Arvo Ensio Sapienpissan liiketoiminta 

– satu Amerikasta nimeltä Suomi

henkilöt:

Arvo Ensio Sapienpissa, liikemies

Temu Donald, liikemies Arvo Ensio Sapienpissan oikea ja vasen välikäsi

Kusiperä Pekka, liikemies

No mutta Arvo Ensio Sapienpissa! Sanoi Temu Donald – Ota rauhallisesti!

Arvo Ensio Sapienpissa oli raivoissaan. Hän potki kenkänsä kärjellä pöydän jalkaa veljespaviljonkinsa baarissa ja löi nyrkkiä pöytään niin, että tuttujen poikien yritysten viirit pomppivat kovamuovisilla designhyllyillä.

Kusiperä Pekka vie meiltä asiakkaita! Arvo Ensio Sapienpissa karjui. Tienasimme läjittäin rahaa, kunnes hän tuli tänne suureen ääneen ja pystytti bajamajansa!

Temu Donald vilkaisi ikkunasta kilpailijan yritystä. Siellä oli tosiaan porukkaa jo juomassa. Ja yläpuolella oli iso kyltti

”Kusiperä Pekkakakka annostelee aitoa asiaa suoraan suuhun”.

Temu Donald raapi päätään. Mitäpä jos sinä hankkisit puotiisi vielä isommat tuopit kuin Kusiperä Pekalla on ja tilaisit lisäksi kylttiisi myös paljon isomman oikein väärin kirjoitetun tekstin mainostoimistolta? Arvo Ensio Sapienpissa oli jo vähän rauhoittunut, ja poskipäiden tumma violetti oli jo tasaantunut vispipuuron väriseksi. Sitten hän puhkesi puhumaan.

Joo, hän sanoi. Se on menoerä, mutta koska se on myös hulluutta, se on pakko toteuttaa.

Kun Temu Donald seuraavana päivänä ryömi ulos kaupallisilla ideoilla kasatusta iglustaan, hän näki, että Arvo Ensio Sapienpissa oli saanut takaisin kaikki janoiset asiakkaansa. Heitä oli siellä pitkä jono, ja kaikki odottivat omaa annostaan.

Suuressa kyltissä luki: ”Täältä saatte kusta ilmaiseen ämpäriin turvallisia vaaroja vaanivassa ympäristössä.”

Voi sinua neroa! kiljahti Temu Donald iloisesti. Tätä menestystä meidän täytyy juhlia! Annetaan tuttujen poikien hoitaa myyntiä, me voimme mennä virkistävälle kylpyläreissulle kusesta vapaaseen ympäristöön kauas kusipäistä.

Vain pienen ajan kuluttua kuluttua Temu Donald ja Arvo Ensio Sapienpissa olivat puhtailla vesillä läheisessä hotellissa, kaukana kaikesta - Temu Donald makasi aivan pihalla muovisen sähködelfiinin selässä, Arvo Ensio Sapienpissa oli sen sijaan selällään sisätiloissa voimakkaan Akun alla. Kaikki oli oikein mukavaa, mutta sitten rannalta alkoi kuulua meteliä.

Mitä nyt! parahti Arvo Ensio Sapienpissa. Nyt ne juoksevat taas Kusiperä Pekan luo! Arvo Ensio Sapienpissa kiihtyi niin, että vierähti pois Akun alta ja löi vanhan polven neonvalkoisen vesisängyn kulmaan.

Temu Donald ja Arvo Ensio Sapienpissa juoksivat tarkastelemaan tilannetta, ja näkivät Kusiperä Pekan uuden kyltin:

”Vältä pienellä annoskoolla kusetusta, uusi annoskokomme on nyt tynnyri, osta kolme viiden tynnyrin hinnalla!”

Seuraavana aamuna Temu Donald tuli rannalle jo varhain. Hän muisti edellisillasta, että Arvo Ensio Sapienpissan silmissä oli ollut verestystä ja välähdyksiä, ja nyt Temu Donald näki, kun Arvo Ensio Sapienpissan mainososasto asensi paikoilleen uutta kylttiä.

”Tarjoamme kustakin kylpytynnyriin ja jo toiseen polveen, sekä korvien väliin !

Uutinen levisi pian uutisissa ja somessa, ja melkein jokainen kylpytynnyrin omistava vauhtiveikko kiinnitti tynnyrin vetokoukkuun ja kiiti arvonsa tuntevine rouvineen paikalle uutta annoskokoa haalimaan.

Kylpytynnyreitä tuotiin täytettäväksi kaikenlaisia, mutta enimmäkseen ne olivat helposti lohkevasta muovista valmistettuja reilun tarjouksen tynnyreitä, joissa oli sinisiä ruusunkuvia valkoisella pohjalla. Oli myös soikeita ja ympäripyöreitä tynnyreitä, ledvaloilla ja ilman, yksi oli hiilenmusta ja luomumunan muotoinen!

Olisiko Kusiperä Pekan jo korkea aika hyväksyä yllättävä, mutta muille niin tuttu kyläkaupan ostoksiin liittyvä tuurinsa ja väistyä, Arvo Ensio Sapienpissa totesi ja tiristi vielä muutaman pisaran kustakin sinipunertavasta letkustaan muutaman osumaetäisyydellä olevan myyntiannoksen sekaan.

Temu Donald katsoi tapahtumia iloinen virne naamallaan, mutta siinä samassa hän huomasi, kuinka Kusiperä Pekka viimeisteli uutta kylttiä bajamajansa katolle.

Katso! Temu Donald huusi. Älä nyt pillastu, mutta katso mitä tuolla lukee.

Suursäiliöt täyteen Kusiperä Pekalta!

Kaikki isot autot ja säiliöt kuljettajineen ovat tervetulleita!

Ja niin koko sakki porhalsi taas Kusiperä Pekan luokse.

Ne, jolla oli säiliöauto, rekka tai vaikkapa peräkärry johon saattoi sijoittaa suuren säiliön, jonottivat palvelua ja Kusiperä Pekka antoi ja antoi tulla pitkästä letkustaan.

Oho, sanoi Temu Donald. Nyt taisi sinun bisneksillesi tulla kusiset paikat!

Mutta Arvo Ensio Sapienpissa, joka oli aito liikemies ja kasvun osaaja, ei antanut periksi. Vaikka hän olikin niin kiukkuinen, että hikisellä otsalla makaava designtupee tärisi. Hän näpytteli kännykkäänsä tekstiviestiä ja lähetti sen samantien Temu Donaldin puhelimeen.

Hommaa heti kaikki mitä se, mitä on listassa! Arvo Ensio Sapienpissa kiljui. Maksoi mitä maksoi. Kamojen pitää olla rannalla ja luvat kunnossa niin pian kuin mahdollista!

Temu Donald katsoi luetteloa. Se oli lyhyt ja komea:

1 valtiokoneisto liemeen luottavan aluevaltauksen avaukseen

13 virkamiehen allekirjoitusta

6 miljoonaa ilmaisämpäriä kovamuovisine oheistuotteineen kusetettaville

6 miljoonaa pakettia tarjoussokeria ja sama määrä hiivapaloja kansalaisten kiljuun

muutama keskeinen ennalta kesytetty media

7 veljekselle vaarattoman aineen kestävää uimapukua

kuusi laatikollista kaupan kalleinta konjakkia

Ala jo mennä! komensi Arvo Ensio Sapienpissa. Laita projekti käyntiin! Temu Donald lähti samantien tekemään tilausta. Oli parasta laittaa toimeksi, sillä kustakin viivytyksestä tuli kuluja takkiin.

Oli kuitenkin todella helppoa saada kokoon kaikki se, mitä Arvo Ensio Sapienpissa oli tilannut, vaikka julkisuudessa Temu Donald valittelikin, että kaikki oli ollut yhtä kivikkoa, koska suurhankkeita kiusataan turhalla byrokratialla. Ne uuvuttivat kuulemma häntä kovasti. Hän kertoi myöhemmin toimittajille, että hän oli ollut niin väsynyt, ettei ollut hereillä enää ollenkaan. Hän oli nähnyt Arvo Ensio Sapienpissan hankkeen loppujärjestelyt, tapaamiset ja liikemiehiltä saadut asiat ikään kuin unitilassa, joten jos jotakin oli, häntä on aivan turha yrittää syyttää mistään.

Eikä Temu Donald herännyt edes silloin, kun hän näki miten ihmisjoukot vaelsivat rannalle. Mutta ei huolta, kaikki muutkin tuntuivat olevan unessa siinä hurmoksessa eteenpäin rientäessään. Temu Donald lennähti siis mukaan tuohon janoisten joukkoon. Ei kestänyt kauaakaan, kun hän käsitti, mihin Arvo Ensio Sapienpissa oli tarvinnut niin valtavat määrät kaikenlaista. Nimikkovesistön, eli sapienpissaveden rakentaminen ei ole mikään pieni hanke, mutta silti tämä oli vasta alkua!

Rannan näkyä katseli Temu Donaldin lisäksi myös Kusiperä Pekka, joka oli jo vanhan kusiliiton miehiä. Hän olisi halunnut olla nyt Arvo Ensio Sapienpissan housuissa, mutta tämä halusi olla niissä yksin isolla koolla.

Kusiperä Pekka päätti siirtyä toiminnassaan kukkulan toiselle puolelle, jossa toisen sektorin ruskean tienoot jo siinsivät keltaisen takana, mutta Arvo Ensio Sapienpissan rannalla oli tuhansien massa, joka oli rähmällään rantapenkalla huulet töröllään odottamassa.

Tehdas alkoikin pian työntää torvistaan iloista asiaa vesistöön. Ja sen pituinen ja levyinen se oli tuo vana, ja niin vaaraton, että siinä riitti hassua ihmettelemistä tälle dynaamisten sukupolvelle, jolle ei riittäisi tulevaisuutta, mutta sitä ennen paljon sapienpissan annostelua. Mutta vesistö oli kuitenkin jo nyt täynnä kustakin putkesta!

Arvo Ensio Sapienpissa oli voittanut! Tämän suurempaa kusetusta on vaikea edes kuvitella, tällaista Kusiperä Pekkakaan ei olisi osannut keksiä.

Eläköön Arvo Ensio Sapienpissa! kiljui Temu Donald.

Mutta Arvo Ensio Sapienpissa ei kuullut mitään. Oliko hänkin siis unessa? Ei mitään sellaista, hän oli täysin hereillä ja juoksi vesistön rannalla keräten korkeaakin korkeampia maksuja kusenjuojilta!