuden käydä ajatuksissaan läpi Menneitä ja Mietteitä ja he näkivät heti, että tässä ei ollut nyt kyse Kohtauksesta Metsästysretkellä, jossa Nalli painisi Seitsemän kertaa Hirtetyn ja pehmeällä vanulla täytetyn leijonan kanssa metsään kannetun patja päällä, vaan nyt Nallia vastassa oli elävä Vasikka, joka Puski päätään kartanon Tammioveen, jonka takana Nalli tuijotti silmät harittaen likööreissä uitetun isän seinälle nuolemaa ikonia valkoisena kauhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.