Tää otsan katko on vai kokonainen
katos vaan,
työn hämäryyden uppokotilo?
Orja orpo mänkijä maailman saa ja
haara kahmalon.
Todeksi näytetty riippuliha liukastaa
kuolon kumilon
ja harhaan vie, limaan, ymmärryksen
lamaan.
Kolkko nolla luuton, voitto maaton,
josta viisas syöksyy pois lemuamasta.
Varas taa saa syyn kantaa, kun vie pää,
ovi hönkii lokin muistoa blogissa
hokka humasta, alkion tumasta,
ei erota paistavaa kokkia munasta,
hämää häkkiä, puhuu nousuja, hosuu
esiin oopperan huiluja,
kuuntelijat kuivuivat tulevan laskun
kulmaan,
mutta vielä vain voi sulaa
nyökyttemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.