tiistai 2. maaliskuuta 2021

Koskelan Poika








Ehdotus taustamusiikiksi:


Ei sillä ole enää mitään väliä Koskelan Pojalle, että kirjoitetaan että Koskelan poika.

Ei ollut väliä sillä, että kirjoitettiin Risumies. Kirjoitettiin Eerika.

Kirjoitettiin Politkovskaja. Kirjoitettiin Jeesus.

Ja voi Kristus että niistä kaikista kirjoitettiin ja kirjoitetaan, kuten jumalattomien teoista kirjoitetaan.

Uutisen perustelu on tiedon jakaminen. 

Jumalattomien tieto lisää ihmisen kykyä voida mahdollisimman hyvin pahoin.

Yhteenkuuluvaisuuden nimissä on avattava yhteiset uutiset ja nautittava annos myrkkyä, joka antaa tunteen voimasta, jota ei ole.

Ihmisen sisällä on kiusaaja, joka odottaa lupaa.  Luvan antaja on hyvin pukeutunut ja sanoo asiansa kauniisti.

Kaunis valhe on ihmisen kulttuuria ja ansaitsee siis rahastonsa, säätiönsä ja toimielimensä, joiden kaikkien periaatteisiin on kirjattu pehmeä pieru, joka kääntyy ummetukseksi aina kun otetaan askel johonkin.

Koskelan Poika, kaukainen tähti, halvan joukon repimä aikamatkaaja, joka ei uutissokerinsa kiteissä mitään ahmijoille näytä, mutta on ikuisuudessa kirkas ja koskematon. 

Kiusaaja on lähellä, sisällä ja ikuinen. Se istuu valkoisessa sohvassa ja hokee taivasta.

Ja samaan aikaan torilta kuuluu, että mikä vittu siinä on, että ei päästä reissuun. Kun rokote tulee, lähdetään heti.

Mutta koska maan elämä on survottu lentokoneisiin ja drinkkeihin, ilmassa saattaa olla kuoppia ja lasku voi koostua totuudellisen mittakaavan tarjoiluista.

Mutta menkää toki, myös nisäkäsuros Muskin myskinlemuisessa avaruustaksissa on vielä tilaa unelmille.  

Maa ei kiusaa ketään.  Se on kaunis laina, kuten elämä.  Myös tähdet, joiden sanotaan olevan ikuisia, ovat lainassa.  

Koskelan Poika, kohtalosi toistaa ihmisen tarinaa sen synkässä osassa, mutta elämän ikuiset virrat antavat kunnian sellaiselle, joka kantaa.  Siksi korkeus. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.