hillottu

Katson kaikkea sivusta,

hehkun harmista vähän,

puhkun tulta taaemmalla,

mietin poloja pohtimusten,

voihkin tolaa tietämysten,

vähää älyä valitan,

kansan känsäin valituksen,

herran hillosta hikisen,

rouvan korskean kanasen,

reiman rengin räkäturvan,

akkansa leveän marinan.

Mitä enää viljelisin,

valo on varjona teillä,

jyvällä olo kivinen.

Pyydän sulta taivahinen,

kuun ja tähtien pitäjä,

tyhjennä syvä ikävä,

järjestä sulata meitä. 

tp://suolasuinen.blogspot.fi/2012/06/parkapiruille-pompotus-parhaimmille.html

Kunnas - Nokka

Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaan

olemme yksin vailla varjoa.

(Kirsi Kunnas)


Taas,
jos on muuri muutakin kuin valouria,
selän päivä terävä,
olemme yksin niinkin,
vailla rottia,
karjan myötäsukia.

(Maria Nokka)