lauantai 22. syyskuuta 2012

punainen omena


Isäni oli niin punaista vastaan, että valitsi omenapuiksi vain valkeaa kuulasta ja varmaa vihreää, suoraan syötäväksi kelpaamatonta, hapanta hillolajiketta, sillä hän ei halunnut mitään punaista puhkeavan edes puutarhassa.
Mutta äidilläni oli pieni teksiililiike punavankimuistomerkin puiston läheisyydessä.

Minä menin venäjänkielen kurssille kypsässä iässä työpaikan suosituksesta.
Lapsuudessani naapurissa kävi mies, joka soitti balalaikkaa vedet silmissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.