Seurakuntatalo
Jumbon edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa ja
älykapuloillaan foorumeihinsa nonstop päivittäen kysyn sinulta,
Turo Usva Kairukka, tahdotko ottaa Titta Bambi Elisabeth Pillin
aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä
ja pahoina päivinä, huomioon ottaen tilastot, joiden mukaan noin
puolet solmituista avioliitoista purkautuu. Oletko valmis
ymmärtämään sen, että tuo toinen on oman itsensä rouva ja
hänellä oikeus määrätä omasta elämästään olittepa millaisin
rituaalein hyvänsä yhteen solmitut. Oletko siis valmis antamaan
tälle toiselle vapauden, jos hän sitä vaatii, vaikka sydämesi
olisi kipeä kuin myrkytetty orava ja joutuisit taistelemaan ikävää
ja mielipahaa vastaan? Oletko valmis siihen, että tämä voi
tapahtua myös siten, että teille on ehtinyt syntyä muutakin kuin
makkaraa vyötärölle ja kulutusluottoja, ja joudut ehkä luopumaan
oikeudestasi elää päivittäin näiden, oman elämänsä
mukuloiden, itsemääräämisoikeutensa yhä paremmin tiedostavien
nykykuluttajien kanssa, joiden alati kasvavia moderneja hankintoja
joudut joka tapauksessa rahoittamaan? Kestätkö kaiken ilman, että
päätät heidän olevan sinun samalla tavalla kun vanhat
autostereot, jotka pirstoit valtatien levikkeen kaiteeseen, kun ne
eivät soittaneet musiikkia toivomallasi tavalla. Teetkö tämän
saman bambillesi, joka vasta hetki sitten oli oma kyyhkysesi, tipusi
ja ties mitä siivekästä. Laitatko hänet lyttyyn ja järjestelet
samalla kaavalla ehkä myös rakkauden hedelmät, joiden ryppyisistä
naamoista räpsit kuvia sairaalassa. Ehkä katsot oikeudeksesi, että
voit siinä puuskassa samalla rikkoa myös täysin sivullisten
ihmisten elämän.
Oletko
todella varma siitä, että jos liittonne romahtaa, sinä ymmärrät,
että järkiäijä kestää ja keskittyy siihen, mikä on ja ehkä
jää kaikesta jäljelle, sillä sitä kyllä riittää, jos on
pelisilmää ja hermoja odottaa pölyn laskeutumista.
Sellaiset
tarinat, joissa puhutaan kuolemaan asti kestävästä avioliitosta,
ovat tässä sanoilla verhoamisen maailmassa harjaantumattomalle ja
yksinkertaiselle puupäälle arveluttavia tarinoita kuultavaksi,
joten aseta tuo menneisyyden sumuissa harhaileva höpinä omaan
arvoonsa. Sinun tulee omata tilannetajua ja ymmärtää avioliittoon
vihkivän instituution tarvetta pitää kaavoissaan ja sanoissaan
toiveiden pilveä ja olla satumaisena varjona todellisuuden kipeästi
hehkuvalle hitsausliekille.
Oletko
siis valmis siihen, että et jää naama vahan kankeana odottamaan
yhteistä kuolemaanne vaan uskallat elää elämääsi arkesi herrana
ja itsesi salaisena sankarina, olla reilu kaikkiin suuntiin, vaikka
tulisi lopputiliä taskuun tai ihottumaa taipeisiin.
Sinä,
joka ehkä ylisuojelevan äitisi muovauksen kiusaaamana ja hänen jo
varhain sinulle asettamansa jalustan kukkona ja keisarina olet
tottunut tepastelemaan pienessä tarhassa, ymmärrät kuitenkin ehkä
hetkittäin, että sinä, kuten me kaikki, olemme vain pieniä
avuttomia broilereita pää alaspäin linjalla.
Oletko
silti valmis avaamaan oven uuteen asiaan, vaikka siihen sisältyy
tässä, nyt käsillä olevassa traditiossa, yhteenliitos uuteen
auktoriteettiin, kenties vain päivitettyyn äitiin ja kaikki se voi
muovautua sinun päässäsi ja sen kautta sinun käsissäsi ties
millaiseksi? Tahdotko sinä ottaa tämän, jota et siis saa sillä
tavalla kuin tietyt tahot antavat sinun ymmärtää,
aviopuolisoksesi, kunnes joku keissi, fiilis tai stailaus teidät
kenties erottaa, mikä on tietysti vaikeata ymmärtää, koska ne
yhteisten tatskojenne hirviökuvien puhekuplat sanoo nivusissa että
for ever ja nimen kanssa. Niin, että onko ok?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.