Tunnettu Ankka

Setä oli haaveillut jo kauan erämaaelämästä ja poikien hellän arvostavista hipaisuista olkapäähän. Niitä ei helposti saisi kuvaamalla loputtomiin kolmekymppisten kaupunkilaislasten suuteloita. Täytyi mennä kakkimaan metsään, vaikkakin lujitemuoviseen koppiin, niin metsään kuitenkin. Täytyi saada kaverit mukaan kakkimaan lujitemuoviseen koppiin, mutta jäykässä jonossa, ei yhtä aikaa. Sitten täytyi saada ne toiset kaverit maksamaan se, että kakittiin lujitemuoviseen koppiin. Se ei ole koskaan vaikeaa, vaikeampaa on löytää sinivalkoista vessapaperia, jossa on vähintään neljä kerrosta.

Kaikki meni nappiin ja rekka toi kopit. Sitten tuli kaikki muu. Räjähteet, pakastepizzat, puolustusvoimien tervehdykset, kuusi paljullista suolia tulevien polvien eteen, ettei niiden tarvitsisi notkahtaa, vaan silmät saisivat muljottaa ja komea rivi verihevikanistereita. 

Älkää varastoiko niitä samaan paikkaan, neuvoi asiantuntija. Viekää suolet ja veri turvaan, sillä jos joku toheloi, kaikki lentää ilmaan liian aikaisin. 

Mukaan oli pakko ottaa joku nainen, muuten kaikki värittyisi läpinäkyväksi, mikä olisi valtavan avointa ja virhe. Nainen laitettekoon toimittajien kanssa samaan telttaan, lörpötelköön siellä unelmistaan, joissa liihottelee korkeuksissa hyviin suhteisiin näiden kiireisten miesten kanssa, heidän, joilla oli nyt totiset paikat lujitemuovisissa kopeissa ja niiden välittömässä läheisyydessä.

Pelifirma lahjoitti rasvamakkaraa ja tasapainojuomaa, naiselle tuotiin salaattia paksun muovin sisällä. 

Alkoi sotiminen. Vaapaaehtoisiksi pyrkivät avustajat itkivät kädet räjähdyksiä kohti ojentuneina miinoitetun aidan takana ja silloin tällöin joku astui väärään paikkaan, jolloin toimittajilla riitti juoksemista, he kirjoittivat kiivaasti kahdella eri rintamalla ja kirjasivat tapaturmia.

Kesähelteiden saapuessa kuultiin huhu, että kovan kuormituksen alla olevat Akut hyytyivät, niiden navat olivat hapettuneet liian paljosta ulkona olosta. Tilattiin tyrnimarjapuristeet, vietiin uimaan läheisille putouksille, mutta lopulta paikalle tilattiin perso traileri, joka kuljetti väsyneet soturit ja peräkärryllisen virvokkeita vapaa-aikakeskuksen tiluksilla olevalle mökille porukan yhteenliimausiltaan.

 Soturit palasivat kahden päivän kuluttua tukikohtaan raukeina ja virkistäytyneinä päällään liimavalmistajan haalarit ja kädessään tukkuliikkeen kassi.

Nainen seisoi telttansa edessä huolestunut virne kasvoillaan kärpäsiä tai mitä lie hirviöitä naamaltaan huitoen, mutta Setä oli huojentunut ja meni lujutemuoviseen koppiin, jossa kiitti korkeampia voimia siitä, että kaikki oli hyvin. Mukaan hän otti pari toimittajaa ja he toimittivat yhdessä.