Nappi

Juhavana ja pesämuna.

Järki seisoo.  Taloon ei saa maksettuja vuokralaisia, jotka suostuisivat laittamaan naamarin tarpeeksi syvälle.

Oma pesä on oikukas, vaikka arvostaakin pesämunaa teknisesti, eli lajisidonnaisen täyttämisen näkökulmasta.  Kysehän on maailmasta ja siitä, mitä sille on tehtävä. 

Vastuu ja aika painaa naamaa lyttyyn ja painajaisessa joku vanha tuttu huutaa saunan takaa ”valta valta, se lähtee alta joka ruhtinaalta ja jopa orvon murhaajalta”.   

Nuuhkin apilaa, mutta se onkin apina.  Pelästyn, sillä edessäni on peili.  Olen kuitenkin lihaa ja verta, jonka tiedän olevan muuta kuin tiedemiesten väittämä neste.  Minun veressäni on myötäsyntyinen  pyhyys, joka puuttuu metsästä, jota oma korkein oikeuteni mustan kirjan riveillä antaa siitä itse tulkitsemassani sanassa hyväksikäyttää.  

Olen itsekin isä usealle ja etenkin paljolle.  Neulan silmä on minulle tuntematon, koska pukuni on tehdastekoinen (vain 49,90 e Kärkkäisen sikajuhlapäivien tarjouksena).  Kameli liittyy muistoissani sukulaistätini ihailemaan käsilaukkuun.  

Mitä tulee metsään, se on Suomen sielu.  Siellä on kuutiokaupalla kauniita puita, mutta myös turhaa, kuten juuret ja sekava aluskasvillisuus, sekä vaaralliset pedot.  Niille nappi otsaan, kuten kaikelle muullekin, joka kiusaa aivan tavallisia perheitä mediassa, sekä minua ja perhettäni kesämökillä.  Karhulle tykkiä, Naakalle ruutia, Hanhelle nyrkkiä, Sudelle nappia, Ilvekselle loukkua, lepakolle puhalluslamppua, ampiaiselle kaasua, öttiäiselle myrkkyä, sekä muullekin ihmislapsen ulkopuolella olevalle sirkukselle loppupamaus. 

Järki seisoo taas tämän kirkkaan hetken jälkeen, hyvä.  Palaan ajatuksissani pesämunan teemaan.

Vaikka kiteytinkin juuri ajatuksiani filosofiseen suuntaan, joka tunnetusti kiihoittaa vastakkaista sukupuolta, puhumattakaan omasta, asetelman ollessa näin päin, isällisestä viisaudesta kohti heikompaa kulhoa.  Mutta pesä on edelleen oikukas.  Kamelinkarvainen käsilaukkuko olisi ratkaisu?  Katson netistä tutulta sivulta.  Siellä on moottorikelkkoja, käsin maalattuja seinätauluja ja kaksi tupeeta kirpputoriosastolla.  Menen kansainväliseen ympäristöön katsomaan olisiko krokodiilin nahkasta valmistettuja iltalaukkuja saatavana saatanavillavuorella.  Löytyy jotakin biologien höpötystä, mutta ilokseni myös Suomeen viittaava sivu, jossa on  kiinankielisiä Igluja Lapissa revontulten alla.   Käännän tekstin ja siinä luvataan iglun näkymän avaavan suotuisan onnen sen alla alkuunpannulle. Minulle tulee siitä heti mieleen, että jätänkin pesän kotiin ja lähden sinne erään yritysvisioporukan kanssa, sillä alkoi sellainen miellyttävä muovinkäry käymään nenään.  Käsilaukun nappaan kotimatkalla pesälle tuliaisiksi sopivan veljen tavaratalosta, koska kun silmä on hampaassa ja matkalaukku päärakennuksessa, myös sydän on sille varatulla paikalla pankkikortin alla.