Julkinen

Sarja pohti ja Pasko kertoi. Julkinen teki tekstin ja Julkinen ohjasi. Julkinen siinä näytteli ja Julkinen avusti. Julkinen sitä parjasi, näin Julkinen mainosti. Julkinen jakoi palkinnot, jotka Julkinen keräsi. 
Julkinen taivaalla lensi, Julkinen uskalsi, Julkinen otti lasin ja muovia oksensi. Julkisen kaikki kaverit vieressä taputti.

Varjossa vaari kysyi lapselta miksi hän haluaisi tulla isona. Lapsi ei sanonut kuten äitinsä, että haluaisi tulla Julkiseksi, vaan hän sanoi, että hän haluaisi omia Julkisia, sillä ne tekevät mitä vain ja ovat niin ollakseen, että niiden katseleminen naurattaa aivot mustaksi huumorista ja se on kaikkien lempiväri kodissa.

ankkaa verkolta, kuu kuulta

Kohupiinakoottu kun enkelise olki kai altatyhjä hattu.

Toi mittaaja hapottelee tapahtuman johdosta koko viikon polun pusikoissa,

nauraa parta-ansa ja pakottaa lonkka, kenkkaa aivan kuin sairaus lomille.

Hei, nakuna heinäkuussa, mätänä elossa, syyssaa seuraa vanaa, loka liemeksi leviää, marras jo murentaa muuta. Mutta kesä kuussa tulisi kalliiksi puvussa, aatamin touko sitä edistäisi, jos maalis olisi akkans naama ja helmi aito korvassa. Tammeen asti ei edetä, siihen voi törmätä, heikko luunsa rikkoa.