ajos tuskin

Mitä älyn hohtavaa pullahdusta ken kukin kirjainnapin kynän terälehdin täällä tuottaa, tohdin hyvän syyn kanssa olla siitä osaton, sillä aivan oikean ison varpaani vasempaan kylkeen ilmaantui outo ajos, joka hankaloittaa kulkuani verkossa, jonka terävyys on kaikkien hyvin tiedossa, sillä sehän aivan kuin syöpyy jo aivan terveeseenkin pintaan ja voi vain kuvitella kuinka kivulias oisi sen suora koskemus, kun on tuo kumma möykky jossa arkaa ryyhkää sisällä.

(Voi kuinka surkeaa, että tulen ja jään taa aivan kuin pakolainen kuuman maan, niin monien ylen mojovassa valossa laadittujen sitaattien ja teosnimien listojen täyttämän tietämyksen kuormaston ja kaiken siihen keräytyvän liitosviisauden ja muun kommenttivälähdysten valaistuksen.)

Täysi tunnustus sille joka nähtyään värikästä ja laatuisaa pyykkiä erilaisien koulukuntien naruilla roikkumassa ravaa niiden ympärillä kaikissa kylissä ja maissa ja jopa vaivalloisia sinne tänne lentelyitä suorittaen ja kerää näitä taidolla laadittuja ja kauniisti ripustettuja sivistyksen yhden suuren koon sukkahousuja sekä kurttuellien kirjavia liivejä, esitellen niitä kuin ne olisivat kerääjiensä omin käsin tekemiä tai ainakin kuin ne olisivat verhonneet omia kannikota tai selkäpiinan siipiä ja sitten myös olisivat heidän itsensä valkoisilla väitteillä pestyinä käytettävissä kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin.

Nyt on kaikenkarvaisten vakausvarkaiden markkinat, mikä on tyypillistä kaikille aikakausille yksi toisensa jälkeen, jos vain on muutamakin ihminen maan päällä. On siis taas kerran onniteltava tästä hyveestä.   Koska vain pieniä varkaita julkisesti moititaan ja suuret ovat ylistyksen aiheita olleet aina,  mukautumisen hyvästä syystä laitan pienemmät onnitelut pienille varkaille ja suurimmat suurimmille, että tulisi tehtyä oikein ja minua katsottaisiin   kuten jokainen toivoo itseään katsottavan  http://www.youtube.com/watch?v=GpfuQXk6asA&feature=youtu.be

Nyt alkoi nyppyni elää toden teolla ja herätti minut näistä ajatuksista ja toivotuksista ihan kamalaan kutinaan. En uskalla raapia, sillä jos se puhkeaa, saatan saada lauman visvan perillisiä pesimisineen kynteni alle ja sieltä raavin niitä ympäriinsä.

Kiitän teitä, että sulkeuduitte suosioonne ilman minua ja suo sai minussa sijaa ja se sija on sellainen, että  soisin sitä jos voisin.  Jos siis olisin soitin. 

Kiittäjille sopivin sanamuotopolustelmin tuon esiin: 

Jääköön teille maat, sen jäät ja pään päälle säät, jalan alle jääköön kaikki muu, joka vähän kauempana on siitä, minkä omaksi saa loppuun sijoitus, pää oma, niin säilyy kaikki maailmassa ennallaan, siis se vanha ahne kantamus, mitä aina haetaan, kun uutta taotaan.