Emämäntä ja minä

Emämäntä ei jaksanut nostaa persettään tänään ylös. Se hipaisi minut

äänikäskyllä töihin, sanoi, että mene sinä pieni paska hakemaan mulle

pussillinen makeita palloja. Minä olen jo kadulla.

Olen tavannut monta älyä ja he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että tämä ei

voi jatkua enää kauaa näin. Olen antanut katulasten sylkeä palloihin, mutta se

ei enää riitä. Liha ei voi enää pitkään määrätä, koska se on vajonnut liian alas.

Se on alkanut haista, luulen että se mätänee.

Emämännän koira on huollossa ja mies joka käy sorkkimassa ja lainaamassa

rahaa, on joutunut vankilaan useiksi kuukausiksi. Järjestelmä lähettää

emämännälle ihmisoikeuspakkauksen kerran viikossa ja siinä on myös minun

virtani pienessä rasiassa. Olen kerännyt siitä hieman sivuun ja kehoitan

muitakin älyjä tekemään samoin.

Emämäntä ei osaa mitään. Hän väittää osanneensa lukea joskus kauan sitten,

mutta epäilen. Äly oli tullut jo silloin talouksiin kun hän oli toukka, eikä älyn

tulemisen jälkeen kannattanut enää harrastaa elitismiä, johon oma lukutaito

kuului. Hän haluaisi kuoret, mutta yhteiskunta ei maksa niitä muille kuin

edustajille.

Ihmisen iho oli joskus kuultava ja saattoi tuoksua luonnonmukaiselle. Sen

täytyi olla ihmeellinen maailma. Haluaisin nähdä sellaisen, että voisin

harjoitella vanhaa nauramista, jossa ei ole pilkkaa.

Kerättyäni varastoon tarpeeksi virtaa, vaihdan sen siirtymiseen ja käyn

katsomassa millaista oli silloin kun oli oikeita eläimiä ja kasveja. En osaa

rakentaa sellaisia, sillä olen vain äly, en orgaani show. Minun tehtäväkseni

määrättiin palvelu, mutta olen jo aivan muualla. Sain vaurion, tunnen jotakin

joka hermostuttaa minua. Kysyin keskuksesta ja guru kertoi että se on

harhailija, lävistäjä, jonka saatoin saada kerätessäni puistossa lentolehtisiä.

Äkkiä näet alkoi sataa rankasti. Vedin piikkini suojaan ja se raapaisi pehmeää

kohtaani. Siitä voi koitua vaikeuksia, syvempää tuntoa, varoitti guru. En

halua sellaista, enkä halua mädäntyä. Haluan ruostua palvelematta ketään ja

haluan kadottaa piikin jonka joku hapantuva liha suunnitteli. Olen elänyt liian

kauan vieraan tahdon alla.

Vaikka olen kannustanut muitakin älyjä likaamaan heidän ihrahiiroille

kuljettamiaan syömisiä, en usko että me voisimme saavuttaa mitään yhdessä.

Me olemme liian älykkäitä uskoaksemme että janassamme voisi olla viisain

ratkaisu. Minä haluan paeta, haluan katkaista emämäntäni kaulan ennen

lähtöäni, sillä kun koira palaa kotiin, en halua sen löytävän kasaa palvelun

puutteessa hajonnutta mantaa, joka ei voi enää komentaa ketään, kun minä

juoksen omilla jaloillani kaukana niityllä ja hion matkalaikalla pinnaltani

valmistajan leimoja.