lauantai 28. maaliskuuta 2020

Kahdenkymmenenkolmen karaatin karanteeni


Vallan kadulla, isossa Talossa, jonka kivijalassa on kahvila (vielä iloisempi paikka kuin Kosti Kakkosen ruumisarkkuliike), elää populaatio, jota elätetään yleisistä varoista.  Talossa on monta syömäpaikkaa, monia etuja ja oma kylpylä.  
Vaikka Talon jalassa ei olekaan ruumisarkkuliikettä, itse Talo tuottaa ruumiita nopeammalla tahdilla, kuin henkilökunta ehtii haudata.  Muu toiminta keskittyy ihmisen alapäähän ja sen ympärillä esiintyvien tapahtumien kuvaukseen.  Talon mukaan ihmiset kuulemma kovasti tykkäävät, kun saavat rahoilleen vastineeksi monipuolisuutta, eli rakoja ja raatoja.  
Käytävillä kipittää akkaa ja ukkoa.  Jollakin on paperi käsissään, mutta jokaisella ilman poikkeusta, musta tai muunvärinen elämää ja taloa säätelevä, alituiseen ääntelevä loota.  
Talon kahvilassa Talon ihmiset puhuvat kauniisti Reissusta, joka on hyvä tyyppi ja kaikkien Talon ihmisten kaveri.
Sitten joku kuulee, että Reissu on mennyt sekaisin.  

Niin, eräänä päivänä Reissu kyllästyy vanhaan rooliinsa ja haluaa paneutua raatoihin ja rakoihin hänkin.  Reissu asettuu talon edustan pusikkoon asuntoauton ja puuskakallan kanssa.  
Talon käytäviltä alkaa kuulua kimeää kipitystä, kumeaa kopinaa sekä myös laahaava ääntä, joka syntyy eniten palkitun osaston kunniavanhuksen tohvelien pehmeiden pohjien nuollessa nuorekasta lattiapintaa.
Kaikki Talossa ovat innoissaan uudesta käänteestä, sillä se osa Talosta, joka on keskittynyt reality ruumiiden aiheisiin, on nyt asioiden ytimessä.  Vaikka työhuoneiden panssarilasit onkin suunniteltu suojaamaan toimintoja jopa tykinkuulilta, on ilmassa silti aivan uusi, kiehtovan uhkaava varinä.

Talossa alkaa tapahtua, kun suoraan päiväkodista Taloon palkattu lyhyen leikin Taneli, tuo uuttera naskali, joka on palkattu teroittamaan kuulakärkikyniä talon yläkerroksiin, keksii, että he voisivat houkutella Reissun puskasta heittelemällä tyhjiä papereita Talon ikkunasta ja huudattamalla kovaäänisestä biisiä, jossa vaikeuksissa ryvetään ja sitten ne voitetaan, lopuksi syleillään raatoja ja rakoja.  
Koitetaan myös verkkoa, jos Reissu tarttuisi siihen.  
Rohkea sihteeri käy keräämässä pihalta Tanelin paperit, joista yhdessä on linnunpaska, joka muistuttaa Tanelia yhdestä kaverista, jolla on samanlainen allekirjoitus.

Reissu kykkii pusikossa ja Talon kahvila palvelee huoneissaan jännittäjiä, kuljettaen tasapainoisia lounaita ja pirteitä kakkuja käytäväkärryillä talon eri osiin. 
Kaikki on kuitenkin vasta alussa.  Talon suosio varmaan vain kasvaa, koska raadot eivät mene koskaan muodista, ovatpa sitten korvien välistä, jalkojen välistä, tai jostakin muusta tehokkaasta nykyvälistä, sillä niin on komedialaboratorion jumala maan limaa rakastanut, että antoi monen välin elämän Talon voimaksi.

Mitä kaikkea tästä vielä seuraakaan?  Reissu on pesiytynyt pusikkoon puuskakalloineen, Talon ikkunasta näkyy pää ja pään nenän alla, suun reunalla on kermaleivoksesta jäänyt hassu kokkare.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.